Olen nähnyt Sam Mendesin (Revolutionary road) American beautyn
nyt kolme kertaa; ensimmäisellä kerralla kun näin sen, niin pidin sitä
ihan kelpo elokuvana, toisella katsomiskerralla pidin sitä maailman
yliarvostetuimpana roskana ja nyt kun katsoin sen kolmannen kerran niin
pidin sitä taas ihan kelpo elokuvana, pienin häiriötekijöin.
Tarina pyörii keski-iän kriisin kohtaavassa Lester Burnhamissa (Kevin Spacey). Hän on saanut tarpeekseensa elämästään ”amerikkalaisessa unelmassa”. Hänellä on hyvä työ, kaunis vaimo (Annette Bening)
ja hieno talo ja auto. Eräänä päivänä kuitenkin ollessaan mukana
vaimonsa työn edustustilaisuudessa ei hän jaksa enää esittää. Mies tapaa
juhlissa uuden naapurinsa pojan, joka tarjoaa hänelle pilveä jota he
päätyvät polttelemaan juhlapaikan takapihalle. Tämän jälkeen kaikki
muuttuu. Lester alkaa treenaamaan näyttääkseen paremmalta 16-vuotiaan
tyttärensä (Thora Birch) koulukaverin (Mena Suvari) silmissä, hän eroaa työstään mainostoimistossa ja alkaa polttelemaan pilveä säännöllisesti. Myös miehen vaimo haluaa ulos ahdistavasta avioliitosta ja alkaa vehtailemaan ihailemansa asunnonvälittäjän kanssa. Tytär puolestaan löytää naapurinpojasta rakkauden.
Elokuvan idea on mielestäni loistava. Mitä on
amerikkalainen unelma? Ja miten käy kun saa kaiken mitä on aina luullut
haluavansa, mutta silti huomaa elävänsä sisällöltään tyhjää elämää. Tai
kun tavarat ja omaisuus menevät ihmisten edelle ja näennäisesti
idyllisen talon sisällä asuu kolme toisilleen tuntematonta ihmistä,
jotka ovat hiljalleen kasvaneet eroon toisistaan.
Kevin Spacey on loistava keski-iän kriisiä potevana
keskiluokkaisena miehenä ja Annette Benining puolestaan sopivan koominen
kulisseja epätoivoisesti ylläpitävänä äitinä. Naapuriperheen tiukan
kasvatusetiikan omaava perheen isä ja ennen kaikkea merijalkaväen
eversti (Chris Cooper) välittää hienosti tunteiden
hienovaraisia nyansseja. Hänkin peittää kovan ulkokuorensa alleen aivan
toisenlaisen persoonallisuuden, jonka esiintuomaa pahaa oloa hän purkaa
poikaansa ainoalla osaamallaan tavalla – väkivallalla.
Jotkin seikat kuitenkin häiritsivät elokuvassa, kuten
naapurinpojan ja teini-ikäisen tyttären välinen teennäisen oloinen
suhde. Pojan kuvaama muovipussi-video, ”tunteita herättävällä”
musiikilla, sai ainakin minut tuskastumaan. Elokuva on ajoittain
hyvinkin ytimessä, mutta sortuu mielestäni paikoin turhaan
alleviivaamiseen ja tekotaiteiluun (jos ”tekotaiteellinen” olisi vielä
hyväksyttävien sanojen listalla).
Elokuvan loppu on suhteellisen mainio. Tosin hieman ylidramaattinen loppuhuipennuksineen.
***
Ohjaaja: Sam Mendes
Pääosissa: Kevin Spacey, Annette Bening, Thora Birch
Kesto: 122min
Valmistusmaa: USA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.