Land and freedom (1995)

Tiukkaa vääntöä

Maa ja vapaus (Land and freedom) kertoo 30-luvun lopun Espanjan sisäisestä taistelusta fasisteja vastaan. Espanjan poliittinen kulttuurihistoria on minulle suht vierasta, joten asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 20. "Elokuva käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria".

Tarina alkaa kun brittiläisen tytön isoisä kuolee. Surun murtama tyttö käy läpi isoisänsä säästämiä valokuvia, kirjeitä ja lehtileikkeleitä ajalta jolloin tämä matkusti kommunistinen puoluekirja taskussaan Espanjaan taistellakseen työväenluokkalaisten rinnalla Francon ajamaa fasismia vastaan.

Ian Hartin näyttelemä "nuori isoisä" päätyy useiden eri kansallisuuksien, naisten sekä miesten, muodostamaan vastarintaan taistelemaan yhteistä vihollista vastaan. Mies sopeutuu nopeasti moninaiseen joukkoon ja pian hänen silmänsä avautuvat sodan kauheuksista. Yhteisen vihollisen pitäisi olla selkeä, mutta kaikki ei olekaan aivan niin mustavalkoista kun vastarintalaiset alkavat taistella keskenään.

Ian Hart on loistava idealistisena kollina, joka ei ole enää varma kenen riveissä taistelee. Land of freedom oli siitä erikoinen sotaelokuva, että oli vaikea osoittaa ketkä ne elokuvan hyvikset olivatkaan. Elokuva vei tunneskaalaa hyväntuulisesta vitsailusta menetyksen aiheuttamaan suruun.

Hyvä elokuva, mutta ei noussut kuitenkaan lempisotaelokuvieni joukkoon.

***1/2

Ohjaaja: Ken Loach (Carlan laulu, Nimeni on Joe)

Pääosissa:Ian Hart, Rosana Pastor, Icíar Bollaín

Kesto: 1h 49min

Valmistusmaa: UK, Espanja, Saksa, Ranska

Kirja: Vankina Venäjällä (Ilkka Karisto)

Vankina Venäjällä kertoo suomalaisen huumekuriirin - Jan Salon - kiinnijäämisestä Venäjän puolella ja hänen kokemuksistaan venäläisissä vankiloissa. Venäläinen vankilakulttuuri ei ollut tuttu, joten asetan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 20. "Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria".

"Normaalien" ja rikostaustattomien vanhempien vesa Jan Salo tunsi aina viehtymystä lain pimeämmälle puolelle. Leikeissä hän halusi olla rosvo eikä poliisi. Pikkutörttöilyjen jälkeen alkoi tulla huumeet kuvioon ja säännöllisesti hän haki lastia Venäjältä Suomeen. Yhdellä kertaa kaikki ei mennytkään rutiinilla kun Jan Saloa vietiin ruumiintarkastukseen ja sieltä suolihuuhteluun. Janin kätkö "sinne missä aurinko ei paista" oli paljastunut. 

Jan kertookin kokemuksistaan karuista vankilaolosuhteista Venäjällä kun ruoka oli lähinnä kaalivettä eikä alun sellissä ollut edes ikkunalasia pakkasta suojaamaan. Vaikka en mitenkään ihannoi huumeiden salakuljetusta ja pidänkin oikeutettuna, että siitä rangaistaan, niin silti Salosta maalautuu aika pidettäväkin hahmo, jonka puolella huomaa olevansa. Asiaa auttoi myös se, että Salolla tuntui olevan tietty moraalikoodi sekä perheellisenä miehenä piti lapsiaan arvossa. Mukavassa tasapainossa on myös Salon haastattelu sekä Kariston taustoittavat faktat. 

Luin kirjan kokonaisuudessaan bussimatkalla Varkaudesta Helsinkiin vaikka monesti minulle tulee paha olo jos luen bussissa, nyt kuitenkin kirjaa oli vaikea laskea käsistä.

Oli kiinnostavaa tietää, että miten jätkän käy.

****

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2018

Three generations (2015)

Three generations kertoo 16 vuotiaasta Raysta, joka tuntee olevansa poika tytön ruumiissa. Asetan pätkän Helmet-haasteen kohtaan 46. "Elokuvassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö".

