Kävin katsomassa tiistaina elokuvan josta lähti kesken ainakin 6 ihmistä. Elokuva oli Terrence Malicin ohjaama The Tree of life.
Elokuvan tapahtumat keskittyvät 50-luvulla elävään uskonnolliseen aviopariin, jolla on kolme poikaa. Isää esittää Brad Pitt ja äitiä vähemmän nähty Jessica Chastain. Elokuvassa seurataan avioparin vanhimman lapsen Jack'in (nuorena:Hunter McCracken/ vanhana:Sean Penn)
elämänkaarta aina evoluutiosta alkaen. Jack pohtii aikuisena
nuoruuttaan 50-luvulla; Isänsä ankaraa kasvatusta, äitinsä rakastavaa
lempeyttä sekä veljensä kuolemaa.
En ole aikaisemmin nähnyt, että
elokuvaa oltaisiin tehty samankaltaisesti. Tämä oli ehkä jonkun Art
house -elokuvan sekä Avaruusseikkailu 2001:n sekasikiö. Kaverini
sanoin: visuaalista runoutta. Elokuvaa onkin tämän takia
suhteellisen haasteellista arvostella. Elokuvan jälkeen mieleeni
tulivat kuitenkin lauseet: Visuaalisesti hieno sekä ihan liian pitkä
(2h18min). Elokuvaa olisi huomattavasti parantanut mielestäni
tiivistäminen.
Elokuvan alussa on pitkä kuvaus maan
synnysta; kosmoksesta, vesistöstä maalle kömyävästä olennosta,
dinosauruksista sekä muusta luonnon kauneudesta. Tämän pitkän
alkujakson aikana ihmiset poistuivat salista jos olivat poistuakseen
(odottivat varmaan jotain kepeää "Brad Pitt -elokuvaa/ En syytä heitä).
Minä puolestani katson mielelläni National Geographic:in
tyyppistä materiaalia, joten alkujakso ei tuottanut minulle suurta
tuskaa (tuska tuli myöhemmin). Kuvaus oli mielestäni rentouttavaa ja
siinä tuli mukavasti maapallon/universumimme hienot puolet esiin.
Jackin varttumista lapsosesta
nuorukaiseksi oli myös mukava katsella. Siinä sai toimia
sivustakatsojana jonkun toisen elämän tärkeissä hetkissä, kuten
syntymässä, ensi askeleissa ja kivun kohtaamisessa. Jackin
nuoruusvuosiin keskittynyt osio oli kuitenkin mielestäni aivan liian
pitkä eikä tuonut pituudellaan mitään oleellista elokuvan sisältöön.
Elokuvassa häiritsi myös ajatus, että kaikki elämä on Jumalan
alullepanemaa, kuten alun evoluutio. Elokuvan vanhemmat saivat myös
"oikeutuksen" lapsen kuolemalleen, koska "Jumala antaa ja Jumala ottaa".
Elokuva päättyi siihen kun Jackin äiti sanoo "taivaalle/Jumalalle"
että hän saa tämän pojan.
Brad Pitt oli ihan hyvä ankaran isän
roolissa. Ehkä hänestä näkyi ajoittain pieni "näytteleminen" eikä hän
ollut silloin täysin uskottava. Yleisesti ottaen kuitenkin oikein
mainio. Elokuvan äiti oli taas erinomainen rakastavana, huolettomana ja
hieman alistuvana naishenkilönä. Hänen olemuksensa sopi täysin
roolihahmon herkkään tapaan olla ja elää.
Luin jostain, että ohjaaja-Terrencen oma
pikkuveli olisi tehnyt itsemurhan ja että Terrence olisi syyttänyt
itseään tästä kuolemasta, koska hänen isänsä oli pyytänyt aikaisemmin
häntä menemään veljensä luokse, koska tällä meni huonosti. Terrence ei
ollut kuitenkaan suostunut. Elokuva saattaakin heijastella näitä
ohjaajan omia kokemuksia ja syyllisyyden tunteita vaikka elokuvassa ei
Jackin veljen kuoleman syy suoranaisesti selviäkään.
Veljelleni sanoin, että The Tree of
life oli kuin kärsimysmatka jonka lopussa seisoi katharsis. :D En siis
kadu, että katsoin elokuvan vaikka se ei aina helppoa ollutkaan.
***1/2
Ohjaaja: Terrence Malick (Veteen piirretty viiva, The New World)
Pääosissa:Brad Pitt, Sean Penn ja Jessica Chastain
Kesto: 2h18min
Valmistusmaa: USA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.