sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Leaving Earth Double Bill: Oblivion (2013)/ Elysium (2013)

Kävin katsomassa jo aikaa sitten Tom Cruisen tähdittämän scifistelyn Oblivion. Ymppään sen nyt samaan arvosteluun Matt Damonin tähdittämän Elysiumin kanssa, jossa on samankaltaisuutta.

Oblivion (2013)

Jack (Tom Cruise) toimii teknikkona, joka korjaa maata avaruusolioilta puolustavia luotaimia. Hän asuu vaimonsa Victorian (Andrea Riseborough) kanssa maan lähellä olevalla avaruusasemalla. Ihmisiä ei ole juurikaan enää jäljellä pitkän avaruusolioita vastaan käydyn sodan takia. Jack alkaa kuitenkin epäilemään hänen pitkään uskomiaan totuuksia maasta sekä omasta komennusajastaan löytäessään maahan pudonneesta aluksesta naisen (Olga Kurylenko), joka tuo hänen muistonsa pintaan.

Elokuvassa paljon nähty alus.
Oblivionissa oli muovisen mekaaninen maku, joka henki keinotekoista elämää, jota Jack vaimoineen avaruusasemalla eli. Elokuvassa siis onnistuttiin luomaan hyvin tietynlainen koneilla pelaava tulevaisuuden maailma ja olikin visuaalisesti hieno. Samanaikaisesti tämä askeettinen tunnelma ja Jackin jatkuva lentely maan ja asemansa välillä oli ajoittain puuduttavaa katseltavaa. Veljeni oli tajunnut elokuvan "Shyamalamaisen" twistin jo hyvin alussa, mutta minulle ei kyllä tullut mieleen, että Jack ja Victoria ovat vain klooneja, jotka työskentelevät sille, jota vastaan luulivat taistelevansa.

Elokuvassa oli paljon ajatusta, mutta toteutus jäi omaan makuuni turhan ohueksi ja epäkiinnostavaksi. Tom Cruisekin teki vain perus Cruiset eikä sen enempää (tai vähempää).

***

Ohjaaja:Joseph Kosinski (Tron: Perintö)
Pääosissa: Tom Cruise, Morgan Freeman, Andrea Riseborough
Kesto:124min
Valmistusmaa: USA




Elysium (2013)

Eletään vuotta 2154. Maapallo on muuttunut miltei asumiskelvottomaksi ylikansoittumisen ja saasteiden takia. Rikkaat ovatkin muuttaneet maasta pois keinorakenteiselle Elysiumille, jonka voi nähdä maasta käsin. Max (Matt Damon) on pikkupojasta asti haaveillut pääsevänsä tuohon satumaiseen paikkaan, mutta köyhyys on tämän estänyt. Rikollisen taustan omaava Max on siirtynyt kaidalle polulle tehdastyöläiseksi, jossa kuitenkin altistuu tappavalle annokselle säteilyä. Hänen on pakko päästä Elysiumiin, koska siellä parantuminen on helppoa. Päästäkseen paratiisiin on Maxin kuitenkin poikettava kaidalta tieltään.

Uuh!
 Elokuva oli alusta loppuun asti kiinnostavaa katseltavaa. Lihasmassaa kasvattanut Matt Damon oli uskottava Maxin roolissa. Teema rikkaiden ja köyhien eriarvoisuudesta ei ole uusi, mutta se tuotiin esiin Elysiumissa mielenkiintoisesti Maxin hahmon kautta. Maxin muutos kyborgiksi anastaakseen rikollisille dataa Elysiumin avainhenkilöltä oli vähintäänkin kiehtova juonirakennelma. Elokuvan loppu oli rinnakkainen Terminaattori kakkosen kanssa, kun siinäkin kone uhraa lopulta itsensä pelastaakseen ihmiskunnan vaikkakin Maxin koneosuus on selkeästi Terminaattoria minimaalisempi. Elokuvassa oli myös hauska kohtaus mekaanisesta ehdonalaisvalvojasta, jolloin yksinäinen naurahdukseni kaikui hiljaisessa elokuvateatterisalissa.

