sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

lauantai 30. syyskuuta 2017

Minimalism: A Documentary About the Important Things (2015)


“I think everybody should get rich and famous and do everything they ever dreamed of so they can see that it's not the answer.” 

-Jim Carrey

Eikö tavaramäärä olekaan oikotie onneen? Tätä pohditaan dokumenttielokuvassa - Minimalism: A Documentary About the Important Things.

Bisnesmaailmassa menestyneet ja rikastuneet kaverukset Joshua Fields Millburn ja Ryan Nicodemus tajusivat, että materiaalisista saavutuksistaan huolimatta he eivät olleet onnellisia. Yleisesti tavoittelemisen arvoiset statusroinat eivät täyttäneet aukkoa, joka kaipasi täyttämistä. Joshua löysi vastauksen onnellisuuteensa mininmalismista ja hänen kamunsa Ryan seurasi perässä. 

Dokumentissa puhuvat Danin ja Joshuan lisäksi muita minimalismista innostuneita ihmisiä. Elokuvassa esitellään muun muassa minikodissa asuva pariskunta. Tutkimusten mukaan ihmiset käyttävät kodissaan vain pientä osaa pinta-alasta ja minikoti tarjoaa kaiken oleellisen. Tilat jotka tulevat aidosti hyödynnetyksi. Minimalistit kertovat kuinka rahan saamisen tavoitteleminen tarkoittaa että sen eteen pitää tehdä paljon työtä, joka puolestaan vie paljon aikaa. Tilaa omalle vapaa-ajalle ja oman mielenkiinnon kohteille sekä ihmissuhteille jää näin vain vähän aikaa. Kun ei ole tarve kuluttaa niin paljon, ei rahaakaan tarvitse tahkoa älyttömiä määriä ja jää vapaa-ajalle enemmän aikaa ja tämä jos mikä tekee minimalistien mukaan ihmisen onnelliseksi.

Ytimenä elokuvassa onkin se, että rakasta ihmisiä ja käytä tavaroita, koska toisin päin homma ei vain toimi onnellisuuden kannalta. 

Minimalistit
Minimalismi-dokumentti oli mielenkiintoinen ja toi hyviä pointteja esille, tosin en ole itse koskaan ollutkaan mitenkään erityisesti tiettyjen brändien perään vaan enemmänkin juuri tavoitellut niitä asioita jotka tuottavat itselleni onnea, joten ehkä olen jo minimalisti. En ole muutenkaan mikään himoshoppaaja, mutta olen viime aikoina pyrkinyt ostamaan vaan sellaisia vaatekappaleita tms. jotka tuovat minulle aidosti iloa. Dokumentissakin todettiin, että myös keräilijä voi olla minimalisti, jos keräilyesineet tuovat arvoa keräilijän elämään. Näin on ainakin omalla kohdallani lukuisten asioiden "hamstraajana". 

Dokumentti on tietyllä tavalla uskottavampi kun päähahmot ovat saavuttaneet ne asiat mitä pidetään tavoiteltavina ja päättäneet valita kuitenkin toisin. Toisaalta taas minimalismin idea tuntuu aika porvarilliselta jos se on henkilökohtainen valinta. Jotkut kun ovat minimalisteja kun ei ole varaa mihinkään. Toisaalta taas elokuvan pointti on ehkä se, että löytäisi onnellisuuden muista asioista kuin tavarasta, oli sitten taloudellisesti köyhä tai rikas.

***1/2

Ohjaaja: Matt D'Avella
Pääosissa: Dan Harris, Joshua Becker, Shannon Whitehead
Kesto: 1h19min
Valmistusmaa: USA

lauantai 23. syyskuuta 2017

Twin Peaks: The Return (2017)

Twin Peaks: The Return palaa klassikkosarjan maisemiin 25 vuotta Laura Palmerin (Sheryl Lee) murhatutkimusten jälkeen. David Lynchin ja Mark Frostin luoma sarja jatkaa vanhasta Twin Peaksista tuttua eksentristä linjaa. Samoja näyttelijöitä on saatu mukavasti esittämään sarjasta tuttuja hahmoja.

