Whitney Houstonin kuolemaa kunniottaen (tai rahastaen) sub näytti Whitneyn tähdittämän Bodyguard-elokuvan.
Hieman yllättyneenä havaitsin imdb:stä, että Whitney sai kyseenalaista
kunniaa olemalla ehdolla roolistaan Razzie Awardissa. Razziet jaetaan
elokuva-alan vuoden huonoimmille. Vaikka Whitney ei ehkä olekaan mikään
maailman paras näyttelijä, ei hän minusta nyt Razzie-gaalaan kuulunut.
Tai sitten 1992 oli hyvä elokuvavuosi.
Rachel Marron (Whitney Houston) on menestyvä musiikkiartisti, joka on uransa huipulla. Rachel on saanut useita nimettömiä kirjeitä, joissa hänen henkeään uhataan. Onpa joku jopa käynyt hänen talonsa sisällä. Naisen turvallisuudesta huolissaan oleva Devaney (Bill Cobbs) suostuttelee ennen salaisessa palvelussa palvelleen (muun muassa Reagania suojelleen) henkivartija Frank Farmerin (Kevin Costner) tulemaan Rachelille töihin. Alun takkuisuuden jälkeen, suostuu Frank ottamaan työn vastaan. Nopeasti käy kuitenkin ilmi, että suhde ei pysy puhtaan ammatillisena vaan romanssi puhkeaa.
Rachel Marron (Whitney Houston) on menestyvä musiikkiartisti, joka on uransa huipulla. Rachel on saanut useita nimettömiä kirjeitä, joissa hänen henkeään uhataan. Onpa joku jopa käynyt hänen talonsa sisällä. Naisen turvallisuudesta huolissaan oleva Devaney (Bill Cobbs) suostuttelee ennen salaisessa palvelussa palvelleen (muun muassa Reagania suojelleen) henkivartija Frank Farmerin (Kevin Costner) tulemaan Rachelille töihin. Alun takkuisuuden jälkeen, suostuu Frank ottamaan työn vastaan. Nopeasti käy kuitenkin ilmi, että suhde ei pysy puhtaan ammatillisena vaan romanssi puhkeaa.
Whitney säpäkässä esiintymisasussaan.
Joskus varhaisteininä elokuva kuului lempipätkiini; Voi kun se Kevin on niin ihana kun se on sellainen turvallinen henkivartija-tyyppi ja voi kuinka Whitney on kaunis ja osaa vielä niin hienosti laulaa. Bodyguard on menettänyt ajan saatossa osan hohtoaan, mutta ei kuitenkaan aivan kaikkea.
Whitney onnistui vangitsemaan itsekkään, mutta haavoittuvaisen diivan roolin. Uskottavuutta lisäsi tietysti se, että Whitney oli oikeasti laulaja ja elokuvassakin hän lauloi omia biisejään. Toisaalta tämän takia elokuvaa voisi piitää parituntisena levypromona, mutta ei minulle jäänyt ainakaan sellaista tunnetta.
Kevin oli puolestaan vähäeleisyydessään ja kuivan huumorinsa kanssa osuva henkivartija. Whitneyn ja Kevinin välinen kemia toimi. Kevin vaikutti ruudulla juuri sellaiselta henkilöltä, joka pystyy pitämään oikukkaan diivan "kurissa" tai kesyttämään hänet nöyristelmättömällä olemuksellaan.
Bodyguardissa Kevinin lempielokuva on Seitsemän samuraita ja hän pitää itseään tietynlaisena kurinalaisena samuraina, joka voi kuolla pelastaakseen toisen hengen. Kunnia kuolemassa. Omistaapa hän jopa samuraimiekan. Mielestäni tällainen Kevinin henkilökohtaisen piirteen paljastaminen syvensi roolihahmoa ja kun Rachel alkoi ilkeilemään Farmerille, tarttui hän juuri tähän henkilökohtaiseen piirteeseen, minkä Frank oli hänelle paljastanut.
Syyllistäkään ei välttämättä ole helppo ihan heti ratkaista, joten ihan onnistunutta jännäriä. Se vaan tuli mieleen, että aika tyhmää Frank Farmerilta viedä Rachel jonnekin metsän keskelle isänsä luokse pakoon. Vaikka Rachel olisikin ollut metsän siimeksessä turvassa, niin eikö henkivartijan tehtävänä ole juurikin turvata henki siinä työnantajan ammatin lomassa.
***
Ohjaaja: Mick Jackson (Volcano)
Pääosissa: Kevin Costner, Whitney Houston ja Gary Kemp
Kesto:129min
Valmistusmaa: USA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.