"Hei! Olen ehdonalaisvalvojasi!"
Jodie Foster Elysiumin puolustusministerinä oli myöskin vahva suoritus. Tämän alaisuudessa toimivat "palkkasoturit" olivat aika ajoin kuitenkin ehkä hieman liiankin kliseisen pahiksia kun esimerkiksi uhkailivat Maxin rakkaudenkohdetta raiskauksella. Toinen asia joka elokuvassa myös häiritsi oli sen lopun sentimentaalinen (liiallinen) flashbackailu Maxin lapsuuden muistoihin; tämän unelmastaan matkata Elysiumiin.

****


Ohjaaja:Neill Blomkamp (District 9)
Pääosissa:Matt Damon, Jodie Foster, Sharlto Copley
Kesto:109min
Valmistusmaa:USA

lauantai 28. syyskuuta 2013

TV Thursday #4 - Hauskin tv-sarja

Tv-torstai kysyi hauskinta sarjaa.

Hauskoja sarjoja löytyy vaikka ei kyllä tarpeeksi. Pakko kuitenkin vastata Monty Python's Flying Circus, koska sen sarjan parissa olen pakostikin nauranut eniten.




sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Dangerous Waters Double Bill: Sanctum (2011)/ Poseidon (2006)

 Sanctum (2011)

Minusta on aina jotenkin omituista, että jos elokuvassa ei ole hirveän nimekkäitä näyttelijöitä tai ohjaajaa, niin sitten kuuluisasta tuottajasta pitään laittaa hirveät otsikot elokuvan kanteen. Tässä Sanctumissakin oli oikein isolla James Cameronin nimi ja hänen elokuvansa Titanic ja Avatar. Mutta se varmaankin myy niitä elokuvia enemmän...

Miljonäärin rahoittama luolientutkijaryhmä on edennyt pari kilometriä osittain veden alla kulkevaa monimutkaista ja aikaisemmin tuntematonta luolasysteemiä pitkin. Ryhmää johtaa Frank McGuire (Richard Roxburgh), joka on pakottanut poikansa Joshin (Rhys Wakefield) mukaan samoihin hommiin. Ryhmässä on myös mm. Judes (Allison Cratchley) sekä "Hullu" George (Dan Wyllie). Miljonääri haluaa myös tutkia luolia ja tuo tyttöystävänsäkin mukaan. Luolientutkijan elämä on kuitenkin vaarallista ja nopeasti leppoisa ilmapiiri muuttuu kriittiseksi kun pinnalla puhkeaa myrky, jonka sadevedet tulvivat luolistoon.

Kovakurisen Frankin opetukset tuntuvat yhtäkkiä hyödyllisiltä tämän ennen niin kapinoivan pojan, Joshin, silmissä ja alkaa hän arvostaa omaa isäänsä. Vaaralliset olosuhteet näyttäytyvät useiden menettäessä pelestautumisoperaatiossa henkensä.

Sukellusvarusteissa on varmaan aika haastavaa näytellä.
 Mielestäni tällaiset ahataaseen paikkaan jumittautuneiden katastrofi-elokuvat ovat näin yleisesti ottaen kiinnostavia vaikkakin tässä elokuvassa alkoi itselläkin jo tulla hengityksen ahdistusta. Kivaa oli myöskin se, että elokuvissa ei esiintynyt ylikuluneita kasvoja. Joukon johtajaa esittänyt Frank vakuutti omassa roolissaan vaikkakin koko "luolissa on vaarallista" angstaus alkoi jo hänen osaltaan vähän kyllästyttää. Kuvio isän ja pojan välisistä kriisin lähentämistä suhteista tutntui myös ylikäytetyltä ratkaisulta.

Elokuvan loppuko? Ei.
 Elokuva tarjosi kyllä jännityksen hetkiä ja ällötyksen tunteita kuten turvonneita ja luolien seinien raapimia ruumita näytettiin. Elokuvaa kuitenkin pitkitettiin turhaan ja selkeän tuntuisen lopun jälkeen sitä vielä jatkettiin mielestäni tarpeettomasti. Kun isä ja poika näkivät veden läpi auringonvalon ja löysivät aukon, joka  johti ulos tuntui se selkeältä päätökseltä.

Hyvää ideaa sisältävä kliseisiin kangistunut jännäri.

