Rise of the Planet of the Apes (2011)

Katsoin Apinoiden planeetan synnyn (Rise of the Planet of the apes) ostamaltani DVD-levyltä.

60-luvulla tehty Apinoiden planeetta -elokuva on juurtunut jo niin syvälle populaarikulttuuria, että kaikki yli 16-vuotiaat tietävät varmaankin, että mikä idea Apinoiden planeetta -elokuvassa on. Ja jos elokuvaa ei ole nähnyt tai siitä mitään kuullut, niin voi sen nimestäkin jotain päätellä. Vuoden 2001 re-make on puolestaan juurtunut populaarikulttuuriin lähinnä surullisena esimerkkinä siitä, että kuinka huono re-make voi huonoimillaan olla.

Apinoiden planeetan synty -elokuva kertookin yllättäen tapahtumista ennen apinoiden planeetan syntyä tai tapahtumista jotka johtivat apinoiden hallitsemaan maapalloon.

Will Rodman (James Franco) kehittelee tutkimuskeskuksessa lääkettä, joka muuttaa aivokemiaa niin, että joistain aivoon kohdistuvista sairauksista voisi parantua. Hänen henkilökohtaisena motiivinaan tehdä lääketieteellinen läpimurto on hänen isänsä (John Lithgow), joka sairastaa Alzhaimerin tautia.  Will testaa lääkettä apinaan, joka on nimetty Kirkassilmäksi (Terry Notary). Juuri kun lääkkeen on tarkoitus siirtyä testattavaksi ihmisiin, niin alkaa Kirkassilmä käyttäytyä aggressiivisesti. Vartijoiden tapettua riehuvan apinan, määrätään kaikki lääkettä saaneet simpanssit tapettaviksi. Piikkejä jakava eläintenhoitaja kuitenkin huomaa, että Kirkassilmä riehuikin sen takia, että hän yritti suojella vastasyntynyttä pentuaan eikä sivuvaikutusten vuoksi. Will saa valita, että viekö salaa pennun kotiinsa vai tappaako tämän - kotiinhan lapsi lähtee.

Will huomaa nopeasti, että Kirkassilmän älykkyys on peritynyt Caesariksi (Andy Serkis) nimeämäänsä pentuun ja uskaltautuukin kokeilemaan samaa lääkettä isäänsä. Will, tämän isä ja Caesar viettävät muutamia vuosia rattoisaa yhteiselämää ja löytääpä Will vielä itselleen naisen Caesarin eläinlääkäristä (Freida Pinto).  Älykäs apina alkaa kuitenkin pohtimaan vanhetessaan omaa luonnettaan ja rooliaan perheenjäsenenä. Caesarin levottomuus kärjistyy, kun hän näkee naapurin ahdistelevan Willin sairasta isää. Aggressiivinen apina vaaditaan vietäväksi kädellisten suojelukeskukseen, joka osoittautuu aikasta ikäväksi paikaksi; Onhan yksi apinoita hoitava henkilökunnan jäsen Harry Potterista tuttu Draco Malfoy (Tom Falton)!

Caesar ymmärtää nopeasti vankilansa kuviot eikä hyväksy alistettua asemaansa. Pettyneenä ihmiseen päättää Caesar ryhtyä kapinaan, johon hän johdattaa kaikki muutikin sellitoverinsa.
 

Caesar sanoo: "Minä olen kotona".
 

Olin kuullut elokuvasta paljon hyvää, joten en ihan ilman ennakkoasenteita lähtenyt elokuvaa katsomaan. Onneksi en joutunut pettymään. Caesarin tietokoneistetun ulkomuodon unohti miltei koko elokuvan ajaksi, niin puhuvat tämän silmät olivat ja muutenkin liike oli aika luonnollinen. Samaa teknologiaa käytettiin LOTR klonkkuun ja sama mies oli nytkin erikoispuvussaan. Milloinkahan Andy saa Oscarin ja tuollainen "pukunäytteleminenkin" tunnustetaan oikeaksi näyttelemiseksi. Suuri osa elokuvan toimivuudesta oli kiinni tämän apinan paljon puhuvissa silmissä ja asenteellisessa olemuksessa ylipäätään. Täytyy sanoa, että ihan kosketuin kun Caesar siellä vankilassa joutui olemaan ja unelmoi vapaudesta piirtämällä ikkunan sellinsä seinään.

James Franco oli ihan ok tiedemiehenä ja John "Kolmas kivi auringosta" Glowman oli uskottava alzhaimer-potilaana. En tiedä oliko romanssi eläinlääkärin kanssa tarpeen, mutta ehkä hän oli se tasapainoa antava järjenääni, joka keroi että jotkut asiat tulisi jättää rauhaan. Tom Fallon on ilmeisesti joutunut Harry Potterin takia yhden roolin loukkoon, tässäkin hän oli nimittäin se pahis. Sai hän kuitenkin sanoa legendaariset vuorosanat otettuaan Caesarin kanssa yhteen;

Take your stinking paws off me, you damn dirty ape!

Kelpo pohjustus "tuleville" tapahtumille.

***1/2

Ohjaaja: Rupert Wyatt
pääosissa: James Franco, Andy Serkis and Freida Pinto
Kesto: 105min
Valmistusmaa: USA