Lynch ja Dern
Halko antaa apulaisseriffi Hawkille (Michael Horse) viestin, että pitää löytää jotain, joka liittyy Laura Palmerin murhatutkimusta johtaneeseen ja nyt kadonneeseen FBI-agentti Dale Cooperiin (Kyle MacLachlan). Käy ilmi että maata tallaa kaksi Dale Cooperin näköistä miestä; toinen aito ja toinen kultaisesta siemenestä luotu tulpa. Aito Dale Cooper materialisoituu sähköpistokkeesta ja on lapsen kaltaisessa tilassa kykenemättä kommunikoimaan tai toimimaan kunnolla. Hän saa viestejä sekä ohjeita "tuonpuoleisesta". Tämä Dale sekoitetaan hänen doppelgangeriin, Dougie Jonesiin ja päätyykin Dale Dougin kotiin asumaan tämän vaimon (Naomi Watts) ja lapsen luokse sekä tekemään tämän vakuutusalan työtä. 

Laura Palmerin päiväkirjan sivuja löytyy - taaskin Halon vihjeestä - Twin Peaksin poliisilaitoksen wc:n oveen kätkettyinä ja ne antavat vihjettä kahdesta eri Cooperista. Pahan, Dalen kaksoisolennon, kukistamiseen tarvitaan sähköiskun jälkeisen kooman normaaliksi palauttama Dale Cooper sekä englantilaispoika, jolla on taianomainen puutarhahanskakäsi. 

Sarjassa voi myös nähdä muun muassa James Belushin, Laura Dernin, Jennifer Jason Leighn ja Amanda Seyfriedin.

Halko ja halkonainen
Oli hauska palata Twin Peaksin erikoiseen maailmaan, jossa kaikki ei mene aina ihan odotetulla tavalla. Parasta oli nähdä samat näyttelijät nyt aidosti vanhempina 25 vuoden jälkeen. Donnaa esittänyttä Lara Flynn Boilea ei sarjassa näkynyt, liekkö syynä välirikko Lynchin kanssa vai hänen mutaatioituneet kasvot. Tosin Lynchin tuntien Laran epämuodostuneet kasvot olisi varmaan ollut vain plussaa. 

Sarjassa oli 18 jaksoa, jotka olivat vajaan tunnin mittaisia. Joissain tilanteissa tuntuikin hieman pitkäveteiseltä. Cooperin lapsenomainen olotila ei aina jaksanut pitää kiinnostusta yllä ja sitä vaihetta olisikin voinut hieman editoida. 

Minulla on paljon lempeitä muistoja ensimmäisestä Twin Peaksista. Kun olin lapsi niin katsoimme sitä yhdessä koko perheen voimin pitäen sitä ehkä jonkinlaisena komediasarjana kun se oli niin outo. Myöhemmin kun katsoin sen uudelleen, niin osasin arvostaa sitä jo hieman eri tavalla; taidokkaasti rakennettu sarja. 

Tämä returni oli erittäin hyvä, mutta ei se ihan yltänyt vanhan tasolle. 

****

Luojat: David Lynch ja Mark Frost
Pääosissa: mm. Kyle MacLachlan, Sheryl Lee, Michael Horse
Kesto: n.55min/jakso
Valmistusmaa: USA

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

It (2017)

Kun kerroin töissä meneväni katsomaan viikonloppuna Sen (It), niin kesti hetken ennen kuin ymmärrys valui ihmisten aivokuoreen, mutta kun ymmärrys tuli, niin seurasi sitä myös nopeasti - yyyäääk!

