Movie Monday #99 - Paras roolisuoritus menneeltä vuosikymmeneltä?

Movie monday:Paras roolisuoritus menneeltä vuosikymmeneltä?

Sanotaan vaikka hän:

 

TV Thursday #6 - Paras duo

 Tv-Thursday: mikä tv-sarjaduo vie sinun sydämesi joka katsomiskerralla?

Tämän kaksikon seurassa on vierähtänyt tovi jos toinenkin. En nyt ota huomioon viimeisiä kausia:

See No Evil, Hear No Evil (1989)

Richard Pryor -boksin saa luvan päättää lapsuuden suosikkini, joka onnistuu vieläkin naurattamaan: Syyttömät silmännäkijät (See no evil, hear no evil). Boksin aikaisemmat: Stir Crazy, Brewster's millions, Car Wash).

Dave Lyons (Gene Wilder) on kuuro kioskinpitäjä, joka hakee työntekijää. Hakemukseen vastaa sokea Wallace Karue (Richard Pryor). Tämä toisiaan aisteiltaan täydentävä pari todistaa yhdessä murhan. Poliisin harmiksi todistukset ovat kuitenkin hataria, koska toinen näki vain murhaajan (Joan Severance) upeat sääret ja toinen vain haistoi tämän parfyymin. Nämä "syyttömät silminnäkijät" (joka on muuten aika huono suomennos kun ottaa huomioon, että toinen heistä ei nimenomaan silmillä nähnyt) päättävätkin paeta poliisin huomasta napatakseen rikolliset itse.

Toisena pahiksena voi nähdä Kevin Spaceyn.

Toinen ei näe ja toinen ei kuule.

Jo Stir Crazyssa voimansa  yhdistäneen kaksikon kemia todistetusti toimii. Gene Wilder ja Richard Pryor onnistuivat täydentämään erilaisuuksillaan toisiaan kuin yin ja yang; erikseen vajavaisia, mutta yhdessä harmoniassa niin fyysisiltä vajavaisuuksiltaan kuin henkisiltäänkin. Pryor onnistui vangitsemaan hyvin sokean äkäpussin roolin, joka haluaa todistaa maailmalle pärjäävänsä yksin. Hänestä tuli ihan mieleen ennen vaeltamistaan kauniimmille niityille vanhuuden iällään sokeutunut hipiältään vaaleampi ukkini. Dvd:n ekstrojen heppoisen "behind the scenes" -featuretten perusteella Pryor omaksuikin sokean roolinsa antaumuksella ja  sai omat näyttelijätoverinsakin miettimään, että onko tuo kaveri oikeasti menettänyt näkönsä.

Muistan nähneeni joskus aikaisemmin dokumentin, jossa Gene Wilder kertoi ettei pitkään halunnut tehdä tätä elokuvaa jotta ei loukkaisi kuuroja. Hän suostuikin tekemään sillä ehdolla elokuvan, että voisi viettää aikaa kuurojen kanssa ja tiedustella heiltä mikä huumori olisi loukkaavaa ja mikä vain hauskaa. En muista nyt mikä sen kuurojen järjestön nimi oli, mutta siellä hän tapasi myös vaimonsa. Wilder onnistuikin loistavasti omassa osassaan.

Elokuva on sopivan tiivis ja kaikilla kohtauksilla tuntuu olevan jokin merkitys sen juonen tai henkilökehityksen kannalta. Syyttömiä silminnäkijöitä on vaivaton katsella ja naureskella hauskalle juonelle sekä hahmoille.

****

Ohjaaja:Arthur Hiller (Love story, Outrageous Fortune)

Pääosissa: Richard Pryor, Gene Wilder, Joan Severance

Kesto:103min

Valmistusmaa: USA

Car Wash (1976)

Richard Pryor - boksin kolmantena elokuvana katsoin tämän 70-luvulla valmistuneen funkkaavan Car Wash -pesujengi (Car Wash) elokuvan. Pryorin osuus oli tosin noin 10 minuuttua koko elokuvan kestosta, joten tämän elokuvan lisääminen Pryor-boksiin oli mielestäni hieman huijausta. Aikasemmin boksista katsomani elokuvat olivat Stir Crazy sekä Brewster's millions.