***

Ohjaaja:Alister Grierson
Pääosissa:Rhys Wakefield, Allison Cratchley, Christopher Baker
Kesto:108min
Valmistusmaa:USA, Australia


Poseidon (2006)

En tunnistanut elokuvaa sen kantea katsomalla, mutta kun laitoin levyn pyörimään niin alkoi raksuttamaan; olen tainnut nähdä tämän joskus aikaisemminkin. Elokuvan uudelleen loppuun katsottuani ymmärsin syyn miksi se ei ollut jäänyt sen kummemmin omaan aivokuoreeni selkeänä muistijälkenä. Poseidon oli aika mitään sanomaton.

Ollaan laivalla, tulee suuri aalto, laiva menee kumoon ja vettä alkaa tulla laivan sisään. Ihmiset ovat paniikissa. Suurin osa ihmisistä noudattaa sääntöjä. Hölmöt. Nokkela pikkujoukko tsombailee pitkin purtta, osa menetetään matkalla ja loput (hyvät ihmiset) onnistuvat löytämään tien pelastuveneeseen. Loppu. 

Ja sitten ne isot nimet. Ohjaus: Wolfgang Petersen. Pääosissa: Richard Dreyfuss, Kurt Russell.

"Potki se pois jalastasi roikkumasta!"
 Jos haluaa nähdä katastrofielokuvan, jossa ei ole mitään jo aikaisemmin jossain muussa elokuvassa nähtyä, niin kannattaa katsoa tämä Poseidon. Vaikea uskoa, että sama ohjaaja on tehnyt myös Das Bootin ja Päättymättämän tarinan. Tosin kuuluu hänen tuotoksiinsa myös Air force one...Niin ja kuten Sanctumissakin myös Poseidonissa isä (Kurt Russell) ja lapsi (Jacinda Barrett) lähentävät välejään kriisin kautta. Tosin tässä pojan sijasta on tytär. 

Fergien rooli laivalaulajana oli vähintäänkin hämmentävä. 
  Niin nähty.

**

Ohjaaja:Wolfgang Petersen
Pääosissa: Richard Dreyfuss, Kurt Russell, Emmy Rossum
Kesto:98min
Valmistusmaa: USA

TV Thursday #3 - Ärsyttävin reality-tv show

Tv Thurday -haasteblogi:

Mikä on ärsyttävin reality-ohjelma?

Pakko kai tähän on vastata se BB. Muita reality-ohjelmia pystyy ehkä hieman katsomaan, mutta tästä ohjelmasta vaihtuu kanava kyllä harvinaisen äkkiä.

Viidakon tähtöset tulee hyvänä kakkosena, Riemuloma Kanarialla kolmosena, Karavaanarit nelosena...ja....

Reality on se, että tätä ohjelmaa ei katsota mahtavien persoonien takia.

Torso:The Evelyn Dick Story (2002)

0,25 eurolla ostamani Torso - Evelyn Dickin salaisuus (Torso:The Evelyn Dick Story) osoittautui koko rahan arvoiseksi eikä senttiäkään yli. Kanadalaisen tv-elokuvan tapahtumat perustuvat tositapahtumiin.

Eletään 40-lukua kun löydetään torsoksi silvottu miehen ruumis, joka osoittautuu kuuluvan Evelyn Dickin (Kathleen Robertson) aviomiehelle. Kylmästä leskestä tulee epäilty numero yksi ja joutuu kuulustelun ajaksi lukkojen taakse. Kovaotteinen poliisi (Callum Keith Rennie)  ei lankea viettelijättären pauloihin, kuten 150 miestä häntä ennen, vaan ajaa kovaa linjaa saadakseen Evelynin narun jatkoksi. Evelynin oma äitikin todistaa tätä vastaan. Ainoa joka tuntuu oleva Evelynin puolella on hänen asianajajansa, lempeäsydäminen J.J. Robinette (Victor Garber).

Elokuva oli tosiaankin hyvin tv-elokuvamainen halpoine budjetteineen ja karikatyyrisine 40-lukuineen. Kathleen Robertson oli valittu elokuvan pääosaan todennäköisesti upeiden huuliensa ansoista, koska hänen päätehtävään oli punata niitä tai puhaltaa niiden läpi tupakansavua mahdollisimman vihjailevaan tyyliin. Tupakkaa kuluikin niin paljon, että toivottavasti tyttörukka poltti edes jotain nikotiinitonta. Poliisina toiminut Rennie oli puolestaan yllättävänkin hyvä ja mieleeni tuli, että pitää etsiä käsiin lisää hänen elokuviaan katsottavaksi.