Se on Stephen Kingin samannimiseen kirjaan perustuva elokuva, josta on tehty jo 90-luvulla mainetta niittänyt minisarja. Monelle ikäiselleni tämä onkin lapsuudesta hyvin tuttu. Itse olen sen myös nähnyt, mutta en kyllä muistanut siitä juurikaan mitään kun tämä "remaken" kävin katsomassa.

Eletään villliä 80-lukua, seinällä Gremlins- ja Beetlejuice-juliste. Pennywise-klovni (Bill Skarsgård) saa ihmisiä katomaan joka 27 vuosi. Yksi kadonneista on pieni Georgie-poika, jonka isoveli (Jaeden Lieberher) nörttikavereineen päättää selvittää hänen maallisen majansa olin sijan. Käy ilmi, että kadonnut lapsi ei ole kaupungissa mikään ihmetyksen aihe, niin on käynyt useasti. Mukaan seikkailuun tuppautuu koulukiusattu Beverly (Annette O'Toole), jolla on muiden nörttilasten tapaan omat demoninsa. Pennywise-klovni saa ravintonsa ihmisten peloista ja onnistuukin säikäyttämään lapset toden teolla. Lapsien huolena on murhanhimoisen pellen lisäksi muutamaa vuotta vanhempien pahispoikien jengi, joka kiusaa rankoilla otteilla.

Pennywise the dancing clown
Se on mukava "coming to age" -tarina Stand by me:n tapaan. Jossain määrin mieleen tuli myös Stranger things -tv-sarja. Elokuvan vahvuus lepäsikin näiden mainioiden nuorten näyttelijöiden harteilla, joiden seurassa viihtyi vallan mainiosti. Heidän mukanokkelat letkautukset toisillensa sekä heräävä kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan loi monia ääneen naurettavia kohtauksia. Elokuvan naispääosassa ollut Beverlyä näytellyt Annette oli huomionarvoinen. Hyvää oli myös se, että lapsille uskallettiin laittaa taustalle vakaviakin perheongelmia eikä heidän kiusaaminen ollut mitään kevyttä "lumipesua" vaan vakavaa väkivallan tekoa.

Nördet (oik. Jeremy Ray Taylor ja
Annette O'Toole)
Elokuvan heikkous taas oli sen kauhu-osuudessa. Se kun ei juurikaan jaksanut pelottaa. Pennywise tuntui jo useaan kertaan nähdyltä ja alkoi jo hieman kyllästyttää ilmiintyessä jokaisesta rakosesta. Se oli myös ylipitkä ja alkoi kiinnostus loppua kohden nuukahtaa. Nörttilapsia oli myös aikamoinen kasa eikä kaikkien hahmoa oltu jaksettu kehittää tarpeeksi. Annetten lisäksi pitää kuitenkin nostaa Jeremy Ray Taylorin suoritus koulun uutena poikana, joka kuuntelee New kids on the blockia. Hän tuntui kypsemmältä kuin ikävuotensa.

Epätasainen.

***

Ohjaaja:Andy Muschietti (Mama)
Pääosissa: Bill Skarsgård, Jaeden Lieberher, Finn Wolfhard
Kesto:2h15min
Valmistusmaa: USA

torstai 7. syyskuuta 2017

Iron Fist: Season 1 (2017)

Iron Fist on Marvel-sarjakuviin pohjautuva heikohko tv-sarja.

Game of thronesia seuraavana ihmisenä täytyy mainita, että kaksi siinä sivuosassa esiintynyttä näyttelijää on myös tässä sarjassa - pääosissa!...wau! Siihen jääkin pitkälti tämän suht pitkäpiimäisen sarjan krediitit. 

Danny Rand (Finn Jones) on kuolleeksi luultu rikkaan yrityspohatan poika. Hänen vanhempansa (ainakin isä) kuolevat lento-onnettomuudessa ja samassa lentokoneessa oleva Danny päätyy K’un L’unin maagiseen maahan, jossa hänet kasvattaa joukko mystisiä munkkeja. Hän saa mad skilssit kung fussa ja rautaisen nyrkin. Tehtävänä Iron Fistillä on suojella K’un L’unia. Sarjakuvissa ilmeisesti nyrkin voiman tuo taistelu lohikäärmeen kanssa, mutta tämä vain mainitaan sarjassa ohimennen eikä itse taistelua näytetä.

