Hangover III (2013)

Ensin tuli Kauhea kankkunen, sitten tuli Kauhea kankkunen II ja nyt sitten viimeisimpänä (Ja toivottavasti viimeisenä) Kauhea kankkunen III. Kuten niin usein, mutta ei kuitenkaan aina, huononee nämä elokuvat ykkösestä kolmoseen. 

Kaverukset Alan (Zach Galifianakis), Stu (Ed Helms), Phil (Bradley Cooper) ja Doug (Justin Bartha) muodostavat "susilauman". Muut lauman jäsenistä ovat huolissaan Alanin mielenterveydestä tämän isän kuoltua ja lähtevätkin viemään häntä mielihoitolaan. Matkalla heidät kuitenkin pysäyttää gangsteri Marshall (John Goodman) joka ilmoittaa, että miesten tuttu Mr. Chow (Ken Jeong) on varastanut tältä rahaa. Niinpä hän ottaakin Dougin panttivangiksi ja vaatii miehiä palauttamaan hänelle rahat vastineeksi heidän kaveristaan. Sanomattakin lie selvää, että rahojen palautus ei käy helposti. 

Elokuvassa voi nähdä myös Melissa McCarthyn Alanin rakkauden kohteena. 

Marshall, Stu, Alan ja Phil

Toisin kuin ykkösen ja kakkosen juoni tai kuten nimestä voisi päätellä, niin ei tämän elokuvan idea ollut siinä että juodaan, muisti menee ja krapulassa muistellaan, että mitä tuli tehtyä. Ryyppääminen olikin ympätty loppuun pakollisena pahana. Kännissä Stu oli muun muassa hommannut rintaimplantit. No joo, mutta siis elokuva oli kaiken kaikkiaan kehno. En nauranut juuri ollenkaan. Joskus on hauska katsoa aivotonta roskaa, mutta tämä oli vain tylsää. 

**

Ohjaaja:Todd Phillips (Hangover, Hangover II, Due date)

Pääosissa: Bradley Cooper, Zach Galifianakis, Ed Helms

Kesto:100min

Valmistusmaa:USA

Thor: The Dark World (2013)

Lainasin työpaikan vuokraamosta tämän Thor: The Dark Worldin , joka on jatkoa elokuvalle Thor. En ollut kovinkaan vakuuttunut ykkösosasta, joten tämän jatkiksen kohdalla odotukseni olivat matalalla. 

Taustaa: Tummat haltijat yrittivät syöstä maailman pimeyteen tuhansia vuosia sitten käyttämällä asetta, joka tunnetaan nimellä Aether. Åskardin vartijat pysäyttivät pahat aikeet, mutta haltijoiden johtaja Malekith pääsi pakoon odottamaan seuraavaa tilaisuuttaan. Åskardin vartijat piilottivat Aetherin, jota ei pystynyt tuhoamaan.

Thor ja isänsä Odin-Hopkins

Nykypäivä: Sääilmiöiden tutkija Jane (Natalie Portman) huokailee takaisin kotiinsa palanneen Thorin (Chris Hemsworth) perään eikä kukaan muu mies hänelle kelpaa. Jane löytää mystisen energiakeskittymän ja menee avustajineen (Kat Dennings ja joku toinen) sitä tutkimaan. Janen kolmas tutkijakollega Erik (Stellan Skarsgård) ei ole tavoitettavasti kun on hillunut alasti ja sen  takia viety lukittujen ovien taakse. Jane tempautuu madonreikään, jossa tämä muinainen ase Aether sijaitsee. Energialataus siirtyy Janeen ja alkaa hänen suonissaan virrata punainen Aether ja jos häneen koskee, niin tapahtuu räjähdyksiä. Thor menee hakemaan Janea kun saa tietää, että hän on kadonnut maanpäältä (kun Jane seikkaili siellä madonreiässä), mutta juuri silloin Jane taas palaa. Thor kaappaakin Janen syliinsä ja lennättää hänet Åsgardiin. Malekith (Christopher Eccleston) joukkoineen haluaa Aetherin ja tulee sitä Åskardiin väkivaltaisesti hakemaan. Thorin äiti (Rene Russo) kuolee rytäkässä.

Loki (Tom Hiddleston) on vangittuna ja Thor ehdottaa hänelle yhteistyötä kukistaakseen pahiksen joka tappoi heidän äitinsä. Onko Loki luottamuksen arvoinen?

