Modest heroes (2018)

Modest heroes (Chiisana eiyû: Kani to tamago to tômei ningen) koostuu kolmesta lyhytelokuvasta, joilla on oma ohjaajansa. Asetan sen  Helmet-haasteen kohtaan 34. "Elokuvassa on usean ohjaajan ohjauksia".

Elokuvasta Kanini & Kanino

Elokuvan aloittaa Hiromasa Yonebayashin ohjaus Kanini & Kanino, jossa kaksi veden alla asuvaa lasta joutuvat hetkeksi eroon vanhemmistaan kohdaten pelottavia tilanteita. Elokuvassa ei käytetty ollenkaan sanoja vaan puhe oli jotain siansaksaa. Ymmärrettävää kieltä ei kuitenkaan kaivannut kun kuvat kertoivat kaiken. Noin 20 minuutin pituinen lyhäri onnistui saamaan välittämään hahmoistaan liikutukseen asti. Piirrosjälki oli maagisen kaunista.

Toiseksi vuorossa oli Yoshiyuki Momosen ohjaama myöskin liikuttava elokuva Life ain't gonna lose hengenvaarallisesti muna-allergiasta kärsivästä pojasta, joka päättää että elämä voittaa eikä tyhmä allergia. Tämä oli mielestäni paras kaikista kolmesta pätkästä. 16 minuuttiin saatiin ympättyä todella koskettava elokuva aika arkisenoloisestakin aiheesta kuin allergia.

Viimeisenä vuoroon astui Akihiko Yamashitan ohjaus:  Invisible. Tämä kertoi miehestä, joka on näkymätön kaikille kunnes hänet vihdoin nähdään. Tämä jätti kylmimmäksi näistä kaikista kolmesta eikä draamankaarta ollut nimeksikään.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva paketti, joskin kolmanneksi olisin toivonut jotain tosi hyvää, jotta olisi jäänyt paremmat fiilikset kokonaisuudesta. Modest heroes tuntui aluksi hieman pitkäveteiseltä nykymaailman nopeaan tempoon tottuneena, mutta jos malttaa hieman, niin pari ensimmäista elokuvaa ainakin tarjoavat mahdollisuuden uppoutua tunteikkaaseen matkaan.

***

Ohjaajat:Yoshiyuki Momose, Akihiko Yamashita, Hiromasa Yonebayashi

Pääosissa: Henry Kaufman, Fumino Kimura, Liam O'Brien

Kesto: 53min

Valmistusmaa: Japani

Kirja: Päiväkirjaklubi (toim. Eeva Vekki ja Risto K. Järvinen)

Päiväkirjaklubi-kirja kokoaa usean nykyään aikuiseksi kasvaneen nuoren päiväkirjatekstejä. Asetan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 34. "Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia".

Päiväkirjaklubi-ilmiö on ilmeisesti Jenkeistä lähtöisin oleva. Siinä ihmiset menevät lavalle lukemaan päiväkirjojaan nuoruuden ajalta. Yleensä tekstit ovat valittu niiden hauskuusarvon perusteella. Olen kerran käynyt Suomessa katsomassa tällaista showta ja tuli kyllä naurettua. Parasta oli se, että kirjoitusten kirjoittajat itse lukivat omia tekstejään ja pystyivät samalla taustoittamaan omia kertomuksiaan. Ja katsojana myötähäpeä toi suuren osan huvista. Useat olivat niin kirjassa kuin esityksessäkin samoja ikäluokkia itseni kanssa, joten 90-luvun nuoruuden tarinoihin sekä tunteisiin oli helppo samaistua. 

Kirja jäi lavaesityksen rinnalla paitsioon, koska se ei pystynyt tarjoamaan tuota tärkeää osaa eli kirjoittajan omaa tulkintaa. Oli kirjaa silti paikoin hauska lukea vaikkakin alkoi loppua kohden tuntua hieman raskaalta. Ei toisten päiväkirjojakaan jaksa loputtomiin lukea ja kirja oli aika pitkä. Loppuun oli ympätty runoja sekä esseitä, jotka koin vähän turhan raskaiksi kerralla kahlattaviksi. Olisivat vaan olleet ripoteltuina tekstien väliin kunkin kirjoittajan omalle kohdalle.

