sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

maanantai 27. toukokuuta 2013

Suomen euroviisukarsinta 1981

Oli pakko katsoa Teemalta tullut syntymävuoteni 1981 euroviisukarsinta. Ajattelin vain hieman vilkaista, mutta meno oli niin asiallista, että oli vain jatkettava katsomista. Gaala avautui juontajan itseironialla, kun tämä oli vahingossa jossain aikaisemmassa lähetyksessä sanonut, että euroviisujen tunnuskipaleen olisi säveltänyt Beethoven vaikka kyseessä oli Charpentier. Juontaja kiitti hymyillen lukuisista palautetta sisältäneistä korteista ja mainitsi vielä, että jotkut olivat lähettäneet kortin 1.10mk:n postimerkillä, kun "kaikkihan tietävät, että postikortti menee 1mk:n postimerkillä". Priceless.

Suomen euroviisukarsinnan juontaja vuodelta 1981
80-luvun tyylejä oli myös hauska tutkailla. Tosin Tapani Kansa ja Frederick olivat aika samanlaisia kuin nykyäänkin. Tv-haastattelut olivat myös ilmeisesti aika uusi juttu kilpailijoille, koska moni ei kovinkaan sujuvasti osannut juontajan kyselyihin vastata, kuten esimerkiksi Frederickin mumisemasta vastauksesta voi ehkä aistia, kun juontaja esitti hänelle tämän kysymyksen:

"Teillä oli tuollainen yhteisliikunta taustalla, kuka sen oli koreografioinut?" "Sen on tehnyt yks Maukka."

Tässä Frederickin biisi Titanic ja haastattelu:


Tässä ehdokkaat:

Tapani Kansa

joka menestyi heikosti viidellä pisteellä. 















Paula Koivuniemi

Paula sai vain yhden pisteen. 

Upea tukkatyyli













Mikko Alatalo (leuhkat eväät)

Mikko sai 30 pistettä













Frederick

3 pistettä


Reetun taustalaulajien jumppa-asut olivat loistokkaat
























Riki Sorsa (Voittaja!)

66 pistettä!


Juontaja onnitteli voittajaa. Rikin voittokappalehan oli Reggae OK!
























 Taiska

27 pistettä (näytti pettyneeltä)













Juice Leskinen

Jonkin verran pisteitä... 














 Markku Aro ja Nisa Soray (Mun suothan tulla vierees sun)

 13 pistettä.













Tuomariston jäseniä:





Ja pisteet...

Rio (2011)

Rio on dynaaminen animaatioelokuva, jota vauhdittaa trooppiset sambarytmit. Elokuvan keskiössä seikkailevat linnut.

Blu (Jesse Eisenberg) salakuljetetaan pienenä Brasiliasta Yhdysvaltoihin. Minnesotassa kuormasta pudonneen Blun ottaa hoiviinsa nörttimäinen Linda (Leslie Mann). Lintutieteilijä huomaa Lindan lintuineen ja ilmoittaa, että Blu on lajinsa viimeinen uros, kun taas Brasiliassa on lajin viimeinen naaras Jewel (Anne Hathaway). Linda ei haluaisi viedä mukaviin oloihin tottunutta Bluta pois Yhdysvalloista, mutta kokee kuitenkin velvollisuudekseen antaa Blu pariutumaan. Brasialiassa uhanalaiset linnut kohtaavat uusia ongelmia kun mustan pörssin lintukauppiaat varastavat niin Blun kuin Jewelinkin itselleen pahasisuisen Nigel-linnun (Jemaine Clement) avulla.

Elokuvassa voi myös kuulla ääninä muun muassa Will i am:ia ja Jamie Foxx:ia.

Linda ja Blu
 Elokuva avautui hauskasti Oscar-ehdollakin olleella rytmikkäällä musiikilla, joka loi mukavan viihtyisän tunnelman heti elokuvan alkuun. 


