Kirja: HSP - Erityisherkkä ihminen (Elaine N. Aron)

Lainasin kirjastosta kirjan, vuosi tai pari sitten näkyvyyttä saaneesta aiheesta, eli erityisherkkyydestä: The Highly Sensitive Person. Kirjan kustannusyhtiö on Nemo, joka oli ainakin aikaisemmin, ennen ostetuksi tulemistaan pienkustantamo. Asetankin tällä verukkeella kirjan Helmet-haasteen kohtaan 37. "Pienkustantamon julkaisu".

Kirjan kirjoittaja Elaine N. Aron on Yhdysvaltalainen psykologian tohtori, joka tunnistaa itsensäkin tällaiseksi erityisherkäksi. Kirjassa käsitelläänkin erityisherkälle ihmiselle tyypillisiä luonteenpiirteitä sekä mahdollisia ongelmatilanteita joita hän on kohdannut kun muut ihmiset ovat väärinymmärtäneet erityisherkkyyden esimerkiksi ujoudeksi, josta täytyy päästä eroon. 

Erityisherkkä ei välttämättä ole ujo, mutta tarvitsee paljon omaa aikaa sekä yksinäisyytää ladatakseen akkujaan. Kirja oli hyvin silmiä avaava ja informatiivinen. Tunnistin paljon piirteitä myös itsessäni vaikka en kaikkia kohtia allekirjoittanutkaan. Jotkut tuttavapiirini ihmiset olivat aivan kuin suoraan kirjasta ja tuntuukin, että ymmärrän nyt myös heitä paremmin. 

Mielenkiintoinen teos.

****

Alkuperäinen ilmestysmisvuosi: 1996

The Twin dragons (1992)

The Twin dragons (Seong lung wui) kertoo kaksosista, jotka joutuvat heti syntymänsä jälkeen eroon. Toinen kasvaa vanhempiensa turvallisessa huomassa pianomestariksi kun taas toinen päätyy juopon naisen huomassa rikollisen Tarzanin (Teddy Robin Kwan) henkivartijaksi. Toistensa olemassaolosta tietämättä tekevät he välillä samoja juttuja kuin kaksonen toisaalla.

Asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 17. "Elokuvassa on kaksoset".

Jackie Chan kurkkii autoon rikkoutuneen ikkunalasin takaa

Oli hauska katsoa pitkästä aikaa Jackie Chan -elokuva jossa hänen fyysinen mestaruutensa ja komediallinen luonne pääsivät hyvin esiin. Kaksoisroolissa pääsi vielä tuplasti nauttimaan. Elokuvan parasta antia olivatkin päätähuimaavat stuntit sekä humoristiset tilanteet joita kahden samannäköisen miehen kohellukset aiheuttivat. 

Kokonaisuutena elokuva oli turhan sekava eikä tuplaroolia hyödynnetty mielestäni täyteen potentiaaliinsa, mutta sisälsi kuitenkin tarpeeksi hyvää, että mielenkiinto pysyi.

Kepeä ja hauska.

***

Ohjaajat: Ringo Lam (Maximum Risk), Hark Tsui (Zu Warriors)

Pääosissa: Jackie Chan, Maggie Cheung, Teddy Robin Kwan

Kesto: 1h 44min

Valmistusmaa: Hong  Kong

Kirja: Kääpiöistä kolosseihin (Ville-Juhani Sutinen)

Parrakasta kauneutta

Kääpiöistä kolosseihin – Kummajaisten historia Suomessa sisältää kertomuksia kummajaisina pidetyistä ihmisistä, joista yksi (tai kaksi) oli siiamilaiset kaksoset. Tämän takia asetankin kirjan Helmet-haasteen kohtaan 17. "Kirjassa on kaksoset".

Sutinen on tehnyt hyvää taustatyötä kirjansa kokoamisessa. Kirja kuvaa kattavasti friikkisirkuksen historiaa yleisellä tasolla ja erityisesti sen historiaa Suomessa.

Mielenkiintoista oli kuinka viihdettä, ja rahaa sen myötä tehtiin esittelemällä näitä "friikkejä" eli: pitkiä, lihavia, laihoja, lyhyitä, paljon karvaa kasvavia, muuten epämuodostuneita tai etnisesti länsimaalaiselle eksoottisia ihmisiä tieteen nimissä vaikka tiedepuoli alkoikin jäädä taakse viihteen astuessa enemmän areenalle.

Kirja oli kiehtovaa, mutta myös surullista luettavaa.

Tästä aiheesta ei ainakaan minulla ollut entuudestaan juurikaan tietoa. Kirjan perusteella "normista poikkeavat" ihmiset olivat suurimmalta osaltaan vapaaehtoisia friikkisirkuksen osallistujia, koska heidät usein sivuutettiin muihin ammatteihin palkatessa.