Elokuvan rakenne oli hajanainen ja jännityksetön. Torso porsukutti tappavan tasaisesti kohti merkityksetöntä loppuaan.

**

Ohjaaja:Alex Chapple
Pääosassa: Dennis Foon, Marjorie Freeman Campbell
Kesto:91min
Valmistusmaa:Kanada

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Moscow on the Hudson (1984)

Neukku New Yorkissa (Moscow on the Hudson) kertoo neuvostoliittolaisesta sirkusmuusikko Vladimirista (Robin Williams), joka päättää loikata vierailunsa aikana Yhdysvaltoihin. USA esittäytyy hyvin erilaisena kuin kommunistinen emomaa, kun jokainen voi tienata omat rahansa ja käyttää ne kuten itse tykkää. Missään ei ole erikseen kahvijonoa, josta saa sitä tiettyä kahvia vaan eri laatuja löytyy sekoamiseen asti. Vladimir tapaa Italiasta kotoisin olevan Lucian (Maria Conchita Alonso), joka auttaa tätä pääsemään vieraassa maassa alkuun. Pari myös ihastuu toisiinsa.

Robin as Vladimir
 Neukku New Yorkissa kuuluu Robin Williamsin ensimmäisiin kokopitkiin eikä hänen "lavapersoonansa" ollut varmaankaan vielä silloin niin määritelty kuin mitä se nyt on. Jos näen Robin Williams -elokuvan, niin odotan tietynlaista huumoria. Siinä mielessä Neukku onnistuikin yllättämään, että se tarjosi hieman erilaista elokuvaa. Oli esimerkiksi hieman kiusallista katsoa kun Robin hieroi vastanäyttelijänsä nännejä kylpyammeessa, koska noin graafista romanttisen kohtauksen kuvausta en häneltä olisi odottanut. Williams oli kyllä ihan hyvä näyttelyssään, mutta käsikirjoituksen olisi suonut olevan hieman parempi. Meinasin jo heti alkumetreillä kadottaa kiinnostukseni. Vasta kun Robin pääsi jenkkeihin alkoi tarina kulkea paremmin.

Huumori perustui neuvostoaikaisen henkilön ja vapaan lännen vastakkainasetteluun. Näin 2010-luvulla ei vitsit tuntuneet enää niin osuvilta tai hauskoilta. Okei, neuvostoaikana kaikkea piti jonottaa ja kaikkiin oli kupongit, mutta nykyään Venäjä alkaa olla kuin mikä tahansa länsimaa. Se kyllä täytyy sanoa positiivisena kommenttina, että Robin osasi puhua loistavaa venäjää tai venäjän kuuloista siansaksaa. Elokuva myös omalla tavallaan juhlisti New Yorkin juuria eri kansalaisuuksien sulatusuunina, jossa jokaisella on mahdollisuus menestyä ja tavoitella unelmiaan. Varsinkin jenkkikommentteja lukiessa monet ovat ilmaisseet olevansa ylpeitä amerikkalaisuudestaan nähtyään tämän elokuvan. Esimerkki Rotten Tomatoes -sivustolta: 

It made me feel good to be an American, and good that Vladimir Ivanoff was going to be one, too

-Roger Ebert (Chicago Sun-Times).

**1/2

Ohjaaja:Paul Mazursky
Pääosissa: Robin Williams, Maria Conchita Alonso, Cleavant Derricks
Kesto:115min
Valmsitusmaa:USA

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

TV Thursday #2 - Paras tv-hahmo

Tv torstai -haasteblogissa kyseltiin tällä kertaa parhaan tv-hahmon peräään. 

Meillä kaikilla on varmasti ne ihanat suosikkimme, joiden lauseita ehkä jopa lainailemme arkielämässä tai jonka elämänasennetta yritämme kovasti omaksua. Jonka auto tai vaatekaappi kelpaisi meillekin, tai kenties hänen ammatti? Tai ehkäpä hahmo on sellainen joka et itse missään nimessä haluaisi olla, mutta hän on muuten vain se paras. Kuka on sinun suosikkisi?