On aina kiva nähdä, kun animaatiostudiot keksivät uusia hahmoja ja sijainteja elokuvilleen vaikka perusidea olisikin sama. Rio ja linnut olivat mukava tuulahdus vaikka näin "Angry birdsien" maasta kotoisin olevana voisi ajatella, että linnut ovat jo niin nähty juttu. Itseasiassa Rio oli jossain yhteistyössä vihaisten lintujen kanssa, koska niistä oli oma extra-osionsa. Myös päähenkilönä toiminut Blu sai sympatiani vaikka hänen ääninäyttelijäänsä Jesse Eisenbergiin olenkin jo vähän kyllästynyt. Pahana lintuna toiminut Nigel oli aivan mainio elokuvan nemesiksenä. Oli muutenkin mukavaa vaihtelua, että suuri osa sivuosa ääninäyttelijöistä oli tummempaa sorttia. Tämä antoi ihan uuden vivahduksen animaatiolle. Elokuvan samba-musiikkikin sai hip-hop sävyä ja Nigel-linnun vetämä räppi oli varsin viihdyttävää katsottavaa.

Elokuva on saanut jonkin verran kritiikkiä itselleen siitä kuinka se esittää Rio de Janeiron (katulapsi ja mustan pörssin lintukauppiaat). Toisaalta vasta-argumenttina on myös todettu, että totuuteen verrattuna elokuva antaa erinomaisen kuvan Riosta. En ole koskaan käynyt Riossa, joten en osaa ottaa kantaa elokuvan totuudellisuudesta. Voisin kuitenkin olettaa, että Riosta edes yksi katulapsi löytyy ja kenties hieman rikollista toimintaakin... 

Viihdyttävä ja liikuttavakin elokuva.

***1/2

Ohjaaja: Carlos Saldanha
Pääosissa: Karen Disher, Jesse Eisenberg, Anne Hathaway
Kesto:96min
Valmistusmaa: USA

lauantai 25. toukokuuta 2013

Never let me go (2010)

Katsoin erikoisen sci-fi elokuvan nimeltään Never let me go.

Elokuva kertoo kolmesta kaveruksesta, jotka on kasvatettu vain heidän elimiään varten. Elintenluovuttajat ovat mallinnettu alemman luokan ihmisistä. Kathy (vanhana Carey Mulligan) on lapsena palavasti ihastunut Tommyyn (vanhana Andrew Garfield), mutta hänen kaverinsa Ruth (vanhana Keira Knightley) viettelee Tommyn itselleen.

Mahtavat kasarityylit
 Elokuva oli jännän tyyppinen scifeily, jollaista en ollut aikaisemmin nähnyt. Tämä sci-fi elokuva nimittäin sijoittui menneisyyteen, 80-luvun Englantiin. Tiedefiktiota siitä teki se, että elokuvassa esitettiin vaihtoehtoinen historia, jossa ihmisiä kloonattiin heidän elimiään varten. Tämä karu "mahdollinen menneisyys" kuva halusi ehkä osoittaa, kuinka tieteen tuloksia saatettaisiin käyttää väärin. Elokuvan sanoma kun tuntui olevan se, että kuka määrittelee kenen elämä on arvokkaampi kuin toisen. Carey toimi elokuvassa parhaiten onnettomasti rakastuneena Kathyna.

Mielenkiintoinen tapa tehdä elokuvaa.

***

Ohjaaja:Mark Romanek (One Hour Photo)
Pääosissa:Carey Mulligan, Andrew Garfield, Izzy Meikle-Small
Kesto:103min
Valmistusmaa:UK, USA

torstai 23. toukokuuta 2013

This is England (2006)

Isoveljeni kehui minulle joskus aikoja sitten elokuvaa This is England ja nyt sitten vihdoin pääsin sen näkemään. Hieman American history X:n hengessä kerrottu skinhead-porukan kuvaus perustuu ohjaaja Shane Meadowsin omakohtaisiin kokemuksiin. Elokuvan pääosaa esittävän skinhead-piireihin päätyvän 12-vuotiaan pojan hahmon nimikin on lähellä ohjaajan - Shaun.