Olisin myös kaivannut kuvaliitteitä. Päiväkirjoissa kuitenkin viitattiin paljon niihin liimattuihin asioihin, jotka olisi ollut myös kiva nähdä (esimerkiksi erään kirjoittajan rakkausobsessiokuviin Kari-Pekka Kyröstä). Nuoruuden kuvia olisi myös voinut olla enemmän.

Ihan kiva.

***1/2

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2019

Legally Blonde (2001)

Blondin koston (Legally Blonde) kannen taustalla pilkistää kaupunkimaisema, joten asetan sen Helmet-haasteen kohtaan 30. "Elokuvan kannessa on kaupunkimaisema".

Elle Woods (Reese Witherspoon) on blondi, joka tykkää pinkistä ja muodista. Hän valmistautuu poikaystävänsä kosintaan, joka hänen kauhukseen haluaakin erota, koska nainen ei ole tarpeeksi vakavasti otettava tulevan senaattorin vaimoksi. 

Elle päättääkin, että hänen on mentävä Harwardin lakikouluun, että tästä tulisi vaimomateriaalia. Koulu osoittautuu vaikeaksi eikä ihmisetkään ole kovin ystävällisiä. Pahinta on että tämän exällä on jo uusi nainen - Vivian (Selma Blair), joka on bitseistä bitsein.

Blondin kosto on puhdas hyvänmielen elokuva, joka on tarkoituksellisen överi. Reese toimii hyvin höpsön blondin roolissa, mutta on myös uskottava älyllään häikäsevänä lakiopiskelijana. Jos elokuvaa ei ota turhan vakavasti, niin se on yllättävänkin viihdyttävä. Reese Witherspoon on niin symppis roolissaan, että on vaikeaa olla olematta hänen puolellaan ja häntä mielellään kannustaa menestykseen varsinkin kun tämän exä ja professori osoittautuvat niin ketkuiksi. Päätyypä hän auttamaan kynsisalongin naistakin (Jennifer Coolidge) saamaan koiransa takaisin.

Kaikki miehet eivät kuitenkaan elokuvassa ole ihan saastaa, josta Luke Wilsonin esittämä kiltti Emmett on todisteena. Hillitty, mutta ymmärtäväinen Emmett onkin hyvä vastapaino Ellenin räiskyvälle persoonalle.

Blondin kostosta on tehty myös jatko-osa ja kolmas osa on suunnitteluiden mukaan tulossa vuonna 2020, johon Reese on ainakin merkattu tulevan näyttelijäksi.

Ihan hassu.

***

Ohjaaja: Robert Luketic (The ugly truth, The Killers)
Pääosissa: Reese Witherspoon, Luke Wilson, Selma Blair
Kesto: 1h 36min
Valmistusmaa: USA

Kirja: Siilin eleganssi (Muriel Barbery)

Siilin eleganssi (L'Élégance du hérisson) -kirjan kantta koristaa kaupunkimaisema, joten luonnollisesti se menee Helmet-haasteen kohtaan 30. "Kirjan kannessa on kaupunkimaisema".

Kirja kertoo rikkaiden asuttaman hotellin keski-ikäisestä leski "ovimiehestä": rouva Michelistä, joka esittää tyhmempää snobeille kuin oikeasti onkaan. Hän tykkää pohtia filosofisia kysymyksiä ja asuu ylipainoisen kissansa kanssa. Kirja kertoo myös 12-vuotiaasta hotellin asukista, Palomasta, joka on rikkaan perheen itsemurhaa pohtiva vesa.

Kirjassa nämä kaksi tarinajuovaa yhdistyvät kun hotellin uudeksi asukkaaksi saapuu rikas japanilainen herra Ozu, joka todella näkee rouva Michelin. Mies herättää leskessä kauan levänneet tunteet ja nainen on vihdoin valmis tulemaan piilostaan nähdyksi. Paloma ja leskirouva ystävystyvät.

Siilin eleganssi on kirja josta olisin tahtonut pitää. Kirjan päähahmo oli hyvin mietitty. Yli 300 sivuiseen kirjaan mahtui kuitenkin niin paljon jahkailua sekä sanoilla pyörittelyä, että ajoittain sen lukeminen turhautti ja pitkästytti kun tarina ei edennyt minnekään. Kirja sopiikin hyvin kiireettömään fiilistelyyn ja pohdiskeluun elämän luonteesta. 

Ihan jees.

***

Alkuperäinen ilmestymisvuosi:2006