Katsoin peräkkäin kaksi romanttista elokuvaa: italialaisen Tiikeri ja lumi (La tigre e la neve) ja Italiaan sijoittuneen Rakkauskirjeitä Julialle (Letters to Juliet). Molemmissa elokuvissa käytetään italialaista sanontaa Bona Fortuna, jolla toivotetaan onnea.
Tiikeri ja Lumi (2005)
Elokuva alkaa Attilio:lla (Roberto Benigni), joka on omassa unessaan menossa naimisiin naisen nimeltä Vittoria (Nicoletta Braschi)
kanssa. Unen häitä säestää laiska Tom Waitsin musisoima jazz-piano. Käy
ilmi, että mies täyttää päivänsä jahtaamalla kyseistä naista, mutta
Vittoria ei kuitenkaan Attiliolle lämpene. Manitseepa hän jopa, että
yhtä todennäköisesti mies tulisi saamaan naisen kuin Italiassa näkisi
tiikerin lumessa.
Eräänä päivänä Attilio saa ystävältään Fuad:lta (Jean Reno)
ilmoituksen, että Vittoria on Irakin sodassa saanut osuman räjähdyksessä
ja on nyt sairaalassa tekemässä kuolemaa. Attilio löytää keinon mennä
sodan runtelemaan Irakiin pelastaakseen naisen. Hän löytää sairaalan ja
tekee kaikkensa, että Vittoria tulisi taas eloon.
Attilio selittää kamelille minne haluaa tämän menevän.
Elokuva ei todellakaan ollut sellainen
kuin esimerkiksi kansikuvan perusteella ajattelin; tavallinen
romanttinen komedia. Elokuvan tempo oli samaa luokkaa Tom Waitsin
jazzpianon kanssa, epäviereinen ja odottamaton. Elokuva ei noudattunut
Hollywood-kaavaa vaan onnistui yllättämään useaankin otteeseen.
Ajoittain tämä teki elokuvasta jopa hieman raskasta katsottavaa, mutta
kun elokuvan katsoi loppuun asti, niin ei voinut muuta kuin nauttia
nerokkaasta kokonaisuudesta.
Tällaista romanttista komediaa en ole vielä koskaan nähnyt.
***1/2
Ohjaaja: Roberto Benigni
Pääosissa:Roberto Benigni, Jean Reno ja Nicoletta Braschi
Kesto:114min
Valmistusmaa:Italia
Rakkauskirjeitä Julialle (2010)
Elokuvassa Sophie (Amanda Seyfried) sekä tämän tuleva aviomiehensä Victor (Gael Garcia Bernal)
menevät Italiaan tapaamaan Victorin tulevan ravintolan
tavarantoimittajia. Samalla loma on suunniteltu olevan jonkinlainen
ennakkohäämatka. Sophie on lehden faktantarkistaja, mutta toivoisi
olevansa oikea toimittaja. Hän löytääkin Italian Veronasta jutun aiheen,
kun näkee paikan mihin rakastuneet naiset jättävät kirjeitä Romeon
Julialle. Sophie seuraa naista, joka päivän päätteeksi kerää kaikki
jätetyt kirjeet ja saa tietää, että kirjeisiin vastaavat Julian
sihteereiksi itseään kutsuvat naiset.
Eräänä päivänä Sophie löytää tiilen
taakse tippuneen unohtuneen rakkauskirjeen ja päättää useita
vuosikymmeniä myöhemmin kirjeen jättämisestä vastata kirjeen
kirjoittaneelle Claire-nimiselle (Vanessa Redgrave) naiselle. Yllättäen Claire tuleekin lapsenlapsensa Charlien (Christopher Egan) kanssa Veronaan, hän haluaa kirjeen inspiroimana etsiä käsiinsä nuoruutensa rakkauden.
Victorin tavatessa tavarantoimittajia
ympäri Italiaa, päättää Sophie lähteä Charlien sekä Clairen kanssa
etsimään Clairen nuoruuden rakkautta. Matkan aikana Sophie huomaa, että
Charlie voisi olla ehkä kiinnostavampi kuin oma ukko Victor.
Sophie keräilee naisten jättämiä kirjeitä.
Toisin kuin Tiikeri ja Lumi, tämä
elokuva taas noudatti Hollywood-kaavaa pilkulleen. Toisaalta
romanttisissa komedioissa ei välttämättä ole huono asia, että asiat
menevät niin kuin niiden odottaakin menevän, koska sitähän useat meistä
juuri haluavat nähdä. Ensin kohdataan, ei oikein tykätä. Sitten
tutustutaan ja huomataan, että onkin jotain tunteita ja loppupuolella
tapahtuu jokin hirveä väärinkäsitys tai muu mutka, mutta lopussa kaikki
palaset loksahtavat ja happy ending.
Elokuva ei siis tuonut mitään erityisen
uutta romattisten komedioiden kirjoon, mutta oli ihan viihdyttävä
katsoa. Sophieta näytellyt nainen oli tosin jotenkin yltiöimelä, joka
aiheutti paikoin pahoinvointia. Sama kävi hänen ihastuksensa Charlien
kanssa - gag reflex. Gael Garcia sai elokuvasta aika pienen roolin,
mutta näytteli osansa sitäkin intohimoisemmin. Redgravesta huokui
ammattitaito.
**1/2
Ohjaaja: Gary Winick (13 ja risat, Morsianten sota)
Pääosissa: Amanda Seyfried, Gael García Bernal ja Vanessa Redgrave
Kesto:105min
Valmistusmaa: USA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.