Etualalla Thomas Turgoosen esittämä Shaun
 Shaun (Thomas Turgoose) elää 80-luvun alun Englannissa. Häntä kiusataan koulussa ja on menettänyt isänsä Falklandin sodassa. Yksinäinen Shaun törmää sillan alla harmittomaan Woodyyn (Joseph Gilgun) ja tämän skinijengiinsä (yksi heistä on tummaihoinen). Asiat kuitenkin vakavoituvat kun Woodyn ystävä Combo (Stephen Graham) pääsee vankilasta. Combo on väkivaltainen ja äärinationalisti. Woody ei halua olla missään tekemisissä Combon aatteiden kanssa ja porukka jakautuukin kahteen leiriin. Kiihkeä Combo osaa vedellä oikeista naruista ja nuori Shaun päätyy hänen oikeaksi kädeksi. Shaun mielipide Combosta muuttuu kuitenkin nopeasti.

Stephen Grahamin esittämä Combo pitää kiihkomielistä kokousta
 Pääosaa esittänyt Thomas oli loistava ja täydellinen elokuvan pikkunatsin rooliin. Samoin Stephen Graham, joka oli oikeasti vakuuttava arvaamattomana kiihkoilijana. Oikeasti jopa hieman pelkäsin häntä ruudun takaakin. Elokuva oli myös hyvin kuvaava kuinka emotionaalisesti vammautuneita ja vanhempien ohjausta vailla olevia eksyneitä sieluja äärinationalistiset skinheadit ovat. Elokuva osoitti myös kuinka helposti nuori on värävättävissä mihin tahansa toimintaan, jos hän tuntee kuuluvansa porukkaan ja saa hyväksyntää mitä ei ehkä muualta saisi. Mielenkiintoista elokuvassa oli se kuinka se esitti skinheadit ei niin mustavalkoisesti. Elokuvan "hyvät" skinheadit eivät olleet rasisteja, joka (rasismi) ei ollutkaan skinhead-liikkeen alkuperäinen aate.

***1/2

Ohjaaja: Shane Meadows
Pääosissa:Thomas Turgoose, Stephen Graham, Jo Hartley
Kesto:101min
Valmistusmaa: UK


keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Hinnasta viis/ Hors de prix (2006)

En ole oikein koskaan pitänyt Hinnasta viis -elokuvan päätähdestä Audrey Tautousta. Hän on ärsyttävän kaunis eikä näyttelijänäkään ole minua vakuuttanut. Hinnasta viis oli kuitenkin ihan raikas elokuva, johon Audrey sopi hyvin onnen onkija porttona.

Audrey sai toimia elokuvassa elävänä mallinukkena erilaisille merkkikoltuille.
Irene (Audrey Tautou) deittailee rikkaita miehiä ja elää hulppeaa elämää heidän kustannuksellaan. Eräänä kertana Irene iskee silmänsä väärinkäsityksen kautta rikkaaksi luulemaansa Jeaniin (Gad Elmaleh). Oikeasti hotellin baarimikkona työskentelevä Jean ei korjaa väärinkäsitystä vaan antaa Irenen luulla, että hän on tehty rahasta. Totuus kuitenkin paljastuu Irenelle nopeasti, mutta Jean ei ole valmis luopumaan Irenestä vaan on valmis maksamaan pitkän pennin saadakseen olla tämän seurassa. Rahojen loputtua myös Irene lähtee. Suuren hotellilaskun edessä, jota Jean ei pysty maksamaan, löytää hän itsensä tekemässä samaa hommaa kuin Irene - toimimassa rikkaan naisen rattopoikana. Uuden homman myötä alkaa Irenekin nähdä Jeanin uudessa valossa.

