Blow Dry (2001)

Tuli äsken katsottua kakkoskanavalta Paddy Breathnachin elokuva Kierot kutriniekat (Blow dry). [En ole muuten koskaan ymmärtänyt elokuvannimen suomennosta, joka paljastaa enemmän kuin sen alkuperäinen nimi.] Kököstä suomennoksestaan huolimatta, elokuva oli yllättävän mainio. Oikeastaan ainoa syy miksi ajauduin katsomaan sitä oli näyttelijä Alan Rickman (Dogma, Harry Potter), joka esittää elokuvan yhtä pääosaa. Kuuluu lempinäyttelijöihini.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat pieneen englantilaiskaupunkiin ja siellä pidettävään hiustenleikkuu kilpailuun (The annual British Hairdressing competition). Elokuvan tunnelma on miltei dokumentaarinen; elokuvan tunteita ehostava musiikki on pidetty minimissä ja elokuvan huumori muodostuu suurelta osin totisuuden kautta. Koko kaupunki ja kilpailemaan tulleet ulkopaikkakuntalaiset nimittäin ottavat kilpailun hyvin vakavasti.

Tarinan keskiössä ovat Phil Allen (Alan Rickman) ja hänen poikansa Brian Allen (Josh Hartnett) jotka pyörittävät yhteistä salonkia sekä Philin ex-vaimo  Shelley Allen (Natasha Richardson) ja tämän tyttöystävä Sandra (Mullan alla sarjasta tuttu Rachel Griffiths), joilla myöskin on oma salonki.

Syöpää sairastava Shelley toivoo kisan tuovan perheen jälleen yhteen. Hän kun karkasi 10 vuotta aiemmin Philin hiusmallin, Sandran,  kanssa samaisen kilpailun aattona, eikä Phil ole sen jälkeen halunnut olla missään tekemisissä naisten kanssa.

Elokuvassa on paljon hyviä kontrasteja kuten vakavasti otettavien näyttelijöiden esiintyminen kampaajina, jota yleisesti pidetään hyvin feminiinisenä tai viihteellisenä ammattina sekä kilpailun ohessa tapahtuva inhimillisempi tarina perheestä ja sairaudesta. Myös hyvin epäkorostettu lesbo-parisuhde on epätyypillistä perushollywood-kaurassa.

Elokuva vilisee julkimoita. Heidi Klum tekee muun muassa hauskan sivuosaroolin kilpailevan joukkueen hiusmallina: heart-shaped pubic hair - hilarious! Ja kilpailevan joukkueen kieroilevana pääkampaajana tekee puolestaan loistoroolin Love Actually -elokuvasta tuttu Bill Nighy.  En voi olla mainitsematta myöskään nykyään Yorkshiren jäyheänä etsivänä tunnetuksi tullutta Warren Clarkea mainiona kilpailuisäntänä. Hänen karokeisäntämäinen olemus lisää kilpailun autenttisuutta tai lähinnä camp-henkisyyttä. 

Elokuvan yksi parhaista ominaisuuksista on se, että vaikka sen ote on humoristinen ei se kuitenkaan pilkkaa kampaamotaidetta vaan mielestäni juhlistaa sitä muun muassa hienoilla lähikuvilla hiuksista ja aidosti kauniilla kampauksilla. Mielestäni elokuva tavoitti jotain siitä tunteesta kun on kampaajalla ja tuntee kun omia hiuksia leikataan ja muotoillaan. Luodaan jotain uutta. Elokuvan yksi lempikohtauksistani on  kun Alan Rickman kuuntelee radiosta Hair-musikaalin kappaletta Good morning starshine samalla kun leikkaa tekopään hiuksia kännissä.

Kuka olisi arvannut, että elokuva kampaajista voisi olla näinkin hyvä!

***

Ohjaus: Paddy Breathnach

Pääosissa: Alan Rickman, Natasha Richardson, Rachel Griffiths, Rachael Leigh Cook, Josh Hartnett

Kesto: 94min

Valmistusmaat: USA/UK/Germany