Winter's bone (2010)

Veljeni osti minulle lahjaksi elokuvan Winter's bone, että voisimme keskustella siitä. Katsominen on nyt venähtänyt noin vuoden päähän, mutta lupasin, että jouluna voisimme sitä ruotia. 

Ree (Jennifer Lawrence) elää mielisairaan äitinsä ja kahden sisarensa kanssa ja hoitaa koko perhettä. Kodin ovelle saapuu poliisi ilmoittamaan, että Reen isä on pistänyt asunnon ja tilukset vakuudeksi, että saapuu oikeuteen. Jos mies ei siis saavu paikalle, niin menettää Ree kotinsa. Tyttö päättääkin lähteä etsimään metaa tehtailevan isänsä ja pakottaa tämän oikeuteen. Reen etsiessä asumaltaan "white trash" alueelta sukulaistensa täyttämiltä tiluksilta omaa isäukkoaan, kohtaa hän suurta vastahakoisuutta auttaa asiassa. Ainoa, joka tuntuu olevan kiinnostunut hänen isänsä kohtalosta on Reen isän veli Teardrop (John Hawkes).

Ree opettaa siskolleen selvitymistaitoja

Toivon, että olisin katsonut tämän elokuvan ennen kuin näin Nälkäpelin. Nyt en voinut olla vertailematta roolien samankaltaisuutta. Molemmissa elokuvissa Jennifer Lawrence on itsenäinen, ruokansa itse hankkiva nainen, jolla on vahva selviytymisvietti. Hymyilyä ei myöskään ole juuri ollenkaan nähtävissä. En siis ollut älyttömän innoissani Lawrencesta, mutta ihan hyvinhän hän veti. 

Muut näyttelijät onnistuivat luomaan hyvin junttilan tuntua. Varsinkin Teardroppia näytellyt Hawkes oli erinomainen osassaan. Elokuvan juoni ei sinällään ollut mitenkään erikoinen ja sen suurin ansio olikin toivottomuuden ilmapiirin luomisessa. Aika tuntui pysähtyneeltä ja ihmiset takaperoisilta. Tässä maailmassa miehet näyttivät kaapin paikan  ja naiset tottelivat. 

Hyvä elokuva, mutta odotin enemmän. 

***

Ohjaaja: Debra Granik (Down to the bone)

Pääosissa: Jennifer Lawrence, John Hawkes ja Garret Dillahunt

Kesto:100min

Valmistusmaa: USA

Intouchables (2011)

Kävin katsomassa ranskalaisen elokuvan Koskemattomat (Intouchables). Elokuva on nähtästi kivunnut imdb:ssä sijalle 64 parhaiden elokuvien listalla. Ja olihan tämä hyvä. Elokuva perustuuu tositapahtumiin.

Philippe (François Cluzet) on rikas mies, joka on halvaantunut kaulasta alaspäin. Kun hän haastattelee lähihoitajapaikan hakijoita, kohtaa hän tumman mihen Drissin (Omar Sy). Driss saapuu haastatteluun hakeakseen allekirjoituksen, että hänen työttömyystukensa jatkuisi, todisteena työnhausta. Suorasukainen ja etiketeistä välittämätön Driss tekee säälimättömyydellään vaikutuksen Philippeen, joka palkkaa tämän kuukauden koeajalle. Tuona aikana toistensa vastakohdista kasvaa ystävykset.

En yleensä pidä ranskalaisten elokuvien huumorista, mutta ehkä tässä olikin se hyvää, että se ei yrittämällä yrittänyt olla komediaa. Hirveää yleistystä nyt, mutta pidän ranskalaisista elokuvista siinä mielessä, että usein ihmiset näyttävät ihmisiltä eikä filmitähdiltä. Esimerkiksi yllä oleva nainen "Yvonne" oli mainio aidon tuntuinen hahmo. 

Philippen ja Drissin kemiat toimivat täydellisesti; fyysinen, avoin, vahva Driss täydensi liikkumatonta ja snobahtavaa Philippeä. Täytyy nostaa hattua molempien roolisuorituksille, mutta erityisesti Cluzetin. Ei ole voinut olla helppoa pysyä koko ajan paikoillaan ja olla vain päänsä varassa näyttelysuorituksissaan. En suoraan sanottuna odottanut pitäväni elokuvasta, mutta niin se vain valloitti minutkin. Elokuva ei tununut pitkäveteiseltä vaan sen katsomista olisi voinut vielä jatkaa enemmänkin. 