Kepeä ranskalainen elokuva, joka oli yllättävänkin koukuttava. Miespääosaa esittävä Gad oli mielenkiintoisen näköinen ja hänen hypnoottiset silmänsä pitivät ainakin minut otteessaan. Elokuvassa ei ehkä ollut maailman yllättävin loppu, mutta ei se haitannut, koska ennalta-arvattavan lopun takiahan tällaisia romanttisia komedioita yleensä katsotaankin.

***

Ohjaaja: Pierre Salvadori (Huijareita ja pyhimyksiä)
Pääosissa:Audrey Tautou, Gad Elmaleh, Marie-Christine Adam
Kesto:106min
Valmistusmaa:Ranska

tiistai 21. toukokuuta 2013

Eräs joulutarina/Un conte de Noël (2008)

Kriitikoiden ylistämä ranskalainen elokuva Eräs joulutarina (Un conte de Noël) ei päästä katsojaa helpolla vaan antaa täyslaidallisen hajanaisia tarinoita ja selittelemättömiä kohtauksia. Toisin kuin elokuvan nimestä voisi päätellä kyseessä ei ole lämmin "jouluelokuva". Vuillardin perhe kokoontuu kyllä viettämään joulua yhteen, mutta se tapahtuu pakon saattelemana, sillä perheen matriarkalla Junonilla (Catherine Deneuve) on todettu syöpä. Perheen keskuudesta etsitään hänelle geneettisesti sopivaa siirrännäisen luovuttajaa. 

Henri ja Junon joulumessussa.
Vuillardin perhe on kylmä eikä Junon ole kodin hengetär vaan kyyninen ja kylmä nainen, joka ilmaisee suoraan Henri pojalleen (Mathieu Amalric), että ei rakasta tätä, mutta se ei pojalle tule yllätyksenä, koska ei hänkään äitiään. Tämä moderni perhe on kaukana idyllistä ja onkin karskin realistinen. Aina ei mene kuin elokuvissa. Loistavista Catherinen sekä Mathieun roolisuorituksista  huolimatta kaksi ja puolituntista elokuvaa oli pidemmän päälle rasittavaa katsoa. Vaikka onkin hienoa, että kaikki elokuvat eivät noudata Hollywood-elokuvan kaavaa, niin olisin nauttinut jonkinlaisesta selkeästä rakenteesta; alusta, keskikohdasta ja lopusta. Elokuva oli kuitenkin yhtä maanisdepressiivinen kuin sen hahmotkin ja säntäili ennalta-arvaamattomasti joka puolelle. Elokuvassa oli mustaa huumoria, joka toikin siihen mukavaa maustetta, mutta ehkä sitä ei ollut kuitenkaan minun makuuni tarpeeksi ollakseen kiinnostava. 

Catharine on kyllä upea nainen ja loistava näyttelijä. Ainutlaatuinen. Ei uskoisi tästäkään elokuvasta, että hän on syntynyt jo 1943.

**1/2

Ohjaaja:Arnaud Desplechin
Pääosissa:Catherine Deneuve, Jean-Paul Roussillon, Anne Consigny
Kesto:150min
Valmistusmaa:Ranska

Movie Monday #93 - Kesäfiilis


Onko teillä kesäfiilis-elokuvia? Sellaisia hyvän mielen leffoja, joita katsellessa ajattelee aina kesää? Elokuvat voivat olla minkälaisia tahansa, mutta sellaisia, joita katsellessa teille tulee kesäisen rento fiilis. :)

Movie mondayllä oli aikaisemmin jo samantapainen haaste "mikä elokuva tuo sinulle väistämättä kesäisen olon ja miksi?", johon vastasin tuolloin Stand by me - Viimeinen kesä.

Jos mietin Stand by me:n lisäksi jonkun muun, niin ainakin Before sunrise eli Rakkautta ennen aamua kuului (kuuluu) suosikkielokuviini ja sitä katsoessa tuli aina kesäfiilis ja halu matkustaa. 


