Mikä mestariteos saadaan kun laitetaan kolme kovaa nimeä; John Hurt, John Goodman ja Peter O'Toole samaan elokuvaan? No tietenkin Kuningas Ralph (King Ralph)!
 |
| Yllättävästi kuninkaaksi |
Englannin kuninkaallinen perhe kuolee ryhmäkuvauksen aikana oikosulun aiheuttamaan sähköiskuun. Näyttää hetken siltä, että Englanti jää ilman kuningastaan kunnes kuninkaan palatsin hallinnosta Phipps (Richard Griffiths) ja Willingham (Peter O'Toole) onnistuvat tavoittamaan kaukaisen perillisen lätäkön takaa Jenkeistä - Ralphin (John Goodman).
Miehet pettyvät löydökseensä, joka osoittautuu hyväkäytöksisen hienostoyläluokkalaisen vastakohdaksi; Ralph tykkää roskaruuasta, pukeutuu homssuisesti eikä ole saavuttanut elämässään ammatillisesti juuri mitään. Phipps ja Willingham yrittävät parhaansa mukaan koulia tästä kömpelöstä limavanan jättävästä toukasta kepeästi liitelevää sosiaalista perhosta, mutta huonolla menestyksellä. Ralph taplaa tyylillään, joka ei kaikkia miellytä.
Samaan aikaan kruununperillisen asemaa havitteleva Grieves (John Hurt) yrittää keplotella Ralphin pois vallasta osoittamalla tämän olevan paheksuttavassa suhteessa stripparin hommiakin kokeilleen neitosen (Camille Coduri) kanssa. Willington kuitenkin painostaa Ralphia naimaan Suomen prinesessa (!!!) Annan (Joely Richardson) parempien valtiollisten suhteiden takia.
 |
| Suomi mainittu! |
Kuningas Ralph jää kauaksi mestariteoksen statuksesta, mutta on se siti ihan semiviihdyttävä. Eniten hämmennystä minulle aiheutti se, että mitä Peter O'Toolen tai John Hurtin kaltainen mestarinäyttelijä tekee kyseisessä keskinkertaisen alapuolelle jäävässä elokuvassa? Katsoin aina Toolen kohtauksia kuin magnetoituna. Hänessä on niin paljon karismaa, että se kortostuu epätasaisuutena muuta elokuvaa vasten.
Yhdessä kohtauksessa Afrikasta tulee kuningas valtiolliselle virailulle ja jotenkin mieleeni tuli Eddie Murphyn tähdittämä Coming to America. Siinä Eddien esittämä hahmo on afrikkalainen prinssi ja hän tulee vierailemaan Amerikkaan esittäen huonosti tavista; kuin vastakohtainen Ralphin hahmo. Coming to America tosin tehtiin ensin, vuonna 1988.
Kuningas Ralphia pidetään John Goodmanin ensimmäisenä pääosaelokuvana ja kyllähän hän ihan hyvin kantaa elokuvaa omalla persoonallisuudellaan. Hänen raju pienoesityksensä muodollisissa hovitanssiaisissa oli mainio. Luin netistä (=imdb) että hän olisi ihan itse hoitanut laulamispuolen ja hyvin veti. Coenin veljesten luottonäyttelijäksi vakiintunut Goodman handlaa komedian eri sävyissään.
Ajoittain tylsänkin puolelle kääntyvä Kuningas Ralph ei ole komediaelokuvien aatelia, mutta ihan viihdyttävä ainakin jännän castinsa puolesta.
**1/2
Ohjaaja:
David S. Ward (Major League, Down Periscope)
Pääosissa:
John Goodman,
Peter O'Toole,
John Hurt
Kesto: 1h 37min
Valmistusmaa: USA
Welcome back! <3
VastaaPoistaKiitos! :) Siististi tasan 6kk tauko :D.
PoistaLeffassa mainitaan muistini mukaan Pyynikki. Eikun torille sen vuoksi.
VastaaPoistaAi jaa! xD Mä jotenki onnistuin missaamaan.
PoistaSuomen kuningaskin taisi olla, mutta sen vuoksi ei torille mennä. Mielikuvitushahmo kun on, heh.
Poistajoo, Suomen kunkku esiintyy!:D Vaikkakin ilmeisesti tahallinen historiallinen moka kun vähän vaihtoehtoisessa historiassa leffassa elellään.
PoistaEn ole vuosiin tätä katsonut (tuolla kaapissa sekin majailee), mutta en kyllä muista pitäneeni sitä kovinkaan hauskana. En myöskään erityisen huononakaan, vain samalla tavalla harmittomana kuin esimerkiksi Kevin Klinen Dave jossa onkin hieman sama idea, että pistetään kala kuivalle maalle ja hän tavismaisuudellaan voittaa kaikki puolelleen. Parhaiten näistä Mark Twain-versioinneista on mieleeni pureutunut Mikki Hiiren näkemys Prinssi ja kerjäläispoika.
VastaaPoistajoo, kyseessä on juurikin sellainen pätkä jonka jälkeen jää vähän mietiskelemään, että mikä tässä elokuvassa olikaan hauskaa? Oliko se se vitsi englantilaisesta jälkiruuasta jolla oli härski nimi? Mikin rinnakkaistarinat on just parhaita, mutta tuota kerjäläispojan tarinaa en ole tainnut nähdä. Tai en ainakaan muista.
Poista