175/1001 Spellbound (1945)

Katsastin Teemalta tulleen Hitchcockin ohjaaman Noidutun (Spellbound) taas pitkästä aikaa uudelleen.

Green Manors -mielisairaalan johtaja Dr. Murchison (Leo G. Carroll) vetäytyy nuoremman johtoon tulevan Dr. Edwardsin (Gregory Peck) tieltä. Edwards  tunnetaan Green Manorsissa ainoastaan maineeltaan, hän on muun muassa kirjoittanut teoksen syyllisyyskompleksista. Mielisairaalassa työskentelevä Dr. Constance Petersen (Ingrid Bergman) ihastuu nuoreen lääkäriin ensisilmäyksellä ja tunne on molemminpuolinen. Ei mene kuitenkaan kauan aikaa, kunnes Constance huomaa, että Edwards kärsii mielenterveydellisistä ongelmista itse. Käy ilmi, että nuori lääkäri ei olekaan Edwards vaan muistinmenetyksestä kärsivä henkilö, joka kuvittelee tappaneensa oikean tohtori Edwardsin.

Rakastunut Constance ei suostu uskomaan, että hänen ihastuksensa on murhaaja vaan ryhtyy psykoanalyysin keinoin ratkomaan hänen menneisyytensä salaisuuksia. Avukseen Constance saa oman psykoanalyytikkonsa Dr. Alexander Brulovin (Michael Chekhov). Menneisyyden ratkaisemiseen ei ole kuitenkaan paljon aikaa, koska poliisi on pariskunnan perässä.

Psykoanalyysissa.

  

Kylläpä on aina miellyttävää katsoa hyvää elokuvaa. Gregory Peck ja Ingrid Bergman olivat tietenkin loistavia rooleissaan. Varsinkin Peck pääsi loistamaan mielialaltaan vaihtelevana psykoosin rajoilla käyvänä miehenä. Ingrid oli hyvä vastapaino tasapainoisena Constancena, joka kuitenkin ennen jääprinsessan maineessa olevana antautui täysin rakastamansa miehen vietäväksi. Tavallaan elokuva oli synkästä aiheestaan huolimatta; mielenterveysongelmat ja murha, hyvin toiveikas elokuva. Elokuvassa ylistettiin tosirakkautta.

Elokuvassa psykoanalyysi-teema pääsi mukaan myös kuvaustapaan; Gregory Peckin suudellessa naistohtoria, avautui ovet kuin symbolisesti viitaten hänen mielensä ovien avautumiseen. Elokuvassa oli myös hyvin mielenkiintoinen unikohtaus, missä Gregoryn hahmo selostaa untaan. Unikohtauksen oli suunnitellut taiteilija Salvador Dali ja siksi se olikin jotenkin niin "aito" unikuvaus. Varmaankin ensimmäisiä absurdeja unikuvauksia elokuvan historiassa.

Hithcockin "jännityksen mestari" -tittelin oikeutus oli myös hyvin vahvasti läsnä Spellboundissa, kuten kohtauksessa, jossa Gregoryn hahmo jättää jäähyväiskirjeen naistohtorille oven alta sujauttaen. Kamera siirtyy kiusallisen hitaasti kirjeestä kauemmas huoneeseen. Katsoja jää miettimään, missä on Constance, näkeekö hän että kirje livautettiin? Kameran saapuessa kohteeseen käy ilmi, että Constance on selin. Melkein heti tämän jälkeen Constancen ovikello soi ja silloin saa taas jännittää, että huomaavatko hänen kollegat maassa makaavan kirjeen. Kyllä se Hitchcock vaan osaa.

Ainoa huvittavuus oli mäenlasku-kohtauksen trikkikuva, jossa ei todellakaan näyttänyt siltä, että Gregory ja Ingrid olisivat laskeneet mäkeä. Mutta ei se menoa nyt hirveästi haitannut. Kuuluu asiaan.

Spellbound kuuluu Hitchcockin parhaimmistoon! Korkeammalle kuitenkin reittaan ahdistavat Linnut, Psykon sekä Vertigon.

****

Ohjaaja: Alfred Hitchcock

Pääosissa: Ingrid Bergman, Gregory Peck ja Michael Chekhov

Kesto: 111min

Valmistusmaa: USA