Katsoin elokuvan Safe, jossa komeilee Julianne Moore pääosissa.
Carol White (Julianne Moore) on yläluokkainen kotirouva, joka käy jumpassa ja syömässä ystäviensä kanssa. Yllättäen Carol tuntee sairastuvansa. Hänen miehensä pitää vaimoaan luulosairaana, mutta Carol todistaa sairautensa reagoimalla voimakkaasti tuholaistorjunta-aineeseen joutuen sairaalahoitoon. Carol tajuaakin olevansa allerginen modernille ajalle: kemikaaleille ja saasteille.
Carol menee syrjäiseen hoitopaikkaan, jossa hoidetaan ruumiin lisäksi sielua. Hoitopaikassa Carol joutuukin miettimään kuka hän oikein on kun kaikki materia on poissa.
 |
| Hienostolaiskämppä vaihtuu posliini-igluun |
Mietin elokuvaa katsoessani, että toivottavasti se kertoo vain tästä naisesta sekä hänen kiusallisesta allergiasta ja aika pitkälti siitä se kertoikin. Ei ylimääräistä suhdedraamaa vaan pelkästään kertomus naisesta ja hänen itseydestä. Olen avautunut jossain aikaisemmassa tekstissä suhteestani Julianneen, mutta siis pähkinänkuoressa: ennen en pitänyt ja nyt olen alkanut lämmetä. Tähän Safeen hän sopi mainiosti, koska omaa punapäisenä kalpean olemuksen ja korosti rooliaan varten omaa haurauttaan. Muistan, että olen joskus liian nuorena nähnyt tämän elokuvan (en muistanut juonesta mitään) ja pidin sitä tyyliin maailman tylsimpänä elokuvana. Aika muuttaa joskus suhtautumista elokuvaan ja Safen kohdalla kävi juurikin niin. Elokuva kulki verkkaisesti, mutta se toimi.
Jännä elokuva. Jossain sitä verrattiin jopa kauhuelokuvaan. Ihmisen kauhu on nimittäin suurimmillaan kun ei ymmärrä mikä ruumissa on vikana.
***
Ohjaaja:Todd Haynes (Velet Goldmine, Far from heaven)
Pääosissa:
Julianne Moore,
Xander Berkeley,
Dean Norris
Kesto:119min
Valmistusmaa:UK, USA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.