Loki ja Thor

 Tämä Thor 2 oli mielestäni parempi kuin se ensimmäinen vaikka ei tämäkään mikään neronleimaus ollut. Elokuvaa kuitenkin katsoi ihan semikiinnostuneena. Jo ensimmäisessä Thorissa esiintyny Loki on mielestäni koko maailman mielenkiintoisin hahmo. Hänen läsnäolonsa ruudussa toi heti lisää kiinnostavuutta. Thorin näyttelijä on puolestaan vieläkin vain kauniskasvo (tai ruumis) ilman sen kummempaa sisältöä. Jane ja Thor yhdessä ei vieläkään vakuuta. 

Sekopäinen Stellan Skarsgård oli ihan hauska. 

**1/2

Ohjaaja:Alan Taylor

Pääosissa: Chris Hemsworth, Natalie Portman, Tom Hiddleston

Kesto:112min

Valmistusmaa:USA

Kick-Ass 2 (2013)

Tykkäsin kovasti elokuvasta Kick-Ass ja sarjakuvasta johon elokuva perustui. Tiesin, että Kick-Ass 2 ei voi olla yhtä kova, mutta salaa sitä kuitenkin toivoin. 

Hit-Girl (Chloë Grace Moretz) on Big Daddynsä kuoltua ollut isänsä kaverin Marcuksen (Morris Chestnut) hoidossa. Hit-Girlin isä toivoi, että neiti saisi elää normaalia elämää ja sitä Marcus yrittääkin hänelle tarjota. Hit-Girl käy lukiota ja yrittää sopeutua teinityttöjen julmaan maailmaan. 

Kick-Ass (Aaron Taylor-Johnson) puolestaan haluaa seesteisen kauden jälkeen palata toimintaan ja etsiikin HIt-Girlin vetäydyttyä uuden possen jonka kanssa taistella pahaa vastaan. Sekalaista vigilanttejen joukkoa johtaa kenraali Stars and stripes (Jim Carrey). Hyvisten kootessa voimansa myös pahisten puoli vahvistuu. Isänsä kuolemasta Kick-Assille kaunaa kantava The Motherfucker (Christopher Mintz-Plasse) kasaa perintörahoillaan tiimin, jolla kukistaa Kick-Ass jengeineen. Mukana muun muassa lihaskimppu Mother Russia (Olga Kurkulina) sekä The "pieni, mutta kova" Tumor (Andy Nyman).

Hyvikset

Kick-Ass 2 oli kepeä komediapläjäys, mutta ei se kyllä yltänyt lähellekään sitä ensimmäistä. Mielestäni oli ihan hauska ajatus kuvata Hit-Girlin sopeutumisyrityksiä "tavalliseen porukkaan", jotenkin toteutus kuitenkin siltä osin ontui. Kick-Ass itse jäi myös turhan taka-alalle elokuvasta kun hahmojen lukumäärä paisui tässä toisessa osassa verrattuna siihen ensimmäiseen. Elokuva tuntui kokonaisuudessaankin kulkevan hieman nuotin vierestä; miltei nappiin, mutta ei ihan kuitenkaan. Pahisten porukkaa johtava Mintz-Plasse oli sopivan koominen "nemesis" ja hänen tiimissään ollut Mother Russia oli kyllä yksi kovimmista pahismuijista joita olen vähään aikaan nähnyt. 

Elokuva sai negatiivista julkisuutta pätkässä esiintyneen Jim Carreyn kommentoitua, että katuu siinä esiintymistä liiallisen väkivallan takia. En nyt ihan ymmärrä, että millä perustein, koska voiman käyttö jää loppujen lopuksi aika vähälle. Toisaalta väkivaltaviihteen ystäville kommentti saattoi lisätä sopivasti intoa nähdä Kick-Ass 2.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli viihdyttävä, mutta ei loistava. 

***1/2

Ohjaaja:Jeff Wadlow (Never Back Down)
Pääosissa: Aaron Taylor-Johnson, Chloë Grace Moretz, Christopher Mintz-Plasse
Kesto:103min
Valmistusmaa:USA, UK

Rise of the Guardians (2012)

Työpaikan videovuokraamoon oli tullut taas uutuuksia, mutta pomo oli suurimman osan niistä jo kahminut itselleen lomiensa iloksi. Minulle jäi kuitenkin tämä Viisi legendaa (Rise of the Guardians) ja Thor 2. Amerikkalaiset lapset uskovat joulupukkiin, hammaskeijuun, Jumalaan, nukkumattiin, pääsiäispupuun sekä mörköön (Bogeyman). Pakkasukko on enemmän venäläisten juttu. Kun lapset kasvavat, niin useimmat näistä satuolennoista jää historiaan.

