”Viina se ol kaiken pahan alku meijän perreessä”
Mikko Niskasen ohjaama Kahdeksan surmanluotia kertoo pienviljelijän ahdingosta Suomessa.
Pasi (Mikko Niskanen) omistaa pienen tiluksen jota asuttaa hänen lisäkseen vaimo (Tarja-Tuulikki Tarsala) sekä heidän neljä lastaan. Tila ei tuota paljoakaan, joten lisätienesteiksi Pasi joutuu anomaan lyhyitä hanttihommipätkiä perheensä elannon pitimiksi. Kurjuudessa ei näytä olevan valoa tunnelin päässä, joten päättää Pasi naapurinsa Reiskan (Paavo Pentikäinen) kanssa tehdä taas satsin pontikkaa.
Vaimo ei katso hyvällä Pasin viina-jaksoja eikä juopunutta miestään siedä. Lapsetkin pelkää kun isi tulee kännissä kotiin uhoa puhkuen. Jatkuva rahan kanssa kärvistely, vaimon nalkutus sekä juopottelun tuomat terveysongelmat kärjistävät lopulta Pasin toimimaan niin, että kahdeksan surman luotia laukaistaan.
 |
| Pontikan keitto hommissa |
Oletin että reilu viisituntinen kertomus pienviljelijän ahdingosta saattaisi osoittautua tylsäksi katsottavaksi, mutta onnekseni olin väärässä. Tässä suomalaisessa klassikossa oli hallussa niin kerronta, kuvaus kuin leikkauksetkin. Pitkä ruutuaika antoi tarpeeksi tilaa tutustua Pasiin ja hänen elämäänsä kunnolla. Niskanen sai hyvin kuvattua päähenkilön ilon ja tuskan hetket. Elokuva oli myös yllättävän hauska. Pasia ja hänen kännäyskööriään oli huvittava katsoa kun lipittivät pontikkaa nuotion äärellä laukoen viisauksiaan ja laulellen, huonosti sanat osaten, laulujaan. Varsinkin kännijengin Sulo Kokkinen (Sulo Hokkanen) kirvoitti kovimmat naurut.
Elokuva tuntui ja kuulosti autenttiselta. Aluksi tuntuma oli ehkä hieman amatöörimäinen, mutta kun elokuvan tyyliin pääsi mukaan, niin se oli kaikkea muuta.
****1/2
#elokuvahaaste2016 (43. Yli 3h pitkä elokuva)
Ohjaaja:Mikko Niskanen (Pojat, Ajolähtö, Sissit)
Pääosissa:Mikko Niskanen, Tarja-Tuulikki Tarsala ja Paavo Pentikäinen
Kesto:5h 16min
Valmistusmaa:Suomi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.