sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Rabbit hole (2010)

Katsoin äsken kirjastosta lainaamani elokuvan Rabbit hole. Tarina kertoo avioparista, joka menettää lapsensa. Tuli nyt katsottua kaksi elokuvaa tästä samasta aiheesta lyhyen ajan sisällä, mutta hyvinkin erilaisin lähetysmistavoin. The Tree of life:ssa Jumala toimi suurena lohdun antajana ja teki kuolemasta käsiteltävän. Rabbit holessa taas lapsen äiti ei voinut sietää "Jumala puheita".


Becca (Nicole Kidman) ja Howie (Aaron Eckhart) menettävät 4 vuotiaan Danny poikansa tapaturmaisesti kun Danny juoksee autotielle koiran perässä, eikä autoilija huomaa koiran takaa tulevaa lasta. Tätä ei kuitenkaan elokuvassa näytetä vaan tapahtumat alkavat 8kk lapsen kuoleman jälkeen. Vanhemmat yrittävät päästä yli poikansa kuolemasta ja liittyvät mm. vertaisryhmään. Ryhmä ei kuitenkaan auta Beccaa käsittelemään hänen tunteitaan vaan hän alkaakin tavata lapsensa tappajaa säännöllisesti puistossa keskustellakseen tapahtumasta.

Dannyn isä puolestaan jatkaa ryhmässä oloaan, mutta häntä ei auta niinkään ryhmä itsessään vaan eräs ryhmän jäsen (Sandra Oh), joka on myös kokenut lapsensa kuoleman. Oman lisänsä tarinaan tuo Beccan äiti (Dianne Wiest), joka on menettänyt aikoinaan veljensä ja yrittää vertaille veljensa kuolemaa Dannyn kuolemaan ja tuputtaa Jumalaa lohduttajaksi sekä Beccan sisko, joka on onnistunut tulemaan vahingossa raskaaksi.

Mielestäni elokuva oli hyvin tehty. Vaikka aihe oli noinkin rankka kuin lapsen kuolema, ei elokuva pyrkinyt itkettämään katsojaa. Elokuvassa näytettiin hyvin realistisen tuntuisesti, että miten tässä yhdessä perheessä pyrittiin käsittelemään lapsen kuolema. Nicole oli uskottava surevana äitinä ja Aaronistakaan ei ole pahaa sanottavaa. Mutta! Elokuvan SUURIN häiriötekijä oli Nicolen botox-naama. Hän ei vaan näytä luonnolliselta turpeine huulineen ja pulleine poskipäineen. Hän näytti todella irvokkaalta. Elokuva olisi parantunut 20% jos Nicolen naama olisi ollut sen näköinen kuin hänen ikäisellään yleensäkin (muualla kuin Silicon Valleyssa).

Tykkäsin siitä, että elokuvassa Becca löysi lohtua Jumalan sijasta tieteestä. Beccan tappaja kun esitteli hänelle ajatuksen rinnakkaistodellisuuksista ja hänestä tuntui hyvältä se, että jossain toisessa todellisuudessa hän oli onnellinen ja paistoi räiskäleitä.
Kaiken kaikkiaan oikein katsottavaa draamaa.

***

Ohjaaja: John Cameron Mitchell (Shortbus, Hedwig and the Angry Inch)
Pääosissa: Nicole Kidman, Aaron Eckhart ja Dianne Wiest
Kesto: 91min
Valmistusmaa: USA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.