Blindness (2008)

Blindness oli elokuva jota en odottanut näkeväni kun pääosissa oli nimiä kuten Julianne Moore, Mark Ruffalo, Danny Glover sekä Gael García Bernal.

Koko maailman valtaa virus, joka sokeuttaa ihmiset. Silmälääkäri (Mark Ruffalo) saa hoitaakseen ensimmäisen tällaisen tapauksen (Yûsuke Iseya). Kaikki silmälääkärin vastaanotolla olleet sairastuvat sokeuteen, mutta itse lääkärin vaimo (Julianne Moore) on immuuni eikä sairastu. Kun armeijan toimesta sokeita haetaan karanteeniin, niin valehtelee lääkärin vaimo, että myös hän on sokea. Vaimo onkin karanteenin ainoa näkevä ihminen ja joutuu osastonsa yleiseksi hoivaajaksi. Ulosteen ja ruuan tähteiden keskellä vaimo alkaa olla aika loppu. Kaiken kuitenkin kruunaa osasto kolmosen hankaluuksien aiheuttaja (Gael García Bernal), joka julistaa itse itsensä kuninkaaksi. Hänellä on ase ja ottaakin haltuunsa ruokavarat ja jakaa niitä aluksi vain arvoesinetä vastaan. Lopuksi hän haluaa naiset. 

Julianne Mooren näyttelemä hahmo ei enää kestä kohtelua ja tekeekin kaikkensa, että pääsisi karanteenista pois.  

Julianne Moore johtaa sokeita

Elokuvaa oli erittäin epämiellyttävä katsoa. Ohjaajalla on vähän toivoa ihmiskuntaa kohtaan ja kuvaakin että tällaisessa tilanteessa vajoasimme eläinten tasolle tarpeena tyydyttää vain alkukantaisimmat tarpeemme. Henkilöillä ei ollut elokuvassa nimiä tai niitä ei katsojalle kerrottu, joka vain korosti ihmisten roolia lihaköntteinä. Pelottavinta elokuvassa oli se, että se on hyvinkin mahdollista. Jatkuvasti uutisista saa lukea todisteita tämänkaltaisesta ihmisluonteesta. Ehkäpä rakentamamme sivistynyt yhteiskunta on vain hataraa lavastetta, jonka kaatumiseen ei paljoa tarvittaisi.

Elokuva herätti paljon ajatuksia ja hatunnosto Julianne Moorelle sekä muille tunnetuille nimille, että suostuivat esiintymään tässä hyvin epä-Hollywoodlaisessa pläjäyksessä. 

***1/2

Ohjaaja:Fernando Meirelles (City of God, The Constant Gardener)

Pääosissa:Julianne Moore, Mark Ruffalo, Gael García Bernal

Kesto:121

Valmistusmaa: Kanada, Brasilia, Japani

Ondine (2009)

Ohjaaja Neil Jordanilla on pari mielenkiintoista fantasiaelokuvaa kuten Veren vangit sekä The Company of the wolves. Luettuani kuvauksen hänen ohjaamaastaan elokuvasta Ondine, ajattelin, että on luvassa Splash!-tyyppinen fantasiapätkä mererenneidosta, mutta luvassa olikin hieman erilainen kertomus.

Syracuse (Colin Farrell) on kalastaja, joka saa verkkoonsa mystisen naisen - Ondinen (Alicja Bachleda), jonka vie vanhaan mökkiinsä asumaan. Syracusen munuaisvaivainen tytär Annie (Alison Barry) yhdistää Ondinen tarinan myyttiin selkieistä, jotka ovat hylkeitä jotka maalla ollessaan muuttuvat ihmisiksi. Annie on erityisen kiinnostunut Ondinesta, koska selkiet voivat myytin mukaan toteuttaa toiveita. Annie haluaisi, että hänet parannetaan. 

Kalastaja sekä saalis

Elokuva oli siitä mielenkiintoinen, että alussa ei voinut tietää, että onko elokuva fantasiaa vai ottaako se realistisemman otteen päähahmoon. Kun elokuva alkoi kallistua jälkimmäiseen oli se pieni pettymys, mutta toisaalta ihan virkistävä ratkaisu "fantasiaohjaajalta". Mielestäni Alison oli mainio lapsinäyttelijä ja Ondinen näyttelijässäkin oli mukavaa mystisyyttä. Oli myös kiva nähdä Colin Farrell vaatimattomassa roolissa ex-alkoholisti-kalastajana.

Kuitenkin mitä lähemmäksi elokuva loppuaan pääsi ja ratkaisu kävi ilmeisemmäksi, niin koki se jonkinlaisen antikliimaksin.

Ihan jännä.

***1/2

Ohjaaja:Neil Jordan

Pääosissa:Colin Farrell, Alicja Bachleda, Dervla Kirwan

Kesto:111min

Valmistusmaa: Irlanti, USA

Terms and Conditions May Apply (2013)

Lupaudutko antamaan kaikki rahasi, kaikki oikeutesi ja jopa sielusi kun hyväksyt internetohjelmien ehdot ja säännöt?  Terms and Conditions May Apply dokumentti pohtii metrien pituisia sääntölitanioita joita käyttäjä harvoin lukee. 

