Big fan:in ohjaaja Robert D. Siegel voitti vuoden 2009 Sundance-filmifestivaaleilla elokuvallaan Breakthrough Director -pokaalin. Muita elokuvia hän ei sittemmin ole ohjannutkaan.
Elokuvan tapahtumat pyörivät Paul:in (Patton Oswalt),
36-vuotiaan New York Giants -fanin, ympärillä. Kaveri asuu vielä
äitinsä luona, työskentelee parkkihallin lippukopissa ja saa kaiken
innon elämäänsä Gigantsejen fanittamisesta. Hän on jokailtainen tuttu
urheiluaiheisessa radio-ohjelmassa, johon hän suunnittelee päivän aikana
repliikit. Fanin elämä kuitenkin mullistuu kun hän seuraa suurinta
idoliaan Quantrell Bishop:ia manhattanilaiseen yöklubiin, jossa päätyy
idolinsa piestäväksi.
Elokuva liikkui tyylillisesti jossain
draaman ja mustan komedian välimaastossa, siihen oli välillä hieman
vaikea suhtautua. Mustan komedian ominaisuudet täyttyivät Paulin
elinolosuhteissa. Hänen äitinsä oli kyllästynyt aikamiespoikaansa, jonka
elämä ei näyttänyt menevän mihinkään suuntaan. Äiti myös nolasi pojan
esimerkiksi tulemalla toisen puhelimen kautta linjoille Paulin
soittaessa urheiluohjelmaan tai huomauttaessa epämääräisistä
"nenäliinoista" roskiksessa. Vähän kuin Georgen äiti Seinfeldissä tai
Wolowitzin äiti Rillit huurussa. Myös Paulin lakimiesveli koomisen
streotyyppisen isotissisen sihteeri-vaimonsa kanssa haukkuivat Paulin
elämän suunnattomuutta.
Kun piekseminen astui kuvioon, niin
elokuvalta meni tavallaan suunta. Ajattelin, että nyt tämä menee
synkkääkin synkemmäksi, että Paul varmaan kostaa idolilleen, vaihtaa
joukkuetta, tappaa itsensä tai jotain muuta mentaalisesti epävakaata.
Lähtihän hänen elämältään tavallaan pohja, koska Gigantsit olivat se
hänen juttunsa. Mies ratkaisi kuitenkin ongelman niin, että ei kertonut
poliisille mitään, että hänen idolinsa pääsisi takaisin peliin ja
Gigants onnistuisi. Pieksemisestä ei seurannut mitään muuta kuin pieni
Paulin vale-esiintyminen Eagles-fanina ja fanien kohtaamispaikassa yhden
radioon soittaneen Gigantsia haukkuneen Philin (Michael Rapaport) kevyt ahdistelu - antikliimaksi. Komediaksi tarkoitettu?
Aineita hyvään elokuvaan, mutta ei ihan
toiminut. Oswalt näytteli kyllä erinomaisesti pienessä Gigants
maailmassa asuvaa tosifania. En tiedä toimisiko elokuva paremmin jos
olisi itse jonkin sortin urheilufani, minä kun en seuraa oikein mitään
muuta kuin taitoluistelua joskus ja ehkä mm-jääkiekkoa.
**1/2
Ohjaaja: Robert D. Siegel (Esikoisohjaus)
Pääosissa: Patton Oswalt, Kevin Corrigan ja Michael Rapaport
Kesto: 88min
Valmistusmaa: USA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.