****

Ohjaaja: Olivier Nakache, Eric Toledano

Pääosissa:François Cluzet, Omar Sy ja Anne Le Ny

Kesto:112min

Valmistusmaa:Ranska

The Hobbit: An Unexpected Journey (2012)

Käväisin Hämeenlinnassa kaverini luona ja kävimme katsomassa elokuvan Hobitti - Odottamaton matka (The Hobbit: An Unexpected Journey). Oli kyllä kiva käydä ykkössalissa elokuvissa ilman ruuhkaa ja pussien rapistelua, mitä täällä Helsingissä usein kohtaa varsinkin uutuuselokuvien kohdalla. Melkein siis samaistuin Bilboon kun matkasin Hämeenlinnan tuiskuun kohdaten pelottamasti VR:n epäluotettavan rautahirviön.

Olen lukenut J.R.R. Tolkienin Hobitin joskus aikoja sitten enkä siis muista kuinka uskollinen elokuva oli kirjalle. Kirjasta minulle on jäänyt kuitenkin elävästi mieleen Bilbon kohtaaminen peikkojen kanssa eikä elokuvan tapahtumat mukailleet harmikseni sitä. Ohjaaja Peter Jackson onkin saanut suhteellisen lyhyestä kirjasta kolme noin kolmetuntista elokuvaa, joten omia lisäyksiä on varmasti tehty. 

Hobitti pyörii teattereissa kolmena eri versiona; 2D, 3D ja 3D HFR (High Frame Rate). Viimeisin tarkoittaa, että kuvia on mahdutettu normaalin 24 kuvan sijaan 48 kuvaa sekunnissa, joka tekee elokuvasta todentuntuista ja tarkkaa. Itse katsoin tämän HFR-version. Elokuvaa olikin miellyttävä katsoa ja varsinkin taistelukohtaukset joita oli paljon, jotka usein muuttuvat pidemmän päällee tylsäksi katsottavaksi olivat tässä elokuvassa mielenkiintoisia. Jossain vaiheessa elokuvan tietokoneistettu ulkoasu ehkä hieman hämäsi, mutta sitten kun maailmaan uppoutui, niin vei se kyllä täysin mennessää. Elokuva ei myöskään pitkästyttänyt missään vaiheessa vaan piti loppuun asti otteessaan ja jätti himokkaana odottamaan jatko-osaansa. 

Elokuva alkaa Taru sormusten herrasta -elokuvista tutulla Bilbolla, joka kirjoittaa muistelmiaan. Nämä muistelmat vievätkin 60 vuotta ajassa taaksepäin, kun Bilbo on vielä nuori. Nuoren Bilbon rooliin on valittu "jokamiehenä" tunnettu Martin Freeman. Bilbo elelee rauhassa Konnussa, kun Gandalf (Ian McKellen) tulee vierailulle. Hän on päättänyt, että Bilbo on hänen kokoamansa kääpiöistä koostuvan seurueensa 14. jäsen. Kääpiöt haluavat valloittaa kotinsa Yksinäisen vuoren takaisin Smaug-lohikäärmeeltä ja örkeiltä. Seuruetta johtaa legendaarinen kääpiösoturi Thorin Oakenshield (Richard Armitage).

Matkallaan Bilbo seurueineen kohtaa peikkoja, haltijoita ja örkkejä. Bilbo tapaa myös Klonkun (Andy Serkins), jolta hän varastaa sormuksen, jonka ympärille Taru sormusten herrasta elokuvatkin sijoittuvat. Elokuvassa voi nähdä myös Sarumanin (Christopher Lee), joka on vielä hyvisten puolella sekä ihanan eläintenhoivaaja Radagast-velhon, joka asuttaa Vihermetsää. Metsän kuitenkin valtaa joku paha ja se saa uuden nimen - Synkmetsä.

Mielestäni elokuva oli hyvä. Näyttelijät olivat erinomaisia, elokuva näytti hyvälle ja tarina oli mukaansa tempaava. Martin sopi Bilboksi vaikka aluksi näyttikin siltä, että hän oli elokuvan sivuroolissa. Yksi kääpiöistä oli vähän koominen kevennys ja pelkäsinkin, että Jackson oli palkannut Andy Dickin, no, ei onneksi. Hassuttelua ei ollut kuitenkaan liikaa.