Minulla oli sellainen vaihe elämässäni kun tuntui, että kaikki menee pieleen. Silloin lohtua sekä samaistumisen kohteen toi George Costanza. Innoittipa hän myös minua tekemään kaiken toisin kuin vaistoni sanoi.

Kuva: Täältä
 
Muitakin mainioita toki löytyy:..





And then some...

tiistai 10. syyskuuta 2013

Saint Ralph (2004)

Adam Butcher on 14-vuotias katolisen sisäoppilaitoksen hormoonien riivaama Saint Ralph, joka täräyttäessään pään saa ilmoituksen joulupukin näköiseltä jumalalta, että hänen tulee juosta Bostonin maratoni, jotta hänen äitinsä heräisi koomasta. Eletään 50-luvulla.

"Saint" Ralph
En nyt menisi niin pitkälle, että kutsuisin elokuvaa sen kansikuvatekstin tapaa "kauniiksi jalokiveksi", mutta oli Saint Ralphissa tiettyä tv-elokuvamaista charmia. Adam näytteli ihan hyvin uskonnolliseen kuriin sopimatonta Ralphia, joka jaksaa uskoa ihmeisiin, jopa kyynisten pappien häntä lannistaessa. Tosin paikoin hänen yltiöpositiivisuutensa taipui ylinäyttelemisen puolelle. 

Casual Ken
Cambell Scott näyttelee elokuvassa vanhaa maratoonaria, josta on tullut pappi. Hänestä minulle tulee aina mieleen vanha Ken-nukkeni.

Elokuvassa mainitaan Paavo Nurmi, joka tietysti kohottaa aina kansallista itsetuntoa.

**1/2

Ohjaaja:Michael McGowan
Pääosissa:Adam Butcher, Campbell Scott, Jennifer Tilly
Kesto:98min
Valmistusmaa:Kanada

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kirpputorien elokuva-antia

Pihliskirppis ja tämän päiväinen Myyrmäkihallin kirppis sekä onnekas visiitti Prismassa tarjosivat tällaisen setin tavaraa:

101 Parasta kauhuelokuvaa sekä 101 parasta scifi-elokuvaa lähti 2e yhteishintaan, joten oli melkeistäpä pakko ostaa. Torso, Saint Ralph sekä kuvasta puuttuva Poseidon lähtivät vaan 0,25e hintaan (siksi ne ostinkin). Hamburger hilliä on paljon kehuttu, mutta itseltä se on vielä näkemättä.

Huomasin kun lauma nörttejä hamusi Prismassa pahvilaatikon sisältöä ja pakkohan minunkin oli katsoa, että mitä se sisältää. Sainkin itselleni toiseksi viimeisen kappaleen pleikkari kolmosta alle puoleen hintaan, jei.

torstai 5. syyskuuta 2013

TV Thursday #1 - Tämän hetken top 5

 Uusi haasteblogi - TV Thursday - pyörähti käyntiin ja ensimmäisenä kysymyksenä komeili:

"Mitkä ovat sinun suosikkisarjasi tällä hetkellä? Tee top 5-listaus lemppareistasi ja perustele toki ihmeessä miksi juuri nämä."


Hmm...vaikea kysymys siinä mielessä, että ikisuosikit ovat toki suosikkeja tälläkin hetkellä kuten: Musta kyy, Columbo, X-Files, Twin Peaks, Monty Python jne... Jos nyt kuitenkin mietin sarjoja joita olen viime aikoina katsonut ja niistä pitänyt, niin vastaukset ovat:

1. How i met your mother
2. Muodin huipulla
3. Lovejoy
4. Robin Hood
5. Family Guy

En hirveästi seuraa telkkarista sarjoja vaan mieluummin ostan tai lainaan kirjastosta boksillisen gutaa jota voi putkeen katsella.

Perustelut noihin valitsemiini, hmm.. .No:
  
How i met your mother/Ensisilmäyksellä oli positiivinen yllätys amerikkalaisten sitcomien joukossa. Mielestäni sarjan hahmot ovat onnistuineita ja jaksot sopivan lyhyitä komediarutistuksia. Huumori tuntuu jokseenkin uudelta kuin päivitetympi versio Frendeistä ja Seinfeldistä.