Kirja sisältää paljon nippelitietoa, vuosilukuja, nimiä ja faktaa ja tätä kuivakkaa tietopuolta kirjailija on selkeästikin pyrkinyt hieman piristämään paremmin massoille sopivammaksi lisäämällä värikästä kieltä sinne tänne.  Olisin toivonut, että suunta olisi ollut selkeämmin jompi kumpi; joko suurelle yleisölle kevennetty viihteellisempi versio tai sitten puhtaasti "tieteellisellä kielellä" kirjoitettu tietokirja. Tämä lipui jossain sillä välillä.

Lukeminen oli paikoin raskasta ja tiivistetympi versio pääkohdista olisi ollut enemmän mieleeni. Tämä on kuitenkin varsin verraton tietoteos pienen marginaalin aiheesta.

***1/2

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2019

Modest heroes (2018)

Modest heroes (Chiisana eiyû: Kani to tamago to tômei ningen) koostuu kolmesta lyhytelokuvasta, joilla on oma ohjaajansa. Asetan sen  Helmet-haasteen kohtaan 34. "Elokuvassa on usean ohjaajan ohjauksia".

Elokuvasta Kanini & Kanino

Elokuvan aloittaa Hiromasa Yonebayashin ohjaus Kanini & Kanino, jossa kaksi veden alla asuvaa lasta joutuvat hetkeksi eroon vanhemmistaan kohdaten pelottavia tilanteita. Elokuvassa ei käytetty ollenkaan sanoja vaan puhe oli jotain siansaksaa. Ymmärrettävää kieltä ei kuitenkaan kaivannut kun kuvat kertoivat kaiken. Noin 20 minuutin pituinen lyhäri onnistui saamaan välittämään hahmoistaan liikutukseen asti. Piirrosjälki oli maagisen kaunista.

Toiseksi vuorossa oli Yoshiyuki Momosen ohjaama myöskin liikuttava elokuva Life ain't gonna lose hengenvaarallisesti muna-allergiasta kärsivästä pojasta, joka päättää että elämä voittaa eikä tyhmä allergia. Tämä oli mielestäni paras kaikista kolmesta pätkästä. 16 minuuttiin saatiin ympättyä todella koskettava elokuva aika arkisenoloisestakin aiheesta kuin allergia.

Viimeisenä vuoroon astui Akihiko Yamashitan ohjaus:  Invisible. Tämä kertoi miehestä, joka on näkymätön kaikille kunnes hänet vihdoin nähdään. Tämä jätti kylmimmäksi näistä kaikista kolmesta eikä draamankaarta ollut nimeksikään.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva paketti, joskin kolmanneksi olisin toivonut jotain tosi hyvää, jotta olisi jäänyt paremmat fiilikset kokonaisuudesta. Modest heroes tuntui aluksi hieman pitkäveteiseltä nykymaailman nopeaan tempoon tottuneena, mutta jos malttaa hieman, niin pari ensimmäista elokuvaa ainakin tarjoavat mahdollisuuden uppoutua tunteikkaaseen matkaan.

***

Ohjaajat:Yoshiyuki Momose, Akihiko Yamashita, Hiromasa Yonebayashi

Pääosissa: Henry Kaufman, Fumino Kimura, Liam O'Brien

Kesto: 53min

Valmistusmaa: Japani

Kirja: Päiväkirjaklubi (toim. Eeva Vekki ja Risto K. Järvinen)

Päiväkirjaklubi-kirja kokoaa usean nykyään aikuiseksi kasvaneen nuoren päiväkirjatekstejä. Asetan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 34. "Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia".

Päiväkirjaklubi-ilmiö on ilmeisesti Jenkeistä lähtöisin oleva. Siinä ihmiset menevät lavalle lukemaan päiväkirjojaan nuoruuden ajalta. Yleensä tekstit ovat valittu niiden hauskuusarvon perusteella. Olen kerran käynyt Suomessa katsomassa tällaista showta ja tuli kyllä naurettua. Parasta oli se, että kirjoitusten kirjoittajat itse lukivat omia tekstejään ja pystyivät samalla taustoittamaan omia kertomuksiaan. Ja katsojana myötähäpeä toi suuren osan huvista. Useat olivat niin kirjassa kuin esityksessäkin samoja ikäluokkia itseni kanssa, joten 90-luvun nuoruuden tarinoihin sekä tunteisiin oli helppo samaistua. 

Kirja jäi lavaesityksen rinnalla paitsioon, koska se ei pystynyt tarjoamaan tuota tärkeää osaa eli kirjoittajan omaa tulkintaa. Oli kirjaa silti paikoin hauska lukea vaikkakin alkoi loppua kohden tuntua hieman raskaalta. Ei toisten päiväkirjojakaan jaksa loputtomiin lukea ja kirja oli aika pitkä. Loppuun oli ympätty runoja sekä esseitä, jotka koin vähän turhan raskaiksi kerralla kahlattaviksi. Olisivat vaan olleet ripoteltuina tekstien väliin kunkin kirjoittajan omalle kohdalle.

