Drive (2011)

Sain vihdoin aikaiseksi mennä katsomaan paljon kehutun Drive:n.

Ryan Gosling näyttelee vähäpuheista ajajaa, joka elättää itsensä ajamalla pakoautoa, tekemällä elokuviin ajostuntteja sekä korjaamalla autoja. Mies elää yksin ja hänen ainoa ystävänsä on autokorjaamon omistaja Shannon (Bryan Cranston). Ajajan ankeaa elämää piristää naapurin suloinen Irene (Carey Mulligan) ja hänen poikansa Benicio. Naapuriperheen isä on vankilassa, joten ajaja auttelee, ihastuu ja rakastuu. Irenen aviomies kuitenkin palaa vankilasta ja ajaja sotkeutuu ongelmiin säästääkseen Irenen ja Benicion miehen velkojien kostolta.

Shannonin hämäräperäisten "kavereiden" rooleissa pyörii Ron Perlman sekä Albert Brooks.

 Ryan Gosling yksinkertaisesti osaa näytellä. Hän oli niin vakuuttava roolissaan, että ei mitään rajaa. Parasta oli se, että vaikka hän oli hiljainen ja eleetön, niin Irenen ja tämän lapsen kanssa hän kuitenkin hymyili ja näytti tunteitaan (vakavuus ei siis vaikuttanut teennäiseltä). Tämä toi myös väkivaltakohtauksiin mukavaa kontrastia; Vaikka hän kykeneekin rakastamaan, niin löytyy myös pimeämpi puoli. Ryan vangitsi nämä hahmon kaikki aspektit ja olikin elokuvan kantava voima.

Samoin kuin Ryanin hahmo, myös itse elokuvan alku- ja loppupuoli olivat  hyvässä kontrastissa. Elokuvateatterin pariinsa kietoutunut hameväki ääntelikin ärsyttävän pahoinvoivasti elokuvan loppupuolella. Ymmärrän, että on kiva esittää sellaista  naista, joka kaipaa miehen turvaa elokuvan kauhunhetkillä, mutta jos sen oman turvan voisi  kuitenkin pitää kiinni. Kiitos.

Soundtrack on myös aivan huippu. Kavinskyn Nightcall summaa koko elokuvan.

Aina Ryanin valkokankaalla nähdessäni olen taas teini ja tekisi mieli kirjottaa hänestä päiväkirjaani kuinka hän on niin ihq ja vähintäänkin tuleva mieheni.

Loistava elokuva.

****1/2

Ohjaaja:  Nicolas Winding Refn (Pusher, Valhalla rising)

Pääosissa: Ryan Gosling, Carey Mulligan ja Bryan Cranston

Kesto: 100min

Valmistusmaa: USA