Elokuva kertoo autojen pesulasta, jossa lähinnä sen afrikanamerikkalaiset työntekijät elävät normaalia työväenkuokkaista elämää. Bisneksen pyörittäjänä toimii kuitenkin valkoinen sikaniska, joka hommailee välillä viehättävää kassaneitiä. Pesupaikan arki menee sekaisin kun paikalle saapuu vierailemaan Losin "rikkain neekeri" - Daddy Rich (Richard Pryor), jota pesutyöntekijät ylistävät ja ihailevat.

George Carlinilla on pieni rooli epätyytyväisenä taksikuskina.

Pukkarissa on hilpeä meininki.

Elokuvassa ei ollut varsinaisesti juonta vaan se oli hyvin Robert Altmanmaisesti ohjattua suuren ihmisjoukon dialogia ja hengailua autopesulan puitteissa. Elokuvassa tuotiin esille valkoisten ja mustien luokkaeroja sekä rahan merkitystä. Koska en erityisesti pidä Altmanin elokuvista, niin en pitänyt tästäkään elokuvasta kovin paljon sen juonettomuuden ja löysän rakenteen takia. Elokuva saapui American Graffiti -elokuvan (1973) vanavedessä ja näyttää samantapaisesti päivän näiden pesulatyöntekijöiden elämästä.

George Carlin on mielestäni loistava koomikko, mutta hänen osuutensa jäi tässä elokuvassa erittäin pieneksi ja elokuvan kannalta tarpeettomaksi. Samoin Pryorin osa jäi turhan mitättömäksi. Elokuvassa harmitti myös se, että siinä oli paljon mielenkiintoisen oloisia näyttelijöitä, mutta heihin ei päässyt kunnolla "tutustumaan", koska elokuva hyppi tapahtumien välillä niin paljon. 

Jotain mielenkiintoista sisältävä, mutta silti tylsän puolelle kääntyvä pätkä.

**1/2

Ohjaaja: Michael Schultz (The Last Dragon, Cooley high)
Pääosissa:Richard Pryor, Franklyn Ajaye, Darrow Igus
Kesto:97min
Valmistusmaa:USA

Brewster's Millions (1985)

Wow! Mikä perintö! (Brewster's Millions) pääsi seuraavaksi katsantaa Richard Pryor -boksiltani. Aiemmin katsomani Stir Crazyn tasolle ei tämä elokuva kyennyt hilautumaan.

Montgomery Brewster (Richard Pryor) on pienen kaupungin baseball-joukkueen pelaaja. Yhtenä päivänä Montgomery saa kuulla olevansa kuolleen sukulaisensa ainoa perillinen ja saa haudan takaa perintönsä ehdot: Miehen tulee tuhlata 30 miljoonaa dollaria 30 päivässä saadakseen todellisen perintönsä, joka on 300 miljoonaa dollaria. Juju on siinä, että hän ei saa kertoa kenellekään miksi hän tuhlaa perintönsä niin nopeasti. Rahankulutusta seuraa hehkeä tilintarkastaja Angela Drake (Lonette McKee) ja rahantuhlauksessa auttaa tämän joukkuetoveri Spike Nolan (John Candy). 

Pryor uskottavana urheilijana, Candysta puhumattakaan.

 Mielestäni elokuvaa oli äärimmäisen ahdistava katsoa. Montgomeryä kerrankin lykästi ja tienasi jättiomaisuuden, mutta rahojen tuhlaus aiheutti hänelle vain masennusta. Jatkuvan törsäämisen ja hulppeilun katsominen aiheutti myös minulle katsojana pahaa oloa. Hauskuus kai perustui nimenomaan tälle asetelmalle ettei Brewster voinut kertoa syitä ystävilleen järjettömään käytökseensä; "palkkaan turvamiehen viidellä tonnilla viikko, ostan sisustuksen neljäsosamiljoonalla". Minua ei kuitenkaan tainnut naurattaa kertaakaan koko elokuvan aikana. John Candyn panoskin jäi minimiin rahaa hehkuttavana kylkiäisenä. 

Toisaalta taas jos elokuva halusi ottaa jotenkin kantaa 80-luvun juppeiluun ja kulutushysteriaan, niin sellaisena kannanottona elokuva toimi ihan hyvin.