Muodin huipulla -ohjelmaa on hauska seurata kun itsekin aina jotain yritän itse väsäillä. Kilpailijoiden luovuutta ei voi kuin ihailla ja sitten ne epäonnistumiset ovat tietysti hyvää viihdettä.

Katsoin juuri vast ikään boksillisen Lovejoyta, se toimi useiden vuosien jälkeenkin, ainakin ensimmäiset kaudet. Ian McShanessa on vaan sitä jotain ja antiikki kiinnostaa.

Kasari Robin Hoodin 1. ja 2. kauden löysin kirppareiden kätköistä ja niiden mystistä tunnelmaa on hauska seurata pieninä annoksina. Sopisi ehkä paremmin pimeisiin talvi-iltoihin. Täytyy siis hieman säästellä. Pienenä kuului suosikkeihini ja on se takatukka Robin vieläkin aika cool.

Family Guy on hauska, koska se päähenkilö on niin tyhmä ja se koira on niin fiksu.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Project X (2012)

Project X kertoo kolmesta nuoresta (Thomas, Costa ja JB), jotka haluavat olla cool ja päättävät järjestää niin isot bileet, että pääsevät kertaheitolla piireihin. Pojat saavatkin mitä haluavat ja vähän enemmänkin.

Elokuva nähdään gootin kuvaaman kamerakuvan välityksellä (itse goottia ei näe).

Kovat bileet.
Näitä juttujahan kuulee aina silloin tällöin, että joku on kutsunut kaverit facebookissa juhliinsa ja kutsu on lähtenyt kiertämään niin paljon, että bileisiin tuleekin sitten aivan hirmusti jengiä. Pojille kävi tässä elokuvassa hieman samalla tavalla. Aluksi Thomas (Thomas Mann) on huolissaan vanhempiensa omaisuudesta, mutta lopulta alkoholi ja kauniit tytöt vievät hänen huomionsa eikä jaksa enää välittää. 

Nuoria miehiä kankaalla ryyppäämässä olen nähnyt toki aikaisemmin, mutta jostain syystä tätä sekoilua oli keskivertoa hauskempi katsoa. Tuntemattomat näyttelijät ja koko projektin vilpittömyys sekä nuoruuden prioriteetit huokuivat raikkaasti Project X:stä.

***

Ohjaaja:Nima Nourizadeh
Pääosissa:Thomas Mann, Oliver Cooper, Jonathan Daniel Brown
Kesto:88min
Valmistusmaa:USA

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

654/1001 The Jerk (1979)

Katsoin televisiosta tulleen Steve Martinin läpimurtoelokuvan Superhulttion (The Jerkin). Muistan kun näin tämän ensimmäistä kertaa enkä pitänyt sitä mitenkään erityisen hauskana. Jostain syystä elokuva toimi paremmin nyt kun näin sen uudelleen.

Navin (Steve Martin) kasvaa köyhän mustan perheen ainoana valkoisena ja alkaa tuntemaan itsensä erilaiseksi ainoana rytmitajuttomana. Navin päättääkin lähteä maailmalle saadessaan tietää, että on adoptoitu etsimään omaa kohtaloaan ja tienaamaan perheelleen elannon. Navin kokee elämän huipun rakastuneena rikkaana keksijänä kuin elämän matalimmat mutalammikot jätettynä ja kaiken menettäneenä rääsyläisenä.

Superhulttio keksii silmälasien nenäpidikkeen.

Elokuva oli edellä aikaansa ja vaikka saikin ristiriitaisia arvosteluita, niin päätyi se kolmanneksi suurimmaksi tulojen tuottajaksi vuoden 1979 lippuluukulla. Steve Martin esitti hauskasti hieman hidasta Navinia, joka kuitenkin onnistui pärjäämään maailmalla heikoista eväistään huolimatta. The Jerk ei ole ehkä maailman hauskin komedia, mutta on se kuitenkin monen komediaelokuvan esikuva.

***

Ohjaaja:Carl Reiner
Pääosissa:Steve Martin, Bernadette Peters, Catlin Adams
Kesto:94min
Valmistusmaa:USA