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Crazy heart (2009)

Katsoin elokuvan Crazy Heart, josta pääosaa esittänyt Jeff Bridges voitti Oscarin vuonna 2010. Elokuva perustuu Thomas Cobbin samannimiseen novelliin, jota en ole lukenut.

Elokuvassa voi nähdä myös Robert Duvallin
Jeff Bridges ansaitsi Oscarinsa, koska hän oli milteipä ainoa syy, miksi elokuvaa oli mielenkiintoista seurata. Tarina oli kulunut kuin historian kirjat: Unohlaan joutunut ennen suosittu räkälöitä kiertävä alkoholisti muusikko Bad Blake (Jeff Bridges) saa uutta intoa elämään tavattuaan nuoren naisen (Maggie Gyllenhaal). Hänen oppipojan Tommy Sweetin (Colin Farrell) tultuaan itseään kuuluisammaksi ei myöskään tuntunut kovinkaan tuoreelta juonikuviolta. Kaikista kliseistään huolimatta tarina tuntui aidolta ja kiinnostavalta juuri Jeffin takia. Tämän elämää nähneen muusikon yrtitys kääntää elämänsä sai ainakin minut liikuttumaan. Jeffin kasvoilta pystyi lukemaan roolihahmon vaativat mailit. Maggie oli myös hyvä rakkauden kohteena, hänen ja Jeffin kemiat toimivat hyvin yksiin. Yllätyin nähdessäni Colin Farrellin esittävän Badin kuuluisaksi tullutta oppipoikaa, mutta Colinissa oli tarvittavaa karismaa ollakseen uskottava tuhatpäisen yleisön vetävänä country-laulajana.

***1/2

Ohjaaja:Scott Cooper
Pääosissa: Jeff Bridges, James Keane, Maggie Gyllenhaal
Kesto:112min
Valmistusmaa:USA

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Movie Monday #92 - Viimeksi näkemäsi

Katsoin viimeksi televisiosta, oliko se nyt maanantaina, tulleen Incredible Hulkin. Elokuva minun on pitänyt katsoa jo ajat sitten ja sitten kun se tuli telkkarista niin pakotin itseni sen äärelle. En ole vielä kirjoittanut elokuvasta arvostelua, mutta voin todeta, että en pitänyt siitä. 

Mielestäni Ang Leen ohjaama Hulk oli ihan ok enkä ymmärrä miksi niin pian täytyi tehdä uusi Hulk-elokuva, joka ei tarjonnut mitään mielenkiintoista pakkaan. Incredible Hulkia näytelleestä Edward Nortonista pidän kovasti ja harmittaakin, että en ole nähnyt häntä pitkään aikaan missään hyvässä elokuvassa. Tässä "uudessa" Hulkissa näkee paljon tietokoneistettua actionia, joka ei ole oikein mieleeni.


lauantai 11. toukokuuta 2013

The Queen (2006)

Katsoin elokuvan The Queen, josta pääosassa ollut Helen Mirren voitti aikoinaan Oscarin. En ole koskaan seurannut kovin innokkaasti minkään maan kuninkaallisten elämää, joten tämän elokuvan tapahtumien sijoittuminen Dianan kuolemaan ja kuningasperheen suhtautumisesta siihen ei herättänyt minussa suurta kiinnostusta. Olen kuitenkin onnistunut pari dokumenttia aiheesta näkemään ja kaikki olivat aika Diana myönteisiä. Tällä elokuvalla haluttiin kai näyttää myös kuningattaren puolen asioista. 