Ray (Elle Fanning) asuu äitinsä (Naomi Watts), mummonsa (Susan Saradon) ja mummonsa tyttöystävän (Linda Emond) kanssa. Ray kamppailee äitnsä kanssa siitä, että tämä allekirjoittaisi paperit, jolla suostuisi siihen, että Ray aloittaisi testosteroini-hoidot ja alkaisi ruumiillisen muutoksensa kohti henkistä sukupuoltaan. Rayn äiti kuitenkin kamppailee sen kanssa, että muuttaako lapsi vielä mielensä ja tekeekö väärin jos hyväksyy hoidot, jotka voivat johtaa muun muassa steriiliyteen. 

Lapsen isä ei ole ollut kuvioissa pitkään aikaan, mutta Rayn äiti päättää mennä pyytämään häneltä allekirjoitusta hoidon suostumus -papereihin. Homma menee kuitenkin monimutkaisemmaksi kun Raylle paljastuu, että tämän oletettu isä ei olekaan hänen isänsä vaan tämän isä on tämän miehen veli.

Fanning, Watts ja Saradon

Ajattelin ennakkoon, että elokuva ei voi olla kovin huono kun pääosissa killuu Saradonin, Fanningin ja Wattsin kaltaiset loistonäyttelijät. Kävi kuitenkin ilmi, että voi se olla.

Elokuva yrittää kovasti olla ajatuksia herättävä indie-elokuva, jossa yritetään näyttää että perheissä kaikki ei ole aina ruusuilla tanssimista ja kaikilla meillä on tunteita. Yritys on kuitenkin niin kovaa, että elokuvasta menee maku. Siitä puuttuu kokonaan kunnon juoni ja vaikka riitely kuuluu monen perheen arkeen, niin ei sellaista jaksa pidemmän päälle katsella. Purskahdin ääneen nauramaan kun kamera alkoi seuraamaan auton takapenkille heitettyä rypistettyä paperitolloa (hoidon suostuspaperi). Tuntui että siinä tavoiteltiin hienoa American beautymaista "muovipussi-hetkeä", mutta se päätyi olemaan vaan takapenkillä kierivä paperimytty.

Näyttelijät olivat kyllä hyviä, mutta ohjauksessa oli toivomisen varaa.  Linda Emond Saradonin hahmon tyttöystävänä oli turha. 

**

Ohjaaja: Gaby Dellal (Angels crest, Miehestä mittaa)

Pääosissa: Naomi Watts, Elle Fanning, Susan Sarandon

Kesto: 1h 32min

Valmistusmaa: USA

Kirja: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Siri Kolu)

Kirjastossa oli Pride-viikon tai kuukauden kunniaksi aseteltu esille muutama LGBTQ-aiheinen kirja. Muistin, että Helmet-haasteessa oli kohta 46. "Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö", joten poimin joukosta tämän: Kesän jälkeen kaikki on toisin. Nopea vilkaisu takakanteen vahvisti, että tämä opus sopi haastekohtaan.

Peetu on mies naisen ruumiissa. Hänen äidillään on vaikeuksia hyväksyä että on saanut pojan tytön sijaan. Peetu valmistautuu 18-vuotissyntymäpäivänsä kynnyksellä rintojensa poistoleikkaukseen odottaen sitä innolla. Kiristävä ja kivulias rintojen sitomiseen käytetty side saisi kohta jäädä historiaan. Peetun isä on ymmärtäväisempi. Isä ja poika bondaavatkin usein lentäessä isän sitä harrastaessa. Peetulla on boheemi tyttöystävä Aamu, joka antaa voimaa pojalle jaksaa elämän vastoinkäymiset.

En ole erityisesti kiinnostunut ilmailusta, joten lentämiseen tarkoitetut termit tunteiden vertauskuvina eivät innostaneet minua. Muuten kirja oli ihan semikiinnostava tarina yhdestä ihmiskohtalosta muutoksen myrskyissä. Tiettääkseni kirjan päähenkilö oli täysin fiktiivinen, mutta voin kuvitella, että moni transsukupuolinen voi samaistua hänen kokemuksiinsa. Pidin siitä, että kirjan päähenkilön vanhemmat olivat eroamassa eikä äiti pystynyt ymmärtämään poikansa valintoja. Näin hommassa oli hieman särmää eikä ollut pelkkää sateenkaaria ja kukkasia.

Paljon hyvää pohdintaa.

***

Alkuperäinen julkaisuajankohta: 2016

31/1001 Sunrise (1927)

Auringonnousu (Sunrise) on F.W. Murnaun ohjaama klassikko. Elokuvaa suositteli Niina Holm, Tapulikaupungin kirjastosta, joten asetan pätkän Helmet-haasteen kohtaan 50. "Kirjaston henkilökunnan suosittelema elokuva."