**

Ohjaaja: Walter Hill (Geronimo:An American legend, 48 Hrs)

Pääosissa:Richard Pryor, John Candy, Lonette McKee

Kesto:97min

Valmistusmaa: USA

Stir Crazy (1980)

Ostin boksin, joka sisältää neljä Richard Pryorin tähdittämään elokuvaa. Boksin avasin tällä Sidney Poitierin ohjaamalla komedialla Mänteillä menee lujaa (Stir Crazy), jossa näkyy, että se on tumman miehen ohjaama. Taustalla ja sivurooleissa nimittäin kuljeskelee huomattavasti enemmän muitakin kuin kalkkinaamoja, joka on piristävää vaihtelua. Stir Crazyssä voimansa Richard Pryorin kanssa yhdistää Gene Wilder. Kaksikon "See no evil, hear no evil" kuuluu lempikomedioihini.

Harry (Richard Pryor) ja Skip (Gene Wilder) ovat kaverukset jotka sattuvat saamaan potkut samaan aikaan. Aina positiivisesta ajatteleva Skip saa päähänsä, että tapahtuma ei ollut sattumaa vaan heidän tulee tehdä jotain hienoa ja luovaa yhdessä. Pari päätyykiin lintuasuihin pankkiin esiintymään pankin mainoslaulua. Samoihin asuihin sonnustautuu kuitenkin pankkiryöstäjät ja näin Skip ja Harry joutuvat syyttöminä vankilaan. 

Vankilanjohtajalla on ollut tapana etsiä rodeokilpailuun sopivaa ehdokasta vangeista ja Skip osoittautuukin luonnolliseksi valinnaksi onnistuessaan niin hyvin mekaanisen härän kanssa. Skip vankilatovereineen näkevät hyvän sauman paeta vankilasta rodeotapahtuman yhteydessä. 

I know kung fu!

Pryorilla ja Wilderillä on toimiva kemia keskenään ja pelasivatkin hyvin yhteen. Pryorin kasvojen vääntely ja ilmeily on jotain hyvin huvittavaa. Elokuvan hauskinta antia oli sen keskikohta, jolloin kuvattiin kaksikon koettelemuksia vankilassa. Siirryttäessä rodeotapahtumaan muuttui elokuva hyvin hajanaiseksi ja epämielenkiintoiseksi seurata.

Ajoittain jopa erittäin hauska ja ääneen naurettava.

***

Ohjaaja:Sidney Poitier (Hanky panky, Ghostdad)

Pääosissa:Gene Wilder, Richard Pryor, Georg Stanford Brown

Kesto:111min

Valmistusmaa:USA

Varasto (2011)

Varasto on suomalainen elokuva, joka kertoo tarinan maaliliikkeen varastotyöntekijöistä.

Antero (Kari-Pekka Toivonen) on tavallinen työläinen, joka sekoittelee maaleja liikkeen varastossa yhdessä colleegansa Ranisen (Aku Hirviniemi) kanssa. Osan maaleista hän myy pimeästi Vesa Vierikon esittämälle hahmolle ja silloin tällöin hän viettää yön liikkeen kassaneidin Karitan (Minttu Mustakallio) kanssa. Yhdestä tällaisesta hetkestä Karita paksahtaakin paksuksi, jolloin Antero yrittää kaikin keinoin päästä lapsesta eroon. Tulevaisuus on kuitenkin Anterolle eteen ladottu, kun Karita kiristää Anteroa tämän harmaasta sivubisneksestä, että tulisi asumaan luoksensa ja asettuisi perheen isän rooliin. 

Veskulla ja Hannele Laurilla on pienet sivuosat Karitan äitinä ja äidin miesystävänä. Jope Ruonansuun voi myös nähdä uutena varastotyöläisenä.

Vesku ja Hannele

Varasto oli ihan hauska kärjistetty kertomus lähiöihmisistä. Itse Korsossa kasvaneena, niin tällaiset tarinat tuntuvat aina niin samanlaisilta vaikka tottahan se varmastikin on, että lähiöissä asuu paljon alkkiksia ja kouluttamattomia rikollisia. En tiedä mikä elokuvan sanoma oli, jos siinä ylipäätään sellaista oli, mutta parhaan osan elokuvassa teki Hannele Lauri Kontulassa asuvana Karitan pullantuoksuttomana äitinä. 

Välillä ihan hauska.

***

Ohjaaja: Taru Mäkelä

Pääosissa: Kari-Pekka Toivonen, Minttu Mustakallio, Aku Hirviniemi

Kesto:99min

Valmistusmaa: Suomi