sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Uuno Turhapuro (1973)

Mikä sen suomalaisempaa kuin Uuno! Itsenäisyyspäivän kunniaksi lähtikin perinteisen Tuntemattoman sotilaan sijaan katsantaan ensimmäinen Uuno: Uuno Turhapuro.

Uuno (Vesa-Matti Loiri) menee naimisiin Elisabethin (Marjatta Raita) kanssa. Heti kun häät ovat ohi, rapistuu tuoreen aviomiehen olemus pummin tasolle. Elisabethin patistaessa Uunoa etsimään töitä, päättää hän kirjekurssin avulla opetella soittamaan viulua. Uunosta tuleekin suosittu viulisti, jolle pukkaa koko ajan keikkaa. Tämä ei kuitenkaan enää tunnu kivalta Uunosta, koska kaikki tämän vapaa-aika suttaantuu työn teossa. 
Uuno Turhapuro

Spede loi avioparin - pummin ja nalkuttajan - jotka suomalaiset ottivat omikseen. Stereotypisissä hahmoissa oli jotain suomalaisille tuttua. Uunosta Spede teki työtä vieroksuvan pummin, joka kuitenkin onnistui puhelahjoillaan sirkuttelemaan itsensä vihaisen vaimonsa suosioon. Elisabethista hän teki puolestaan hyväuskoisen hölmön, joka oikeastaan nauttii miehensä paapomisesta syvällä sisimmissään. 

Vesa-Matti Loiri on Uuno eikä rooliin voisi enää kuvitella ketään muutakaan. Sörsselsön (Simo Salminen) ja Hartikainen (Spede Pasanen) kuuluvat toki pakettiin. Tässä elokuvassa Sörsselssön on kuitenkin nimeltään Lettunen. Lapsena pidin Uuno-elokuvia hauskoina, koska Uunon huumori oli hyvin fyysistä ja hänen ulkomuotonsa oli huvittava eikä juonikaan ollut kovin vaikea seurattava. Ja oli Uuno näin aikuisenakin katsottuna ihan hauska. 

Tätä ensimmäistä Uunoa katsellessani sisäinen feministini kuitenkin heräsi. Uuno kohtelee vaimoaan todella törkeästi ja hyväksikäyttää häntä häikäilemättä. Elisabeth on myös pohjimmiltaan hölmö kun uskoo aina Uunon huijauksia ja vaikka ne saisikin selville, niin silti kaikki on lopussa hyvin. Tässä ja myöhemmissä Uuno-elokuvissa toistuva "naisen logiikka" (joka tarkoittaa yleensä jotain hyvin epäloogista ajatuksenjuoksua) leimaa kaikki naiset pohjimmiltaan yhtä tyhmiksi kuin Elisabethin. Raimo Pesosen kiintoisassa artikkelissa "Uuno Turhapuro kansallissankarina" esitetään, että suomalaiset rakastavat Uunoa juuri tuon tökeryyden takia, koska hän on vastakohta suomalaisen miehen ihanteelle.

Jos elokuvaa ei kuitenkaan lähde sen kummemmin politisoimaan, niin onhan Uuno ja Elisabeth aikamoisia hahmoja ja varsinkin Chaplinin luomaan Kulkuriin verrattavissa olevasta Uunosta on tullut jo suomalaisten ikoni. Useat osaavatkin siteerata jotain Uuno-elokuvaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

**1/2

Ohjaaja:Ere Kokkonen (Uuno Espanjassa, Pikkupojat, Kliffaa hei)
Pääosissa:Spede Pasanen
Kesto:87min
Valmistusmaa: Suomi

5 kommenttia:

  1. En ole nähnyt, mutta kyllä tämä kiinnostaa minua hieman enemmän kuin ne muut Marvelin supersankarileffat. Ei kun sori, ei tämä ollutkaan Ant-Man.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Anti-etuliitteinen varmaan juuri siksi, että perinteistä sankaria motivoi yleensä jokin. Tai motivoihan "kävelevää roskaläjää" syöminen ja nukkuminen.

      Poista
    3. Antisankari ehkä siksi koska perinteinen sankari on rehellinen, ylevä ja jalo. Uuno tuntuu tällaisten ominaisuuksien vastakohdalta, mutta on kuitenkin tietyllä tapaa suomalaisten sankari (suosittu tv-kasvo). Varmaankin jokin ylevä asia kuten ihmisten puolustaminen motivoi sankaria. Uunoa motivoi pääsy toteuttamaan laiskottelun erilaisia mahdollisuuksia. :D

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.