Danny palaa New Yorkiin resuisena ihmisenä pyrkimyksenään saada ohjat takaisin isänsä yritykseen ja onnistuukin saamaan yrityksessä päätösvallan. Tästä ei Dannyn isän bisnespartnerin poika Ward Meachum (Tom Pelphrey) erityisesti pidä. Iron Fist -statuksensa takia vainottu Danny saa turvapaikan taistelulajien opettajalta Colleen Wingiltä (Jessica Henwick), joka auttaa Dannyä parhaansa mukaan (auttaa myös pääsemään tämän neitsyydestä). Nainen ei kuitenkaan ole ihan sitä mitä Danny luuli.

Sarjan pahiksena on mystisten ninjojen joukko, jota kutsutaan The Handiksi. He haluavat hallita maailmaan rautaisen kouran otteilla. 

Iron Fist harjoittelee
Ikävää katsoa sarjaa jonka pääosanäyttelijän persoona on yhtä mielenkiintoinen kuin tyhjä valkoinen paperiarkki. Jessica Henwickillä oli hetkensä, mutta ei hänkään pystynyt sarjaa pelastamaan. Muutenkin koko Iron Fist -sarja juonikuvioineen oli vähän tyhmä.

Muutama vahva sivuosasuoritus piristi hieman katsomista kuten Jessica Jones -sarjassa kuin tässäkin lakimiehenä toiminut Carrie Ann-Mossin esittämä Hogarth sekä yksi Colleenin oppilaista ja Iron Fistin auttajiista Rosario Dawsonin esittämä Claire Temple. Tom Pelphrey huumeisiin menevävänä Wardina oli myös mainio.

En kuitenkaan suosittele. 

**

Luojat: Scott Buck, M. Raven Metzner
Pääosissa: Finn Jones, Jessica Henwick, Jessica Stroup
Kesto:n.55min/jakso
Valmistusmaa:USA

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Jessica Jones: Season 1 (2015)

Jessica Jones figuuri
Marvel-sarjakuvien filmatisoinnin buumissa "Marvel-sarjoja" on siinnyt kuin sieniä sateella. Omat sarjansa omaavat: Jessica Jones, Daredevil, Luke Cage ja Ironfist jakavat saman fantasiamaailman ja esiintyvätkin yhdessä uudessa Defenders-sarjassa. 

Jessica Jones (Krysten Ritter) on yksityisetsivä, jolla on supervoimana hulkmaiset voimat. Jessicalla on piinaava menneisyys, sillä toinen supervoimat hallitseva kaveri - Kilgrave (David Tennant) - on mielenhallinta kyvyillään saanut tämän tekoihin jotka saavat Jessican kokeilemaan unohtamista vanhaan kunnon viinavirtaan. 

Kilgrave on taivutellut Hope-nimisen neitosen tappamaan vanhempansa ja odottaa vankilassa tuomiota tuplamurhasta. Jessica on päättänyt todistaa Kilgraven kyvyt ja näin vapauttaa syyttömän Hopen vankilasta. Adoptoitu Jessica-orpo saa apua kuuluisalta siskopuoleltaan (Rachael Taylor) sekä pelastamaltaan Simpson (Wil Traval) nimiseltä poliisilta. Hopen lakimiehenä toimiva Carrie-Anne Mossin näyttelemä Hogarth auttaa myös Jessicaa parhaansa mukaan toivoen vastapalvelusta oman ikäväksi kääntyneen avioeronsa hoitamiseksi. 