Mielestäni oli Anakin Skywalkermaisen kiherryttävää kun Saruman istui Gandalfin kanssa samassa pöydässä ja vähätteli Gandalfin kertomia huolia jonkun pahan noususta. Radagast oli myös mainio hahmo jänisten vetämine rekineen. Myös Hobitin musiikki oli ihastuttavaa, varsinkin miesten hyminä ennen matkalle lähtöä:

Tykkäsin!

****

Ohjaaja: Peter Jackson

Pääosissa: Martin Freeman, Ian McKellen ja Richard Armitage

Kesto:169min

Valmistusmaa: USA, Uusi-Seelanti

Swing vote (2008)

Katsoin televisiosta tulleen elokuvan Swing vote. 

USA:ssa on meneillään presidentinvaalit, joissa on demokraateilla ehdokkaana Donald Greenleaf (Dennis Hopper) ja republikaaneilla "Fraiser" eli tässä elokuvassa Andrew Boone (Kelsey Grammer), joka on myös istuva presidentti. 

Bud Johnson (Kevin Costner) on New Mexicolainen yksinhuoltajaisä, jota ei paljon politiikka kiinnosta. Budin tytär Molly (Madeline Carroll) puolestaan on aiheesta erityisen kiinnostunut. Siinä missä Molly on älykkö on hänen isänsä täysi tollo. Kun suuri äänestyspäivä on käsillä, on Molly sopinut tapaavansa isänsä äänestyspaikalla, mutta Bud lyö päänsä äänestyskylttiin eikä tajuttomuudeltaan saavu paikalle. Murtunut Molly-tyttö päättää mennä salaa äänestämään isänsä puolesta, mutta juuri kun hän on syöttämässä elektroniseen äänestyslaitteeseen ehdokkaansa sammuu laitteesta virta. Molly kuitenkin repäisee äänestyslipukkeen kannan itselleen talteen. Budille selviää tyttären tempaus ja valehtelee tämä vaalin valvojille, että oli yrittänyt itse äänestää. Vaalinvalvojat vaativat Budia vannomaan, että tulee lähitulevaisuudessa äänestämään sille varattuna päivänä.

Käy kuitenkin niin jännästi, että molemmat ehdokkaat ovat saaneet tasan saman verran ääniä ja tulee Budin äänestä ratkaiseva - swing vote. Tämä käynnistää hullun myllyn kun 10 päivän aikana molemmat ehdokkaat kohdistavat vaalikampanjansa vain tälle yhdelle miehelle ennen hänen määrättyä äänestyspäiväänsä. Demareita auttaa kampanjavetäjä Art Crumb (Nathan Lane) kun republikaanien kampanjaa vetää puolestaan Martin Fox (Stanley Tucci).

Bud ja lapsi

Oli tavallaan hauskaa nähdä Kevin Costner kerrankin hieman rennomman miehen roolissa kun hänet näkee yleensä vakavan jäykistelijän rooleissa. Kevin Costner oli lapsuuden idolini. Olin aivan myyty niin Robin Hoodista, Bodyguardista, Lahjomattomista, Täydellisestä maailmasta kuin Tanssii susien kanssa elokuvastakin. Harmi, että mieheltä ei ole tullut useaan vuoteen mitään kovinkaan hohdokasta. Olen kyllä kuullut paljon hyvää Armottomasta maasta, mutta se odottaa vielä hyllyssä katsomista. Tämänkään elokuvan rooli ei kuulu niihin hohdokkaisiin, mutta ainakin se oli hieman erilainen. 

Mielestäni elokuvan ajatus oli mielenkiintoinen, että yhden junttimiehen ääni ratkaisee koko kisan ja sitten molemmat puolet heittävät omat ideologiansa roskakoriin saadakseen vain tämän yhden miehen puolelleen. Dennis Hopperin rooli jäi hieman ohueksi, mutta Kelsey Grammar oli uskottava republikaanien ehdokkaana. Kummankin puolen ylilyötyjä vaalimainoksia oli hauska katsoa. 

Loppu meni kuitenkin hieman juustoiseksi, kun Bud ei halunnut enää pettää tytärtää ja päätti ruveta välittämään oikeasti asioista.

Tämän elokuvan parissa viihtyi sen yhden kerran.

**1/2

Ohjaaja: Joshua Michael Stern

Pääosissa: Kevin Costner, Paula Patton and Kelsey Grammer

Kesto: 120min

Valmistusmaa: USA

Poltergeist II (1986)

Katsoin ostamani Poltergeist kakkosen. 