Maatalon isäntä (George O'Brien) kohtaa kaupungissa asuvan viettelijättären (Margaret Livingston) ja lankeaa tämän pauloihin vaikka on naimisissa oleva mies, jolla on yksi lapsikin. Viettelijätär kehottaa miestä hukuttamaan vaimonsa (Janet Gaynor) ja myymään farminsa ja muuttamaan kanssaan kaupunkiin.

Mies ei tiedä mitä tekisi, mutta kuvat viettelijättären suloista vievät voiton ja päättää mies lähteä vaimonsa kanssa pienelle veneretkelle. Kesken mukavan veneajelun päätyy mies uhkaavasti vaimonsa luokse kädet kuristusotteeseen valmistautuneina. Vaimo kuitenkin rukoilee armoa eikä mies pystykään suorittamaan kylmäveristä tekoa. Vaimo pinkoo maalle päästyään karkuun minkä jaloistaan pääsee miehen vakuutellessa että pelkoon ei olekaan enää mitään syytä.

Mies onnistuu palauttamaan vaimonsa luottamuksen ja elokuvan sävykin muuttuu synkistä tunnelmista hassuttelun ja komedian puolelle. Esiintyypä pätkässä jopa juopunut possu. Loppua kohden palataan taas synkempiin maisemiin kun myrsky kohtaa veneilevää paria.

Kaupungin nainen tietää miten mies vietellään

Murnau on varsinainen elokuvan mestari. Häikäisevää erikoistehosteiden käyttöä vaikka vuosi on ollut vasta 1927. Vaikuttavaa oli muun muassa päällekkäiskuvat viettelijättärestä kun mies hänen suuteloitaan mietiskeli tai kuinka fontti suli vesimäisesti pois ruudulta kun viettelijätär ehdotti vaimon hukuttamista. Äänitehosteet ovat myös läsnä muuten mykässä elokuvassa, muun muassa auton torvien ja kirkon kellojen muodossa. Pari viikkoa pätkän jälkeen ilmestyikin The Jazz singer, jota pidetään ensimmäisenä puhuttuna äänielokuvana. Tarinaa oli myös kiinnostavaa katsella ja olikin hauska miten "paha-nainen" oli verhoutuneena mustaan kun taas hyväsydäminen vaimo pukeutunut vaaleaan. Hiusten värit olivat myös sopusoinnussa vaatteiden värityksen kanssa. Varsinkin lopussa vaimo tuntui saavan miltei pyhiä ominaisuuksia säteilevän valon sekä huovan muodostuttua huppumaiseksi päähineeksi Neitsyt-Marian mieleen tuoden. Olisiko viettelijätär symboloinut sitten Saatanaa? Varsinainen hyvän voitto pahasta.

Oli miten oli, kaikki näyttelijät olivat erinomaisia ja varsinkin George O'Brien erityisen ilmeikäs.

****

Ohjaaja: F.W. Murnau (Nosferatu, Faust)
Pääosissa: George O'Brien, Janet Gaynor, Margaret Livingston
Kesto: 1h 34min
Valmistusmaa: USA

Kirja: Kiinalainen juttu (Mari Manninen)

Luin tänä vuonna aikaisemmin Mari Mannisen "Yhden lapsen kansan". Tykkäsin kirjailijan tavasta kertoa, joten sen innoittamana lainasin Mannisen uusimman teoksen Kiinalainen juttu. 

Manninen käy läpi 33 myyttiä Kiinasta tai kiinalaisista, kuten että kiinalaiset syövät pelkkää riisiä tai että Kiinan muuri näkyy avaruuteen. Kirja oli mukavasti luettava ja kirjoitustyylillisesti samanlainen kuin Yhden lapsen kansa. Yksi myyteistä olikin se, että kiinalaisilla olisi vain yksi lapsi vaikka useilla on kaksi lasta tai enemmänkin.

Suurin osa myyteistä oli sellaisia joiden en ainakaan itse ajatellut olevan niin. Mielestäni tuo Kiinan muurin näkyminen avaruuteen on jo kumottu aikaa sitten ties kuinka monessa mediassa. Ja maalaisjärjelläkin voi ehkä jo arvailla, että Kiinalaiset varmaan syö jotain muutakin kuin riisiä tai sitä mitä suomalaisissa kiinalaisissa ravintoloissa syödään. Myytit käytiin kuitenkin syvällisesti läpi ja oli jokaisessa kohdassa myös jotain uutta tiedon jyvää, kuten että riisi syödään vasta viimeisenä, jos vatsaan jää tilaa. Se tuodaan pöytäänkin vasta aterian loppupuolella. 

