Katsastin Teemalta äsken tulleen Film-noir elokuvan Aavenainen (Phantom lady).
Scott Hendrikson (Alan Curtis) omistaa pienen insinööritoimiston, jossa häntä auttelee muun muassa sihteeri Ella Raines (Carol Richman), joka on umpi rakastunut pomoonsa.
Scott tapaa baarissa synkän oloisen naisen (Fay Helm),
joka ei halua kertoa nimeään. Nainen suostuu lähtemään Scottin kanssa
katsomaan Aurora "chiquita" Mirandan laulua sillä ehdolla, että hänen ei
tarvitse kertoa mitään itsestään. Scottin saapuessa kotiinsa odottaa
häntä poliisit. Käy ilmi, että hänen vaimonsa on kuollut ja häntä
epäillään syylliseksi. Scott yrittää todistaa syyttömyytensä kertomalla,
että on ollut naisen seurassa murhailtana, mutta kukaan
silminnäkijöistä ei tunnu muistavan naisen läsnäoloa eikä itse
naistakaan löydy mistään. Scott tuomitaankin kuolemaan, jolloin häneen
rakastunut sihteeri ryhtyy selvittämään epäselvää tapausta.
Ella ahdistelee valehtelevaa baarimikkoa.
Ensinnäkin täytyy sanoa, että pääosassa
näytellyt nainen Carol Richman oli äärettämän kaunis! Hänen kasvojaan
oikein katsoi hypnoottisesti niin täydelliseltä ne vaikuttivat.
Toisekseen elokuvassa oli paljon mielenkiintoisia piirteitä, kuten se
miten Scott Hendrikson reagoi vaimonsa kuolemaan. Katsojana odotin
jonkinlaista luhistumista, huutoa, epäuskoa tai muuta sellaista, mutta
mies kokosi itsensä nopeasti. Myös poliisit olivat esitetty hauskan
omahyväisinä, niin kuin eivät olisi uskoneet sanaakaan miehen puheista.
Elokuvana Aavenainen oli
mielenkiintoisempi katsoa visuaalisesti kuin kerronnallisesti.
Mielenkiintoiset kuvakulmat, lähikuvat ja mise-en-scene tekivät siitä
kiehtovan katsoa. Elokuvassa oli myös paljon yllättäviä ratkaisuja.
Banaaninaisen sivuosa oli myös hauska. En ole aikaisemmin nähnyt
legendaarista Mirandaa missään elokuvassa.
***
Ohjaaja: Robert Siodmak
Pääosissa: Franchot Tone, Ella Raines ja Alan Curtis
Kesto: 87min
Valmistusmaa: USA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.