"North" (Alec Baldwin), "Tooth" (Isla Fisher), "Sandy" ja "Bunny" (Hugh Jackman) muodostavat vartijoiden porukan, joiden tarkoituksena on suojella koko maailman lapsia. Kun lapset uskovat näihin satuhahmoihin, niin ei pimeys saa heistä valtaa, jota puolestaa pelkoa edustava "´Pitch" (Jude Law) haluaa. Kuu-ukko on valinnut hahmot vartijoiksi ja nyt hän haluaa porukkaan uuden lisäyksen - lähinnä hauskaa pitävän Jack Frostin (Chris Pine). Jack pysyttelee Pichin ja vartijoiden välillä neutraalina, kunnes näkee Pitchin pahuuden. Saatuaan selville oman menneisyytensä ja löydettyään oman ytimensä tajuaa Jack, että hänkin on vartijamateriaalia. Niinpä vartijat yhdistävätkin voimansa Pitchiä vastaan.

(vas.) Sandy, Bunny, North, Tooth ja Jack Frost

Viisi legendaa oli positiivinen yllätys, joka piti viihdyttyneenä alusta loppuun saakkaa. Legendat laitettiin työskentelemään yhdessä tavalla jota en sitten Sandmanin ole nähnyt. Näillä hahmoilla oli myös omanlaisensa persoonat ja vaikka Joulupukki olikin tehty venäläiseksi, niin mielestäni se oli virkistävää vaihtelua lempeään punanuttuun ja Alec hoiti aksentin hauskasti. Hugh Jackman hoiti puolestaan hyvin aussin pääsiäispupun, joka oli kaikkea muuta kuin söpö karvapallero ja nukkumatti oli sympaattinen mykkänä lisänä. Elokuva ei ollut liian sokerinen, mutta kuitenkin koko perheelle sopivaa viihdettä.

Kiva.

***1/2

Ohjaaja:Peter Ramsey (Esikoiskokopitkä)
Pääosissa: Hugh Jackman, Alec Baldwin, Isla Fisher
Kesto:97min
Valmistusmaa:USA
 

A Good Day to Die Hard (2013)

Minä tykkään Die Hard -leffoista. Ykkönen on paras ja sitten tykkään siitä "Simon says" -kolmosesta. Rennyn kakkonen sekä nelonenkin on ihan viihdyttäviä. Olinkin hyvin järkyttynyt ja itkuinen kun laitoin pyörimään tämän uusimman tulokkaan - A Good Day to Die Hard, josta oli riisuttu kaikki se mikä tekee Die Hardista Die Hardin: Hyvä dialogi, toiminnan ohessa tapahtuva vitsailu sekä Brucen karisma. Nämä oli ravistettu pois ja jäljelle oli jätetty pelkät erikoistehosteet, puiset hahmot ja sekava juoni. Elokuvan alku on yksi huonoimmista joita olen koskaan nähny eikä kehnoa alkua seurannut sen kummempaa. Voin myöntää, että nukahdin kesken elokuvan, jota tapahtuu hyvin harvoin. Yleensä kyllä jaksan oli sitten miten huono pätkä tahansa. Nyt voitti uni.

Hissikohtauksessa yritettiin vääntää huumoria

Elokuva ei siis ollut kovin hyvä enkä edes ole varma pystynkö kuvailemaan juonta kunnolla, mutta Bruce Willisin tähdittämä John McClane menee Venäjälle auttamaan poikaansa Jackia (Jai Courtney), joka on joutunut paikalliseen vankilaan. Kun John pääsee paikalle, niin saa hän selville, että Jack onkin CIA:n salainen agentti eikä siis ongelmanuori kuten on luullut. Jackin tehtävänä on pysäyttää ydinaseiden varastusoperaatio ja hän sekä isänsä John päätyvätkin taistelemaan venäläistä alamaailmaa vastaan yhdistäen voimansa ja saavuttaen jälleen läheiset isä-poika-välit.

Sinällään ihan kiva, että Johnin poika ei ollut kukaan "nörttinäyttelijöistä" kuten Shia LaBeouf Indiana Jonesin poikana, mutta oli tuo Jai kyllä aika persoonaton pökkelö. Mielestäni silloin kun ei ole enää mitään kerrottavaa pitäisi lopettaa tällaisten jatko-osien tehtailu vain puhtaan rahan takia. 

