sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

lauantai 28. heinäkuuta 2012

957/1001 American beauty (1999)

Olen nähnyt Sam Mendesin (Revolutionary road) American beautyn nyt kolme kertaa; ensimmäisellä kerralla kun näin sen, niin pidin sitä ihan kelpo elokuvana, toisella katsomiskerralla pidin sitä maailman yliarvostetuimpana roskana ja nyt kun katsoin sen kolmannen kerran niin pidin sitä taas ihan kelpo elokuvana, pienin häiriötekijöin.

Tarina pyörii keski-iän kriisin kohtaavassa Lester Burnhamissa (Kevin Spacey). Hän on saanut tarpeekseensa elämästään ”amerikkalaisessa unelmassa”. Hänellä on hyvä työ, kaunis vaimo (Annette Bening) ja hieno talo ja auto. Eräänä päivänä kuitenkin ollessaan mukana vaimonsa työn edustustilaisuudessa ei hän jaksa enää esittää. Mies tapaa juhlissa uuden naapurinsa pojan, joka tarjoaa hänelle pilveä jota he päätyvät polttelemaan juhlapaikan takapihalle. Tämän jälkeen kaikki muuttuu. Lester alkaa treenaamaan näyttääkseen paremmalta 16-vuotiaan tyttärensä (Thora Birch) koulukaverin (Mena Suvari) silmissä, hän eroaa työstään mainostoimistossa ja alkaa polttelemaan pilveä säännöllisesti. Myös miehen vaimo haluaa ulos ahdistavasta avioliitosta ja alkaa vehtailemaan ihailemansa asunnonvälittäjän kanssa. Tytär puolestaan löytää naapurinpojasta rakkauden.


Elokuvan idea on mielestäni loistava. Mitä on amerikkalainen unelma? Ja miten käy kun saa kaiken mitä on aina luullut haluavansa, mutta silti huomaa elävänsä sisällöltään tyhjää elämää. Tai kun tavarat ja omaisuus menevät ihmisten edelle ja näennäisesti idyllisen talon sisällä asuu kolme toisilleen tuntematonta ihmistä, jotka ovat hiljalleen kasvaneet eroon toisistaan. 

Kevin Spacey on loistava keski-iän kriisiä potevana keskiluokkaisena miehenä ja Annette Benining puolestaan sopivan koominen kulisseja epätoivoisesti ylläpitävänä äitinä. Naapuriperheen tiukan kasvatusetiikan omaava perheen isä ja ennen kaikkea merijalkaväen eversti (Chris Cooper) välittää hienosti tunteiden hienovaraisia nyansseja. Hänkin peittää kovan ulkokuorensa alleen aivan toisenlaisen persoonallisuuden, jonka esiintuomaa pahaa oloa hän purkaa poikaansa ainoalla osaamallaan tavalla – väkivallalla. 

Jotkin seikat kuitenkin häiritsivät elokuvassa, kuten naapurinpojan ja teini-ikäisen tyttären välinen teennäisen oloinen suhde. Pojan kuvaama muovipussi-video, ”tunteita herättävällä” musiikilla, sai ainakin minut tuskastumaan. Elokuva on ajoittain hyvinkin ytimessä, mutta sortuu mielestäni paikoin turhaan alleviivaamiseen ja tekotaiteiluun (jos ”tekotaiteellinen” olisi vielä hyväksyttävien sanojen listalla). 

Elokuvan loppu on suhteellisen mainio. Tosin hieman ylidramaattinen loppuhuipennuksineen.
***












Ohjaaja: Sam Mendes
Pääosissa: Kevin Spacey, Annette Bening, Thora Birch
Kesto: 122min
Valmistusmaa: USA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.