Katsoin äidiltäni lainaamaan Woody Allenin ohjaaman You will meet a tall dark stranger -elokuvan. Elokuva esittää tavoitteensa heti alussa, kun kertoja ilmaisee, että jo Shakespeare sanoi, että elämä on: “a tale told by an idiot, full of sound and fury, signifying nothing.” Woody ei siis pyri kertomaan eheää tarinaa tai analysoimaan päähenkilöidensä motiiveja vaan näyttää vain palan muutaman ihmisen elämää.
Helena Shebritch (Gemma Jones) on juuri jätetty hänen miehensä Alfie Shepridgen (Anthony Hopkins) toimesta. Alfie tuntee itsensä nuoreksi viriiliksi mieheksi vaikka lähestyykin jo eläkeikäänsä. Mies hommaa itsellensä puolta nuoremman naisen (Lucy Punch) ja aikoo naida tämän vaikka heillä ei mitään yhteistä olekaan. Helena puolestaan turvautuu eroahdistuksessaan meedion (Pauline Collins) puoleen, joka ennustaa, että tämä tulee tapaamaan uuden miehen.
Helena purkaa mieltään myös tyttärelleen Sallylle (Naomi Watts), joka on naimisissa lääkärin koulutuksen omaavan kirjailijan (Josh Brolin) kanssa. Pariskunnan suhteita kiristää rahattomuus ja miehen paikallaan junnaava kirjailijaura. Sallyn aviomies Roy löytääkin lohtua vastapäisestä naapurista (Freida Pinto), johon ihastuu. Sally itse puolestaan ihastuu pomoonsa (Antonio Banderas).
Elokuvassa on myös sivujuoni, joka ei koskaan kokonaan avaudu. Royn ystävä on nimittäin heräämässä koomasta ja Roy on tästä paniikissa, niin kuin hän pelkäisi, että ystävä paljastaa jotain herättyyään. Mutta mitä? Se ei koskaan selviä.
Elokuvan henkilöitä oli ihan mielenkiintoista seurata ja kaikki muut paitsi Frieda Pinto olivat osuvia rooleihinsa. Elokuvan pointti oli varmaankin se, että tosielämässä kaikki ei mene "käsikirjoituksen mukaan" eli sattuu yllättäviä vastoinkäymisiä tai onnettomuuksia ja niistä sitten jotenkin yritetään räpiköidä pois. Tässä elokuvassa oli hieman onnistuttu tavoittamaan sitä tunnelmaa, että se oli tavallaan aika rumaa katsottavaa; ei ollut selkeää alkua, keskikohtaa ja loppua vaan vähän sitä ja tätä. Kun elokuvan lopputekstit alkoivat rullaamaan, niin sitä jäi hölmistyneenä tuijottamaan, että tähänkö tämä loppui? Tavallaan siis tykkäsin juuri tästä piirteestä, että elokuva oli vain tietty hetki kun näiden ihmisten elämää kuvattiin ja vaikka kuvaus loppui niin heidän elämänsä jatkui.
You will meet piti myös otteessaan koko sen keston ajan, enkä kokenut tylsistymisen hetkiä. Ainoa asia mikä elokuvassa ärsytti oli sellainen Woodymainen dialogi; kaikilla on aina kiire jonnekin ja draama on suurta.
Ihan kiva.
***
Ohjaaja: Woody Allen (Manhattan, Annie Hall)
Pääosissa: Anthony Hopkins, Naomi Watts ja Josh Brolin
Kesto: 98min
Valmistusmaa: USA, Espanja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.