Ensimmäisessä osassa perhe joutui selittämättömien voimien häirinnän kohteeksi, jonka lopputuloksena oli kadonnut talo. Pienen tyttönsä perhe kuitenkin sai yliluonnollisten voimien käsistä takaisin itselleen.

Tässä toisessa osassa perhe (äiti: JoBeth Williams, isä: Craig T. Nelson, tytär: Heather O'Rourke, poika: Oliver Robins) on asettunut uuteen paikkaan aloilleen ja kamppailee taloudellisten ongelmien kanssa. Ensimmäisessä osassa ollut henkien manaaja nainen (Zelda Rubinstein) sekä mystinen intiaani (Will Sampson) tekevät kaivauksia perheen kadonneen talon maaperään ja havaitsevat, että talo olikin rakennettu itsemurhakultissa kuolleiden päälle. Tämän takia siis henget vainosivat perhettä. 

Vaitettavasti henget eivät jätä perhettä rauhaan tässä toisessakaan osassa vaan haluavat tytön takaisin itselleen. Perhe saa vierailun paholaiselta ja kaikkea ikävää tapahtuu. Mystinen intiaani tulee asumaan perheen luokse ja kehottaa heitä takaisin vanhalle tontilleen, jolloin perheen yhtenäisyys olisi ratkaisu henkiongelmaan. 

Tämä Poltergeistin toinen osa oli täysin tarpeeton ja ratsastikin miltei kokonaan sen ensimmäisen elokuvan voimilla flashbackeja säästämättä. Elokuvan intiaani oli koomisen stereotyyppinen ja koko tarinan ideat olivat vähissä. Elokuvan paholaista esittänyt vanha mies (Julian Beck) oli kyllä ihan creepy eikä perheen isää, äitiä, poikaa tai tyttöä näytelleet olleet mitenkään huonoja rooleissaan. Virkistävää olikin, että perhettä näytteli samat ihmiset kuin ensimmäisessä osassa.

Rahan tuhlaukselta tuntui kyllä tämän pätkän osto. 

**

Ohjaaja: Brian Gibson (Breaking glass, What's love got to do with it)

Pääosissa: JoBeth Williams, Craig T. Nelson ja Heather O'Rourke

Kesto:91min

Valmistusmaa:USA

The Santa Clause (1994)

Katsoin elokuvan Mitä tapahtui joulupukille (The Santa Clause). Olen arvostellut aikaisemmin jatko-osat kakkosen ja kolmosen. 

Markkinoinnissa leluyhtiöllä töissä oleva Scott Calvin (Tim Allen) on eronnut vaimostaan (Wendy Crewson) ja heillä on yksi poika - Charlie (Eric Lloyd). Scottin ex asuu poikansa ja uuden miesystävänsä psykiatri Neil Millerin (Judge Reinhold) kanssa. Charlie menee viettämään epähalukkaasti jouluaattoa isänsä luokse, joka polttaa kalkkunan ja on muutenkin aika tohelo. Scott ei myöskään kuuntele omaa poikaansa. 

Jouluaattoyönä tapahtuu kuitenkin kummia kun joulupukki tippuu katolta. Scott löytää joulupukin takista kortin, jossa annetaan ohjeet, että jos joulupukille käy jotain tulisi hänen vaatteensa pukea päälle ja porot sitten tietävät minne mennä. Scott pukee kuteet ylleen ilahduttaakseen poikaansa ja niin he viettävät yhdessä ikimuistoisen päivän joulupukin pajalla pohjoisnavalla. Ainoa harmi on se, että Scott saa tietää olevansa uusi isäntä eli joulupukki.

Charlie ja isäpukki

 Joulumieltä herättelevä elokuva, joka oli paikoin ihan hauska ja lämminkin. Charlie oli suloinen lapsonen ja Tim Allen, allenmaisen hauska. Isäpuolen tuominen osaksi joulutarinaa oli kiva ratkaisu ja Judge näytteli hyvin takakireää hahmoaan.

Joulun alla menee kivasti.

***

Ohjaaja: John Pasquin

Pääosissa:  Tim Allen, Judge Reinhold ja Wendy Crewson 

Kesto: 97min

Valmistusmaa: USA

Movie Monday #73 - Kaikkein paras

Movie monday:

Mikä on mielestäsi kaikkien aikojen paras elokuva? Ja nyt saa valita vain yhden.

Yhden valitseminen tuottaa suurta tuskaa, mutta vastaan nyt - Blade runner.