Jessican elämää värittää baarin omistava Luke Cage (Mike Colter), jonka supervoimana on luodinkestävä iho. Jessicalla ja Cagella on sutinaa keskenään, mutta samaana aikaan Jessica tuntee syyllisyyttä siitä, että on aikoinaan murhannut Luken vaimon Kilgraven käskyttämänä. 

Kilgrave kuiskuttelee Jessican korvaan
Minulta jäi alunperin Jessica Jones vain yhteen jaksoon kun leimasin sen tylsäksi katsoa. Kokeiltuani uudelleen ja katsottuani sitä enemmän muuttuikin sarja paljon paremmaksi. Krysten saa teiniangstimaisuuteen helposti leimautuvaan Jessica Jones -hahmoon vivahteita ja syvyyttä. Pääpahiksena toimiva Tennantin Kilgrave on myös mukavan moniulotteinen ja juurikin Krystalin ja Tennantin näyttelijäkyvyt pitävät katsojan otteessaan. Tietysti myös viileää lakimiestä esittävä Carrie-Anne Moss vakuuttaa presenssillään. Luke Cage jää hahmona aika toissijaiseksi eikä hänelle olla kirjoitettu mitään kovin kiinnostavaa osaa sarjaan.

Pidin paljon sarjassa siitä, että en osannut ennakoida mitä siinä seuraavaksi tapahtuu. Ei kaikki jaksot timanttia ollut, mutta laadukas kokonaisuus kaiken kaikkiaan.

***1/2

Luoja: Melissa Rosenberg
Pääosissa: Krysten Ritter, David Tennant, Rachael Taylor
Kesto:n. 56min/jakso
Valmistusmaa: USA
----

Edit 050917

Marvel-universumi kaavio:



Little evil (2017)

Netflixissä 01.09.2017 ensi-iltansa saanut Little evil on kauhukomedia saatanallisesta pikkupojasta.

Gary (Adam Scott) on tuore isäpuoli vaimonsa Samanthan (Evangeline Lilly) kohta kuusi vuotta täyttävälle pojalle. Gary yrittää parhaansa mukaan bondata pienokaisen kanssa, mutta kaikki ei ole aivan kohdallaan; poika yrittää muun muassa haudata isänpuolensa elävältä. 

Gary päätyykin selvittämään kollegansa (Bridget Everett) kanssa ratkaisua saatanan pojaksi osoittautuvan lapsen tuoman tuomiopäivän estämiseksi. 

Elokuvassa voi nähdä myös Sally Fieldin lastensuojeluviranomaista esittävänä saatananpalvojana.

Onnellinen perhe vai onko?
Pidän Adam Scottista näyttelijänä ja toimi hän tässäkin hyvin erikoisen poikapuolensa tuoman hämmennyksen tulkitsijana. Evangeline Lillyä olen mollannut aikaisemminkin enkä sen enemmän jaksa eritellä asiaa muuten kuin toteamalla, että näyttelijän lahjat eivät ole hänessä valitettavasti lisääntyneet. Hänen osansa olikin suht turha sinisilmäisenä rakastavana äitinä. Komedianne Bridget Everttiin olen törmännyt aikaisemmin Inside Amy Schumer -sarjan vakituisena vierailevana tähtenä. Hän oli ihan hauska sivuhahmo, joskin mieleeni tuli hittikomediaksi pompsahtaneen Bridesmaids-elokuvan Melissa McCarthyn esittämä ylipainoinen, karkea sekä perinteisesti miesten vaatteiksi luokiteltaviin kuteisiin pukeutuva hahmo. Everttin rooli tuntuikin siis jo kertaalleen nähdyltä.

Little evil oli ihan viihdyttävä, tarjoillen muutaman onnistuneen kohtauksen. Pidin kovasti ohjaaja Eli Craigin elokuvasta Tucker & Dale vs Evil, mutta Little evil ei viehättänyt samanlaisella tuoreudella vaikka pilkahduksia ohjaajan omaleimaisuudesta tässä näkikin.


