Midnight in Paris (2011)

Tänään tuli katsottua peräti kolme hyvinkin erilaista elokuvaa putkeen, koska kirjastoon pitäisi huomenna ehtiä palauttamaan. Ensin arvostelussa Woody Allenin ohjaama, parhaasta elokuvasta Oscar gaalassa ehdolla ollut Midnight in Paris. Oscarin elokuva voitti parhaasta orginaalista käsikirjoituksesta.

Gil (Owen Wilson) on Hollywoodissa menestyvä elokuvien käsikirjoittaja, joka on matkalla Pariisissa tulevan vaimonsa Inezin (Rachel McAdams) kanssa. Pariskunta on päässyt matkalle Inezin vanhempien (Kurt Fuller ja Mimi Kennedy) siivellä.

Pariisissa ollessaan Gilin taiteilijasielu herää henkiin ja hän yrittää kirjoittaa kirjan nostalgiasta. Inez ei niinkään välitä kaupungin fiilistelystä kuin ajan vietosta  ystävänsä Paulin (Michael Sheen) kanssa; hän kun tietää kaikesta kaiken.

Inezin viilettäessä tansseissa ja hauskan pidossa, päättää Gil lähteä tallustelemaan yksin pitkin Pariisin katuja. Mies eksyy matkalla ja päätyykin 1920-luvun Pariisiin. Ajassa hän tapaa muun muassa Hemingwayn ja Picasson. Hän myös tapaa naisen (Marion Cotillard) johon ihastuu. 20-luvulla ollessaan Gil saa perspektiiviä elämälleen ja tajuaa, että ei kannata haihailla "kultaisten aikojen" perään, koska kaikki ajattelevat että ennen oli parempaa, jos omassa elämässä on jotain vialla.

 

Woody Allenin tarina on erilainen mitä olen yleensä tottunut elokuvissa näkemään. Sinällään hauskan surrealistinen ote, kun vertaa esimerkiksi miehen aikaisempiin töihin, jotka ovat pikemminkin ryvettyneitä neuroottisen miehen realismissa. En ole koskaan käynyt Pariisissa, Ranskan Cherbourgissa kylläkin. En erityisemmin pitänyt siitä. Pariisi ei ole koskaan ollut minulle mikään unelmapaikka käydä. En siis osaa sanoa, että oliko elokuvassa samanlaista nostalgista lumoa kuin jos kävelisi oikeastikin Pariisin katuja pitkin.

Inez edusti materialistista perusturistia, joka haluaa nähdä pakolliset nähtävyydet ja kuulla faktat tauluista ja paikoista. Kun taas Gil oli Inezin täysi vastakohta ja eli Pariisia. Uskon, että elokuva oli kunniotuksenosoitus Pariisille. Woody Allenin miltei kaikki muut elokuvat kun ovat kunnianosoituksia New Yorkille. Sinällään olisi siis varmaan ihan oleellista jos olisi käynyt Pariisissa ennen elokuvan katsomista.

Owen Wilson teki Owen Wilsonit, niin hyvässä kuin pahassa. Rachel oli loistava huomiomattomana ja kylmänä tyttöystävänä, joka vetää vanhempansa kaikkiin suhdeasioihin mukaan. Elokuvassa on paljon sivuosia, tunnetuimpina niistä Adrien Brody ja Kathy Bates. Kaikki sivuosat olivat aika mitäänsanomattomia ja helposti unohdettavia. Dialogi oli mukavan eläväistä, sellaista mitä Woodyn kynästä yleensä lähteekin.

Elokuvassa oli oma tyylinsä eikä se minuun niin kovasti kolahtanut vaikka arvostankin realismin ja fantasian sekoittamista. Tosin elokuvan ideahan on ollut jo Bill and Ted exellent adventure - elokuvassa, jossa pojat saavat apua historian kokeeseen tapaamalla historiallisia henkilöitä aikakoneensa avulla...ehhehehheee...

***
Ohjaaja: Woody Allen (Annie Hall, Manhattan)
Pääosissa:Owen Wilson, Rachel McAdams ja Kathy Bates
Kesto: 94min
Valmistusmaa: Espanja, USA