Olisin myös kaivannut kuvaliitteitä. Päiväkirjoissa kuitenkin viitattiin paljon niihin liimattuihin asioihin, jotka olisi ollut myös kiva nähdä (esimerkiksi erään kirjoittajan rakkausobsessiokuviin Kari-Pekka Kyröstä). Nuoruuden kuvia olisi myös voinut olla enemmän.

Ihan kiva.

***1/2

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2019

Legally Blonde (2001)

Blondin koston (Legally Blonde) kannen taustalla pilkistää kaupunkimaisema, joten asetan sen Helmet-haasteen kohtaan 30. "Elokuvan kannessa on kaupunkimaisema".

Elle Woods (Reese Witherspoon) on blondi, joka tykkää pinkistä ja muodista. Hän valmistautuu poikaystävänsä kosintaan, joka hänen kauhukseen haluaakin erota, koska nainen ei ole tarpeeksi vakavasti otettava tulevan senaattorin vaimoksi. 

Elle päättääkin, että hänen on mentävä Harwardin lakikouluun, että tästä tulisi vaimomateriaalia. Koulu osoittautuu vaikeaksi eikä ihmisetkään ole kovin ystävällisiä. Pahinta on että tämän exällä on jo uusi nainen - Vivian (Selma Blair), joka on bitseistä bitsein.

Blondin kosto on puhdas hyvänmielen elokuva, joka on tarkoituksellisen överi. Reese toimii hyvin höpsön blondin roolissa, mutta on myös uskottava älyllään häikäsevänä lakiopiskelijana. Jos elokuvaa ei ota turhan vakavasti, niin se on yllättävänkin viihdyttävä. Reese Witherspoon on niin symppis roolissaan, että on vaikeaa olla olematta hänen puolellaan ja häntä mielellään kannustaa menestykseen varsinkin kun tämän exä ja professori osoittautuvat niin ketkuiksi. Päätyypä hän auttamaan kynsisalongin naistakin (Jennifer Coolidge) saamaan koiransa takaisin.

Kaikki miehet eivät kuitenkaan elokuvassa ole ihan saastaa, josta Luke Wilsonin esittämä kiltti Emmett on todisteena. Hillitty, mutta ymmärtäväinen Emmett onkin hyvä vastapaino Ellenin räiskyvälle persoonalle.

Blondin kostosta on tehty myös jatko-osa ja kolmas osa on suunnitteluiden mukaan tulossa vuonna 2020, johon Reese on ainakin merkattu tulevan näyttelijäksi.

Ihan hassu.

***

Ohjaaja: Robert Luketic (The ugly truth, The Killers)
Pääosissa: Reese Witherspoon, Luke Wilson, Selma Blair
Kesto: 1h 36min
Valmistusmaa: USA

Kirja: Siilin eleganssi (Muriel Barbery)

Siilin eleganssi (L'Élégance du hérisson) -kirjan kantta koristaa kaupunkimaisema, joten luonnollisesti se menee Helmet-haasteen kohtaan 30. "Kirjan kannessa on kaupunkimaisema".

Kirja kertoo rikkaiden asuttaman hotellin keski-ikäisestä leski "ovimiehestä": rouva Michelistä, joka esittää tyhmempää snobeille kuin oikeasti onkaan. Hän tykkää pohtia filosofisia kysymyksiä ja asuu ylipainoisen kissansa kanssa. Kirja kertoo myös 12-vuotiaasta hotellin asukista, Palomasta, joka on rikkaan perheen itsemurhaa pohtiva vesa.

Kirjassa nämä kaksi tarinajuovaa yhdistyvät kun hotellin uudeksi asukkaaksi saapuu rikas japanilainen herra Ozu, joka todella näkee rouva Michelin. Mies herättää leskessä kauan levänneet tunteet ja nainen on vihdoin valmis tulemaan piilostaan nähdyksi. Paloma ja leskirouva ystävystyvät.

Siilin eleganssi on kirja josta olisin tahtonut pitää. Kirjan päähahmo oli hyvin mietitty. Yli 300 sivuiseen kirjaan mahtui kuitenkin niin paljon jahkailua sekä sanoilla pyörittelyä, että ajoittain sen lukeminen turhautti ja pitkästytti kun tarina ei edennyt minnekään. Kirja sopiikin hyvin kiireettömään fiilistelyyn ja pohdiskeluun elämän luonteesta. 

Ihan jees.

***

Alkuperäinen ilmestymisvuosi:2006