Parasta antia on se, että suomalainen Manninen asuu tai on asunut Kiinassa, joten tietää henkilökohtaisella tasolla vierailijoidensa ennakkoluulot ja mikä on heitä yllättänyt. 

Oma murrettu myyttini oli se, että Kiina johtaisi ilmansaasteissa. Todellisuudessa Iran sekä Intia pitävät kärkipäätä. Hiilidioksidipäästöissä Kiina kuitenkin kirjan mukaan johtaa. Mielessäni myös Kiinan kulttuuri on muinainen, mutta sen muinaisuuteen onkin Kiinan johdon tasolta lisätty hieman vuosituhansia, että pystyisi kilpailemaan muinaisen Egyptin kanssa.

Kirja oli aseteltu esille, joten isken sen Helmet-haasteen kohtaan 50. "Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja".

Kiinnostava.

****

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2018

The Lobster (2015)

The Lobster on erikoinen pienen budjetin elokuva, jossa sinkkuja muutetaan valitsemikseen eläimiksi, jos eivät löydä itselleen sopivaa parisuhdetta tietyn ajan kuluessa. Lisäaikaa voi saada metsästämällä "yksinäisiä". Sijoitan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 36. "elokuvassa ollaan yksin". 

David (Colin Farrell) on pitkään naimisissa, mutta hänen vaimonsa jättää tämän toisen miehen takia. David menee hotelliin, jossa on mahdollista muodostaa parisuhde uuden kumppanin kanssa. Jos näin ei kuitenkaan käy, niin muutetaan hänet hummeriksi. Hän ystävystyy kahden miehen kanssa (John C. Reilly ja Ben Whishaw), joista toinen löytää huijaamalla itselleen sopivan kumppanin. Naisen nenä vuotaa verta spontaanisti, joten päättää mies "hommata" itselleen tämän ominaisuuden lyömällä tuulenhalkojaansa milloin mihinkin. Näin hän pääsee parisuhteen kestotestiin naisen kanssa: kaksi viikkoa yhteisessä huoneessa ja kaksi viikkoa tämän jälkeen jahdilla. Jos nämä neljä viikkoa menevät hyvin, niin voi pari alkaa elää normaalia parisuhde-elämää hotellin ulkopuolella. Lapsi heille annetaan tasoittamaan pahimmat riidat.

Kaverinsa esimerkistä innoittuneena päättää Davidkin esittää tunteetonta psykopaattia muodostaakseen sopivan parisuhteen psykopaattinaisen (Angeliki Papoulia) kanssa. Kaikki ei mene kuitenkaan ihan putkeen.

Elokuvassa voi nähdä myös Rachel Weiszin Davidin todellisena rakkauden kohteena, Ashley Jensenin hotellin yhtenä sinkkuna ja Olivia Colmanin hotellin johtajattarena.

Ihmisjahtiin!

Luin DVD:n takakannen ja olin ihan myyty. Elokuva jossa sinkut muutetaan eläimiksi, jos ei kumppania löydy, tuntui sen verran uniikilta idealta. Mukana vielä kovan luokan näyttelijöitäkin. En yleensä ole erityisesti pitänyt Colin Farrelista tai hänen esittämistään hahmoista ylisliipattuna geelitukkana, mutta tässä pidin hänestä kovastikin. Eipä hän juuri mitään tehnytkään, kuin lateli yhtä lakonisesti vuorosanansa kuin kaikki muutkin, mutta se sopi hänelle mainiosti. Saman ohjaajan The Favourite-elokuvasta yllätys-Oscarin voittanut Olivia Colman oli mainio hotellin auktoriteettina ja onkin helppo huomata kuinka ohjaaja päätyi käyttämään juuri häntä kuningattarena hittielokuvassaan.

Vaikka elokuva oli outo, ei se tuntunut kuitenkaan olevan outo vain outouden takia. Pidin enemmän elokuvan ensimmäisestä puolikkaasta kun ei tiennyt yhtään minne elokuva johdattaa, mutta homma lähti vähän leviämään sen toisella puolikkaalla eikä pitänyt enää niin kiinnostuneena. Tämän takia  "vain" kolme tähteä.

***

Ohjaaja: Yorgos Lanthimos (The Favourite, Kinetta, Alpeis)

Pääosissa: Colin Farrell, Rachel Weisz, Jessica Barden

Kesto: 1h 59min

Valmistusmaa: Irlanti, UK, USA, Kreikka, Ranska, Alankomaat