Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia!
Olen fanittanut Kevin Smithiä aina mainion Clerksin nähtyäni. Esikoisen
jälkeen Smithin tuotanto on ollut vähintäänkin epätasaista. Kevin Smith
on pysynyt kuitenkin lähellä sydäntäni mahtavana persoonana, jonka voi
nähdä muun muassa An Evening with Kevin Smith sekä An Evening with Kevin Smith 2: Evening Harder DVD:ltä. Tai kirjoittamastaan kirjasta Silent Bob Speaks. Mutta kuten Kevin Smith sanoi Red State DVD:n extramateriaalissa Sundance-filmifestivaaleilla: "So, After Cop Out, I had to do Red State".
Red State todellakin nostaa Kevin Smithin taas varteenotettavien
ohjaajien joukkoon. Elokuvassa ei ole Mewesia tai Affleckia, Damonista
puhumattakaan. Smith keräsi periaatteessa itse rahat elokuvan tekemiseen
ja mainosti sitä myös omakustanteisesti. Elokuvaa näytettiin
erityisellä "Red State -kiertueella", kun elokuvateattereissa se ei
pyörinyt. Mielestäni oli kunnioitettavaa tehdä elokuva ohittamalla niin
sanotut fat catsit ja pitää kaikki oikeudet itsellään.
Elokuva on monitasoinen ja samasta levystä löytyy ainakin kolme eri elokuvaa. Monesti tämä voisi olla rasittavaa, mutta Smith on onnistunut sitomaan tarinan niin, että elokuvan rakenne pysyy kasassa eikä siitä tule sekavaa katsottavaa. Kyseessä ei siis ole kirjaimellisesti kolme eri elokuvaa vaan eri näkökulmia ja kiinnekohtia samassa elokuvassa; "Juuri kun ajattelet, että tiedät mitä elokuvassa tapahtuu, tulee jyrkkä käännös ja tuleekin jotain aivan muuta".
Tarinan avaa kolme nuorukaista, jotka päättävät harrastaa seksiä paikallisen naisen (Melissa Leo) kanssa, joka sitä ilmaiseksi verkkoilmoituksessa tyrkyttää. Paikalle päästyään joutuvat pojat pettymään. Nainen kuuluukin fundamentalistiseen baptisti kirkkoon, jota johtaa karismaattinen Abin Cooper (Michael Parks). Nainen toimi syöttinä ja pojathan menivät ansaan. Kirkko kidnappaa pojat ja päättää lahdata heidät syntisinä. Yksi pojista pääsee kuitenkin karkuun ja paikallinen poliisi kuulee ammuskelua. Joseph Keenanin (John Goodman) johtama poliisipartio kutsutaan paikalle, joka saa ylemmältä tasolta käskyn lahdata kaikki.
John Goodman oli hyvä valinta kylmäpäiseksi poliisiksi, jonka täytyy
tehdä massamurha ratkaisu. Hänet kun on totuttu näkemään hieman
iloisemmissa rooleissa, niin oli mukavan virkistävää että hän toimikin
poliisina jollain harmaalla alueella. Oscar-voittaja Melissa Leo oli
myös aivan saakelin pelottava ja uskottava fanattisena uskiksena.
Melissa Leo eläytyy rooleihinsa aina niin vahvasti, että hänestä ikään
kuin tulee aina hahmonsa. Ilman Leon panosta olisi elokuva jäänyt
epäuskottavaksi. Toinen hahmo joka täytyy nostaa esille ja jonka olisi
kuulunut seistä palkintopallilla tämän vuoden Oscar-gaalassa sen
ranskalaisen hepun tilalla on Michael Parks. Karismaattista
uskonnollista johtajaa näytellyt Parks oli something else. Yhdessä Leon kanssa hän loi hullun uskonnollisen hurmoksen ilmapiirin.
Elokuva kosketti, ei niin kaukaa haetulla, kuvauksella Amerikan fundamentalistisesta baptisti kirkosta, jossa sukurutsaus elää eikä jumala ole rakkaus vaan kostonhimoinen perkele. Uskaliasta tehdä elokuva uskonnosta suhteellisen huonossa valossa; Mitä uskonto voi pahimmillaan ollan. Nämä elokuvan esikuvathan ovat niitä paskiaisia jotka heiluvat hautajaisissa "God hates fags" -kyltit kainaloissaan.
Elokuva näytti hyvältä, se oli mielenkiintoinen ja yllättyvä. Kyllä minä tykkäsin!
****
Ohjaaja: Kevin Smith (Dogma)
Pääosissa: Michael Parks, Melissa Leo ja John Goodman
Kesto: 88min
Valmistusmaa: USA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.