Tony Blair pussaa kuningattaren kättä
Prinsessa Diana siis kuolee. Elokuvassa hänestä näytetään kuvia ja videopätkää omana itsenään. Englannin kuningatar (Helen Mirren) ei kyseisestä naisesta koskaan pitänyt ja päättäkin, että hänen kuolemaan ei tarvitse mediassa suhtautua mitenkään. Vasta valittu pääministeri Tony Blair (Michael Sheen) on kuitenkin sitä mieltä, että kuningattaren tulisi astua median eteen ja valitella tapahtunutta.

Helen Mirren oli vakuuttava kuningattarena vaikka elokuvan juonikuvio ei ollut mikään kiehtovin ja minua lähellä oleva. Prinsessa Diana oli varmastikin kansan prinsessa ja merkitsi monelle paljon, mutta rehellisesti sanottuna kunigasperheen suhtauminen tämän kuolemaan ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Tony Blairia näytellyt Sheen meni mielestäni joskus äärimmäisyyksiin ilveilyssään eikä tuntunut luonnolliselta roolissaan. 

Oikeastaan elokuvan katsoi mielellään vain Helen Mirrenin panoksen takia.

***

Ohjaaja: Stephen Frears
Pääosissa:Helen Mirren, James Cromwell, Alex Jennings
Kesto:103min
Valmistusmaa: Uk, Ranska, Italia

perjantai 10. toukokuuta 2013

Movie Monday #90 - leffavalikoima

Vastaan tähän Movie Monday -kyssääriin hieman jälkijunassa, mutta toivottavasti ei haittaa...

"Elokuvatarjonta on nykyisin valtava ja tarjoajien kilpailu kovenee. Mistä katsot leffasi?"

Keräilen paljon DVD-levyjä/ Blu-ray-levyjä, ennen VHS-kasettaja, mutta nyt ne ovat jääneet taka-alalle. Katsonkin paljon elokuvia omalla kotisohvalla, omasta telkusta.

Tässä on osa kokoelmaani ympäriinsä koko kämppää (nyt oli vappupallot laitettuna, ei mulla tollasia normaalisti ole roikkumassa):

Viime aikoina olen innostunut lainaamaan elokuvia myös kirjastosta, kun tajusin sellaisen olevan aivan vieressäni. Kirjastosta lainaamisessa on se hyvä puoli, että tulee katsottua myös sellaisia elokuvia joista ei olisi aikaisemmin kuullutkaan. Ei ole niin korkea kynnys, kuin ehkä ostamisessa olisi.


Netistä olen myös jonkun verran elokuvia katsonut, mutta en ole tutustunut Netflixin kaltaisiin palveluihin.

Tv:stä tulee myös silloin tällöin elokuvia katsottua. Joskus tulee katsottua hieman enemmän ja joskus vähemmän. Riippuen sattuuko tulemaan jotain mielenkiintoista/ ei jaksa liikkua sohvalta poiskaan. Tällä hetkellä digiboksini vetelee viimeisiä, joten en voi tallentaakaan ja kanavat pitää vaihtaa itse koneesta, joten nyt ovat tv-elokuvat jääneet hieman vähemmälle. En omista myöskään mitään maksullisia kanavapaketteja.

Elokuvateattereissa tulee käytyä myös ihan kiitettävästi, mutta ei mitenkään hullulla tahdilla. Niissä yleensä kaverin/ kavereitten kanssa, mutta joskus yksinkin. Ei minua haittaa olla yksin teatterissa, kuten ehkä joitain.

Videovuokraamossa olin joskus töissä ja silloin elokuvia lähti aika usein kotiin mukanani, mutta sen jälkeen vuokraamoissa ei ole tullut usein käytyä, koska jos hieman enemmän sijoittaa, saa elokuvan kokonaan itselleen. Videovuokraamoissa on myös se huono puoli, että levy pitää palauttaa vaikka nyt onkin keksitty hirveä turhake - itsestään hajoava vuokra-dvd.  Joskus aikoinani lainasin filmtownin tarjouksen 8 elokuvaa, 8 päivää tms. satseja.

torstai 9. toukokuuta 2013

Shooter (2007)

Katsoin kirpparilta eurolla ostamani Shooter-dvd:n.

