945/1001 Magnolia (1999)

Olin Magnolian tuloaikaan pienessä elokuvateatterissa töissä joka pyöritti kyseistä elokuvaa, joka jouduttiin jakamaan pituutensa takia kahdelle eri filmikelalle. Aina kun kela vaihdettiin, niin tuli pieni paussi. Ja aina kun tästä unohdin kävijälle mainita, niin saattoi hän hätä housussa salista juosta katkosta minulle kertomaan. Pikkuhiljaa koko Magnolia alkoi v*tuttamaan. Olin myös itse nähnyt elokuvan ja pidin sitä suurestikin yliarvostettuna. Nyt päätin kuitenkin yli 10 vuoden tauon jälkeen avata tämän Pandoran lippaan

Respect the cock

Magnolia koostuu useista erillisistä kertomuksista, jotka elokuvan loppuun mennessä löytävät yhteytensä. Yksi tarina kertoo sovinistisesta tv-persoonasta Frankista (Tom Cruise), joka myy miehille tapaa saada naisen kuin naisen. Hänen isänsä on kuolemassa ja häntä hoitaa Philip Seymour Hoffmanin esittämä Phil. Frankilla on paljon katkeria tunteita isäänsä kohtaa. Tällä kuolevalla isällä on nuori vaimo (Julianne Moore), joka kamppailee omien syyllisyydentunteiden kanssa. Sitten on vielä kertomus poliisista (John C. Reilly) ja hänen ihastumisestaan nistiin (Melora Walters). Ja sitten on vielä tarina tämän nistin hyväksikäyttäjä isästä, joka toimii tv-visan isäntänä sekä siinä kilpailun lapsitähtenä toimivan lapsen ongelmat. Ja ja ja sitten on vielä kertomus homosta (William H. Macy), joka oli ennen fiksu ja nyt ihan tyhmä. 

 

Philip jää usein huuli pyöreäksi

Kun pistin Magnolian pyörimään, niin huomasin jo aika varhaisessa vaiheessa, että "ei hitto, tämähän taitaa olla aika hyvä elokuva". Varsinkin Tom Cruisen, Philip Seymour Hoffmanin sekä Julianne Mooren roolisuorituksia oli suorastaan hypnoottista katsoa. Elokuva oli siis parempi kuin muistin. En siltikään pidä elokuvan loppuvaiheessa tapahtuvasta sammakkojen alassatamisesta sekä pikkupojan kommentista: "voi vitsi, tällaista vain joskus tapahtuu" (ei ehkä juuri noilla sanoilla). Ymmärrän, että koko elokuvan pointti oli siinä, että joskus tapahtuu uskomattomia sattumuksia ja  elämä on siinä mielessä täysin sattumanvaraista, mutta jotenkin kohtaus vain laukaisee oksurefleksini.

Parhautta oli puolestaan kohtaus jossa Reillyn esittämä poliisi on hävittänyt aseensa ja itku kurkussa anelee sen löytymistä. Tuttu tunne. Tai no ei aseen kohdalla, mutta muistan kyllä tapauksia jolloin kadonneen tavaran perään on tullut tuherrettua epätoivoista itkua ja luvaten kaikkea hyvää sen löytymisen vastineeksi. Hauska kohtaus oli saman poliisin vierailu nistinaisen luona: Poliisin tasapainoisuus oli hyvä vastakohta nistin rikkinäisyydelle ja hermostuneisuudelle. 

Nyt se on avattu ja hyvä niin.

***1/2

Ohjaaja:Paul Thomas Anderson (There Will Be Blood, Boogie Nights)

Pääosissa:Tom Cruise, Jason Robards, Julianne Moore

Kesto:188min

Valmistusmaa: USA