Nyt meni maku koko Die Hardiin. 

*1/2

Ohjaaja:John Moore

Pääosissa: Bruce Willis, Jai Courtney, Sebastian Koch

Kesto:98min

Valmistusmaa:USA

The Double (2011)

Katsoin Dostojevskin saman nimiseen kirjaan perustuvan elokuvan - The Double. Kirjaa en ole lukenut, mutta nyt katsoin tämän elokuvan.

Paul (Richard Gere) on CIA:sta eläköitynyt poliisi, joka vedetään takaisin mukaan murhatapaukseen, joka vaikuttaa olevan Paulin pitkään jahtaaman Cassiuksen tekosia. Paul on valkuuttunut, että Cassius on kuollut eikä murha voi olla tämän tekosia, mutta innokas FBI-agentti Ben (Topher Grace) on asiasta eri mieltä. Hän on omistanut koko elämänsä Cassiuksen tutkimiselle ja on jopa tehnyt hänestä gradun. 

Mitä enemmän Ben ja Paul alkavat tapausta tutkia, niin sitä enemmän jäljet osoittavat Pauliin. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä se näyttää. 

Kaksi sankaria

Elokuva oli ankeaa katsottavaa. Richard Gere ei kuulu lempinäyttelijöihin, mutta joissain elokuvissa hänen vähäeleisyytensä toimii. Tässä hänen esiintymisensä oli hyvää unilääkettä. Topher Grace näyttää joutuvan 70's shown jälkeen aina samanlaisiin rooleihin jonkinlaisena nuorena vitsikkäänä nerona. Tässä elokuvassa hänen vitsikkyyttänsä oli vähennetty, mutta silti hän oli yhtä ärsyttävä kuin kaikissa muissakin elokuvissa joissa olen hänet nähnyt. 

Suomen pääkaupungin rautatieasema pääsee elokuvassa maailmankartalle

Kaiken kaikkiiaan elokuva oli sekava, tylsä sekä mukanokkela.

*1/2

Ohjaaja: Michael Brandt (Esikoisohjaus)
Pääosissa:Richard Gere, Topher Grace, Martin Sheen 
Kesto:98min
Valmistusmaa: USA

Puhdistus (2012)

Katsoin Sofi Oksasen saman nimiseen kirjaan perustuva elokuvan Puhdistus. Mielestäni kirja oli ihan ok ja mietinkin, että miten kirja on käännetty valkokankaan muotoon. Elokuva kuten kirjakin kertoo kahden eri sukupolven tarinaa kerrostettuna. Vihollinen on kommunistinen Venäjä. 

Aliide Truu on tarinan keskushahmo, jota esittää nuorena Laura Birn ja iäkkäänä Liisi Tandefelt. Aliide elää nuorena siskonsa Ingelin (Krista Kosonen) kanssa. Alideen synkistä nuoruusvuosista muistuttaa hänen luokseen turvaan karannut Linda (Sonja Nüganen ), joka osoittautuu Aliiden siskon tyttären tytöksi. Linda on lähetetty paremman elämän toivossa hotelliin tarjoilemaan ja siivoamaan, mutta paikka osoittautuukin huorataloksi ja Linda päätyy arvottomaksi seksiorjaksi. 

Aliide muistaa Lindan myötä nuoruutensa kommunistihallinnon alla ja samankaltaisista kokemuksista kun häntä epäiltiin valtionviholliseksi. Rinnalla kulkee myös epäonninen rakkaustarina kun nuori Aliide on rakastunut Hansiin (Peter Franzén), jonka kanssa tämän sisko avioituu.

Elokuvassa voi nähdä myös Tommi Korpelan Aliiden aviomiehenä. 

Siskokset

Puhdistuksessa ei kaunistella eikä kommunismin liput liehu korkealla. Väkivaltaiset kuvat vuorottelevat muotoja; seksuaalinen ja fyysinen. Elokuvaa ei ollutkaan näiden kuvien takia kovinkaan miellyttävä katsoa ja niistä jäi mässäilyn maku. Laura Birn ja Liisi olivat kuitenkin vahvoja näyttelytyössään ja uskottavaksi elokuva oli kyllä saatu. Ei Virossa varmaankaan kivaa kaikilla ollut kun "puhdistustyötä" tehtiin. 

Jotain hyvää.

***

Ohjaaja:Antti Jokinen

Pääosissa:Laura Birn, Liisi Tandefelt, Amanda Pilke

Kesto:125min

Valmistusmaa: Suomi, Viro