Lainasin kirjastosta klassikkoelokuvan Aamiainen Tiffanylla (Brakfast at Tiffany's).
Holly Golightly (Audrey Hepburn) on eksentrinen seurapiirineito, joka havittelee elämää rikkaan miehen kanssa. Hollyn naapuriin muuttaa rattopojan sekä kirjailijan ammateissa viihtyvä Paul Varjak (George Peppard). Paul ja Holly ystävävystyvät. Naapurusten rasitteena on hiljaisuutta jatkuvasti vaativa japanilainen vuokraisäntä Mr. Yunioshi (Mickey Rooney).
Kun Paul tutustuu enemmän Hollyyn, huomaa hän, että hupsun luonteen alta löytyy paljon sisältöä eikä Paul haluaisi olla enää pelkkä ystävä.
Näin Aamiaisen Tiffanylla nyt toisen kerran elämässäni ja täytyy sanoa, että en silloin ensimmäisellä kerralla tajunnut, että Paul oli rattopoika (olin niin nuori ja viaton). Muistin muutenkin elokuvan aivan toisenlaiseksi.
Audrey Hepburn nousi Tiffanyn myötä koko maailman tyyli-ikoniksi. Ja onhan hän suunnattoman kaunis. Audrey ei ole kuitenkaan pelkkä "pretty face", koska hän osaa myös näytellä. Koko elokuva nojaakin tähän tunteiden ääripäissä käyvään sekä luontaisen komedian taitavaan Hepburniin. Elokuvaa seuraa mielenkiinnolla, koska sen vaiheet jaksavat yllättää ja protagonistista paljastetaan kerros kerrokselta enemmän ja enemmän sisältöä.
Holly Golightly (Audrey Hepburn) on eksentrinen seurapiirineito, joka havittelee elämää rikkaan miehen kanssa. Hollyn naapuriin muuttaa rattopojan sekä kirjailijan ammateissa viihtyvä Paul Varjak (George Peppard). Paul ja Holly ystävävystyvät. Naapurusten rasitteena on hiljaisuutta jatkuvasti vaativa japanilainen vuokraisäntä Mr. Yunioshi (Mickey Rooney).
Kun Paul tutustuu enemmän Hollyyn, huomaa hän, että hupsun luonteen alta löytyy paljon sisältöä eikä Paul haluaisi olla enää pelkkä ystävä.
Näin Aamiaisen Tiffanylla nyt toisen kerran elämässäni ja täytyy sanoa, että en silloin ensimmäisellä kerralla tajunnut, että Paul oli rattopoika (olin niin nuori ja viaton). Muistin muutenkin elokuvan aivan toisenlaiseksi.
Audrey Hepburn nousi Tiffanyn myötä koko maailman tyyli-ikoniksi. Ja onhan hän suunnattoman kaunis. Audrey ei ole kuitenkaan pelkkä "pretty face", koska hän osaa myös näytellä. Koko elokuva nojaakin tähän tunteiden ääripäissä käyvään sekä luontaisen komedian taitavaan Hepburniin. Elokuvaa seuraa mielenkiinnolla, koska sen vaiheet jaksavat yllättää ja protagonistista paljastetaan kerros kerrokselta enemmän ja enemmän sisältöä.
Ainoa häpeäpilkkuna pidetty asia muuten niin tyylikkäässä elokuvassa on
Mr. Yuonioshin rooli. Lainaamassani Blu-Rayssa oli ekstroissa
japanilaisten näkökulmia irvokkaaseen ja streotyyppiseen 2.ms.n
aikaiseen propagandastiseen japanilaiseen hahmoon. Haastatellut henkilöt
olivat järkyttyneitä tai eivät tienneet miten suhtautua tähän silloin
kun elokuva ilmestyi. Kuten yksi haastatelluista sanoikin, niin myös
minun mielestäni parempi olisi ollut käyttää aivan tavallista jenkkiä,
joka sitten tekee fyysistä komediaa. Hahmon japanilaisuus oli
tarpeetonta ja vei huomiota pois elokuvalta tarpeettoman paljon. Tai
olisivat sitten käyttäneet aitoa japanilaista. Mutta sellainen oli ajan
kuva 60-luvulla. En voinut kuitenkaan olla nauramatta näiden ekstrojen
aikana, koska hahmo oli tosiaankin niin tökerön rasistinen, että eihän
tuollaista voi edes tehdä!
***1/2
Ohjaaja: Blake Edwards (Vaaleanpunainen pantteri)
Pääosissa: Audrey Hepburn, George Peppard ja Patricia Neal
Kesto: 115min
Valmistusmaa: USA
***1/2
Ohjaaja: Blake Edwards (Vaaleanpunainen pantteri)
Pääosissa: Audrey Hepburn, George Peppard ja Patricia Neal
Kesto: 115min
Valmistusmaa: USA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.