Mark Wahlber esittää Bob Lee Swaggeria, joka on ollut armeijan leivissä tarkka-ampujana. Menetettyään ystävänsä Swagger erakoituu koiransa kanssa. Häneen kuitenkin ottaa yhteyttä armeijan miehet, kenraali Isaac Johnsonin (Danny Glover) johdolla, jotka vetoavat Swaggerin isänmaallisuuteen, että saisivat hänet ottamaan tarjoamansa homman vastaan. Swagger tarttuukin tarjoukseen suunnitella presidentin salamurha, että sellainen voitaisiin estää. Swagger kuitenkin petetään ja joutuu hän syytetyksi murhasta. 

Onneksi Swaggerin oppimat armeijataidot pitävät hänet pitkään juoksujalalla.
Kuva on napattu sivustolta imfbd (internet movie firearms database), heh, en tiennytkään että tämmöinenkin on olemassa.

Fuquan elokuvissa ei Yhdysvaltojen johtoa tai poliisia esitetä usein kovinkaan valoisasti. Shooter ei ole tässä asiassa poikkeus. Elokuva oli siinä mielessä virkistävä, että suoralinjaisesti paha ei saa aina palkkaansa sekä oikean ja väärän rajat esitetään hämärinä. Swaggerin isänmaallisuutta kuitenkin ylistettiin. 

Juonena elokuva oli perinteinen "syyttömänä jahdattu", jotka ovat usein ihan mielenkiintoisia seurata vaikka ei kovin omaperäisiä olisikaan. Shooter olikin ihan ok pätkä. Danny Gloverin esittämä kenraali hämäsi ainakin alussa vähän. Glover ei ole silmissäni kovinkaan uskottava pahana auktoritettina vaikka hän vuorosanansa vakavasti kähisikin. En ole myöskään suuri Wahlberg fani, mutta Shooteriin hän sopi.

Hieman teennäisen oloista menoa ainakin pahisten osalta, mutta ihan viihdyttävä. 

**1/2

Ohjaaja:Antoine Fuqua
Pääosissa:Mark Wahlberg, Michael Peña, Danny Glover
Kesto:124min
Valmistusmaa: USA

maanantai 6. toukokuuta 2013

Movie Monday #91 - 3D

Movie Modayssa kysyttiin, että minkä elokuvan haluaisi nähdä 3D:nä. Jostain syystä mieleeni tuli Fifth element. Elokuvan leijuvat autot ja muu avaruusmaailma voisi olla mielenkiintoista kokea 3D:nä.






Nainen, pyssy ja nuudelipuoti/ San qiang pai an jing qi


Katsoin elokuvan Nainen, pyssy ja nuudelipuoti (San qiang pai an jing qi). Sekoitin sen vahingossa erääseen nuudeliwesterniin, mutta tämä olikin aivan eri elokuva. Elokuvan alussa mainitaan, että se perustuu Blood Simpleen (jota en ole nähnyt).

Wang (Dahong Ni) on nuudelipuodin pomo, joka pahoinpitelee vaimoansa (Ni Yan). Tähän vaimoon viitataan elokuvassa vain "Wangin vaimona" tai "pomon vaimona". Wangin vaimo kyllästyykin jatkuvaan väkivaltaan ja päättää ostaa persialaiselta kauppiaalta pyssyn. Wang on saanut tietää kylän poliisilta, että tämän vaimo vehtaa alaisensa Li:n (Xiao Shen-Yang) kanssa. Hän päättääkin palkata poliisin murhaamaan molemmat. Poliisi kuitenkin päätyy omaan ratkaisuunsa eikä asiat mene suunnitelman mukaisesti. 

