sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

maanantai 6. elokuuta 2012

Ningen no jôken/ The Human Condition I: No Greater Love (1959)

Katsoin The Human Condition trilogian ensimmäisen osan Paljain jaloin läpi helvetin (Ningen no jôken) veljeni kanssa hänen hienon videotykin välityksellä. Eeppinen tarina on osittain ohjaajan omaelämäkerrallinen.

On toinen maailmansota kun japanilaiset tuovat kiinalaisia manchurialaiselle vankileirilleen. Humaani Kaji (Tatsuya Nakadai) toimii leirin valvojana. Kaji ei haluaisi nähdä vankiensa kärsivän ja osa heistä onnistuukin pakenemaan. Kajin vaimo ei puolestaan jaksaisi enää olla yksin toimettomana kotona, kun hänen aviomiehensä tekee vankileirillä pitkää päivää. Kaji kamppailee velvollisuutensa ja omien aatteidensa ristiaallokossa vaikka hän yrittää olla kaikkien kaveri, pitävät kiinalaiset häntä silti sortajanaan.

Elokuvan lopussa Kaji lähetetään sotimaan, koska hänen valvonnan alla on onnistunut pakenemaan niin monta sotavankia. Kajin vaimo jää odottamaan miehen paluuta. Trilogian toinen osa kertoo Kajin sotavuosista.


Elokuvassa oli hyvää se, että se kertoi tarinan japanilaisten vankieirin ylläpitäjien näkökulmasta. Vaikka elokuva oli japanilainen niin leirin ylläpitäjiä ei yritetty mitenkään esittää kauniissa valossa. Myös elokuvassa käytetyt kuvakulmat olivat mielenkiintoisia ja kertoivat osaltaan tarinaa. Kajin roolia esittänyt mies oli loistava ja välitti hyvin moraaliset dilemmat. Oikeastaan hän oli koko elokuvan kantava voima, koska hänen kauttaan pystyi kokemaan sodan vääryydet. En myöskään tiennyt entuudestaan hirveästi mitä Japanin ja Kiinan välillä tapahtui toisen maailman sodan aikana, joten mukavan informatiivinen siinä samalla.

Elokuvassa oli haastavaa se, että se kesti miltei neljä tuntia ja suuri osa siitä oli dialogipitoista pohtimista. Mutta yllätyksekseni en kuitenkaan pitkästynyt elokuvaa katsoessa pahasti, ehkä jossain puolessa välissä tuli hieman "kauan tämä vielä kestää olo", mutta se meni nopeasti ohi. Elokuvassa oli myös omituisia Hollywood-musiikilla säestettyjä romanttisia kohtauksia, jotka tuntuivat hieman tarinasta irrallisilta.

***1/2

Ohjaaja: Masaki Kobayashi (Harakiri)
Pääosissa: Tatsuya Nakadai, Michiyo Aratama ja Chikage Awashima
Kesto: 208min
Valmistusmaa: Japani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.