***

Ohjaaja: Eli Craig (Tucker & Dale vs Evil)
Pääosissa: Evangeline Lilly, Adam Scott, Clancy Brown
Kesto:1h 35min
Valmistusmaa: USA

perjantai 1. syyskuuta 2017

King Ralph (1991)

Mikä mestariteos saadaan kun laitetaan kolme kovaa nimeä; John Hurt, John Goodman ja Peter O'Toole samaan elokuvaan? No tietenkin Kuningas Ralph (King Ralph)!

Yllättävästi kuninkaaksi
Englannin kuninkaallinen perhe kuolee ryhmäkuvauksen aikana oikosulun aiheuttamaan sähköiskuun. Näyttää hetken siltä, että Englanti jää ilman kuningastaan kunnes kuninkaan palatsin hallinnosta Phipps (Richard Griffiths) ja Willingham (Peter O'Toole) onnistuvat tavoittamaan kaukaisen perillisen lätäkön takaa Jenkeistä - Ralphin (John Goodman). 

Miehet pettyvät löydökseensä, joka osoittautuu hyväkäytöksisen hienostoyläluokkalaisen vastakohdaksi; Ralph tykkää roskaruuasta, pukeutuu homssuisesti eikä ole saavuttanut elämässään ammatillisesti juuri mitään. Phipps ja Willingham yrittävät parhaansa mukaan koulia tästä kömpelöstä limavanan jättävästä toukasta kepeästi liitelevää sosiaalista perhosta, mutta huonolla menestyksellä. Ralph taplaa tyylillään, joka ei kaikkia miellytä.

Samaan aikaan kruununperillisen asemaa havitteleva Grieves (John Hurt) yrittää keplotella Ralphin pois vallasta osoittamalla tämän olevan paheksuttavassa suhteessa stripparin hommiakin kokeilleen neitosen (Camille Coduri) kanssa. Willington kuitenkin painostaa Ralphia naimaan Suomen prinesessa (!!!) Annan (Joely Richardson) parempien valtiollisten suhteiden takia.

Suomi mainittu!
Kuningas Ralph jää kauaksi mestariteoksen statuksesta, mutta on se siti ihan semiviihdyttävä. Eniten hämmennystä minulle aiheutti se, että mitä Peter O'Toolen tai John Hurtin kaltainen mestarinäyttelijä tekee kyseisessä keskinkertaisen alapuolelle jäävässä elokuvassa? Katsoin aina Toolen kohtauksia kuin magnetoituna. Hänessä on niin paljon karismaa, että se kortostuu epätasaisuutena muuta elokuvaa vasten.

Yhdessä kohtauksessa Afrikasta tulee kuningas valtiolliselle virailulle ja jotenkin mieleeni tuli Eddie Murphyn tähdittämä Coming to America. Siinä Eddien esittämä hahmo on afrikkalainen prinssi ja hän tulee vierailemaan Amerikkaan esittäen huonosti tavista; kuin vastakohtainen Ralphin hahmo. Coming to America tosin tehtiin ensin, vuonna 1988. 

Kuningas Ralphia pidetään John Goodmanin ensimmäisenä pääosaelokuvana ja kyllähän hän ihan hyvin kantaa elokuvaa omalla persoonallisuudellaan. Hänen raju pienoesityksensä muodollisissa hovitanssiaisissa oli mainio. Luin netistä (=imdb) että hän olisi ihan itse hoitanut laulamispuolen ja hyvin veti. Coenin veljesten luottonäyttelijäksi vakiintunut Goodman handlaa komedian eri sävyissään.

Ajoittain tylsänkin puolelle kääntyvä Kuningas Ralph ei ole komediaelokuvien aatelia, mutta ihan viihdyttävä ainakin jännän castinsa puolesta.

**1/2

Ohjaaja: David S. Ward (Major League, Down Periscope)
Pääosissa: John Goodman, Peter O'Toole, John Hurt
Kesto: 1h 37min
Valmistusmaa: USA