Typerykset
Elokuva oli visuaalisesti miellyttävä silmälle. Kiinalaisten näyttelijöiden värikkäät asut toivat mukavaa piristystä yleisilmeelle. Elokuvan tarina ei sitten ollutkaan ihan niin kiehtova kuin olisin kuvitellut. Näyttelijöillä oli kyllä hyvät hetkensä, varsinkin poliisi vähäeleisyydessään toi mieleen Takeshi Kitanon. Elokuvassa oli kuitenkin liikaa väärinkäsityksiä ja muuta sekoilua eikä kokonaisuudesta muodostunut kovinkaan mielenkiintoista tai eheää kertomusta. Toivoin, että elokuvan nimen mukaisesti tämä nainen eli Wangin vaimo olisi ollut jonkinlaisessa vahvassa pääosaroolissa, mutta hänen osansa jäi yllättävän pieneksi ja heikoksi. 

Mukana oli "kiinalaista huumoria" kun kaksi tyhmää työntekijää päätti varastaa palkkansa pomon kassakaapista, joka ei ihan uponnut minuun.  

**1/2

Ohjaaja:Yimou Zhang
Pääosissa:Honglei Sun, Xiao Shen-Yang, Ni Yan
Kesto:95min
Valmistusmaa: Kiina, Hong Kong

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Little Fockers (2010)

Katsoin Painajainen perheessä -elokuvalla aloittaneen trilogian kolmannen osan: Pienin painajainen perheessä (Little Fockers). Mielestäni ensimmäinen osa oli hillittömän hauska, toinen osa oli ihan hauska ja tämä kolmas osa olikin sitten jo vähemmän hauska.

Greg Focker (Ben Stiller) ja tämän vaimo Pam (Teri Polo) elävät onnellista elämää kahden lapsensa kanssa, kunnes Gregin appiukko Jack (Robert De Niro) saapuu taas pilaamaan kaiken. Jack on päättänyt, että sydänvaivojensa takia Gregistä tulee perheen "GodFocker". Samaan aikaan Greg myös yrittää tienata hieman lisärahaa tiukassa taloustilanteessa edustaen erektiolääkettä lääke-edustaja Andi Garcian (Jessica Alba) suosittelemana. Väärinkäsityksiltä ei voida välttyä kun mukana on epäilevä appiukko, erektiolääke ja kaunis Andi. 

Mukana voi nähdä myös muun muassa Owen Wilsonin, Dustin Hoffmanin, Barbara Streisandin, Laura Dernin ja Harvey Keitelin.

Hassut lapsoset
Elokuvaan oli ympätty tähtinäyttelijöitä rekka-autollisen verran ilmeisesti peittelmään olematonta tarinaa. Tähdet suoriutuivat rooleistaan hyvin, mutta eivät he kuitenkaan elokuvaa onnistuneet pelastamaan. Elokuvan lähtökohdat olivat jo heikot. Kun ensimmäisessä osassa Greg tapasi tyttöystävänsä perheen, niin oli luonnollista, että kakkososassa esiteltiin puolestaan Gregin perhe. Tässä kolmosessa ei ollut samankaltaista selkeää juonta vaan nimensä mukaisesti juoni pyöri jokseenkin Gregin ja Pamin lapsien ympärillä. Ja kuten tiedämme, niin lapset eivät ole kovin hauskoja. Jonkinlainen elokuvan punainen lanka oli se, että Jack halusi Gregistä perheensä vastuunkantajan. Sanaa "GodFocker" jankattiinkiin loppuunsa asti vaikka se ei edes ensimmäisellä kerralla ollut kovin hauska vaikka Robert De Niro sen sanoikin. 

Elokuva alkoi köyhästi eikä jatkokaan tarjonnut kuin muutaman hupaisan paikan. Se oli hajanainen ja väkisin ympätty jatko-osan jatkoksi.

**

Ohjaaja: Paul Weitz (About a boy)
Pääosissa: Robert De Niro, Ben Stiller, Owen Wilson
Kesto:98min
Valmistusmaa:USA