Facebookissa kaikki tieto on varmassa tallessa

Dokumentti esittelee kuinka internet on NSA:n ja muiden vakoilujärjestöjen karkkikauppa. Ihmiset tarjoavat omia henkilötietojaan vapaaehtoisesti erilaisten sosiaalisten medioiden kautta ja tiedon keruu on helppoa. Entinen NSA:n työntekijä kertoo dokumentissa kuinka on olemassa tila johon on varastoitu kaikki ja tarkoitan KAIKKI tietoliikenne mitä internetissä tapahtuu. 9/11 jälkeen ihmisten seuraamista säätelevät lait Yhdysvalloissa aikalailla kumottiin, joka mahdollisti kaikenlaisen ihmisten vakoilun. Internet hakuja myös seurataan ja tietyt sanat ovat niin sanotulla kiellettyjen listalla. Kun ohjelma havaitsee tarpeeksi hälyttävät sanat samassa yhteydessä saattaa kyseinen henkilö saada visiitin SWAT-tiimiltä tai joutua muuten viranomaisten syyniin. Dokumentissa esitetäänkin pari tällaista tapausta. Yksi esimerkki oli irlantilaisen miehen harmiton twiitti, jossa hän viittaa tulevaan vierailuunsa Yhdysvaltoihin ja kuinka hän aikoo "tuhota Yhdysvallat", joka tarkoittaa bilettämistä. Twiitin hän päättää kansainväliseen suukon merkkiin: x. USA:n lentokentällä hänet vietiin sivuun ja joutui twiittinsä takia usean tunnin kuulusteluun.

Vaarallinen twiitti

Toinen ahdistava tapaus internetin valvonnasta oli teatteriryhmän protestin päättäminen ennen kuin se oli edes alkanut. Teatteriryhmää johtava professori joutui lukkojen taakse kuninkaallisten häiden ajaksi, ettei voinut toteuttaa suunniteltua kauhuteatteriprotestiaan. Mielestäni tämä oli erityisen ahdistavaa, että pidätetään protestista ennen kuin sellainen on edes ehtinyt tapahtua. Kunnon Minority report -meininkiä indeed. Ja muutenkin miksi rauhanomaisesta prostestista pitäisi joutua pidätetyksi? Tapaus oli Britanniassa jossa kuitenkin tietääkseni on sananvapaus. Mieleeni tulikin heti ihan äskettäin Suomessa tapahtunut vasemmistoliiton rauhanomaisen vappumarssin sabotointi poliisien osalta kun marssissa käytettäviä lippuja katkottiin kun "niitä olisi voinut käyttää aseina". Poliisi ei paikalla perustellut toimintaansa muuten kuin sanomalla, että "tähän on syynsä". Poliisi on kuitenkin verorahoilla palkkansa saava taho ja heidän tulisi olla kansan palvelijoita. Suomi ei kai vielä mikään poliisivaltio ole.

Dokumentti antoi paljon ajattelemisen aihetta vaikka suuria yllätyksiä ei tullutkaan. Dokumentin aihe oli äärimmäisen kiinnostava, mutta välillä se oli hieman turhan sekavaa katsottavaa eikä aiheita aina käsitelty tarpeeksi johdonmukaisesti. Haastatteluita myös pätkittiin turhan tiuhaan. Dokkarin pääsanoma: "yksityisyys on kuollut" oli turhan alleviivatusti tuotu esiin. Kyllä se muutenkin olisi tullut selville eikä sitä olisi tarvinnut erikseen eri tahoilta kysellä. 

Toivottavasti en nyt joudu kenenkään mustalle listalle tämän kirjoituksen perusteella. 

***1/2

Ohjaaja: Cullen Hoback (Freedom State)

Pääosissa: Max Schrem, Moby, Mark Zuckerberg

Kesto:79min

Valmistusmaa:USA

Return to Me (2000)

Palaa luokseni (Return to me) on surukas romanttinen komedia, jossa rakennuksia suunnittelevan Robinin (David Duchovny) eläinten kanssa työskentelevä vaimo Elizabeth (Joely Richardson) kuolee auto-onnettomuudessa. Elizabethin sydämen saa sydänsairaudesta kärsivä Grace (Minnie Driver).

Robin kohtaa Gracen tämän työskentelemässä ravintolassa noin vuosi vaimonsa kuoleman jälkeen ja ihastuu naiseen. Gracelle kuitenkin selviää ajan kanssa, että hänellä on Robinin kuolleen vaimon sydän ja se on tälle aika shokki. Riittääkö rakkaus?

Mukana myös James Belushi.

Sydänleikkauksesta on jäänyt arpi

Tykkään David Duchovnysta kovasti lähinnä X-files- ja Californication -tv-sarjojen ansioista. Minnie Driver on mielestäni ihan sympaattinen. En kuitenkaan nähnyt näiden kahden henkilön välillä hirveästi kemiaa eikä roolitus ihan osunut nappiin tässä romanttisessa elokuvassa. Idea sinällään oli sopivan korni romanttiseen höttöön kuolleen  vaimon sydämestä, mutta mielestäni tämä paljastuminenkin oli hoidettu hieman kömpelösti kun koko elokuvaa oli rakennettu siihen hetkeen.

Elokuva on Gracen siskoa pätkässä esittäneen Bonnie Huntin esikoisohjaus. Mielestäni on hauskaa, että hänet roolitetaan aina samanlaisiin rooleihin päähenkilön suorasanaisena arkisena ystävänä/ vaimona/ siskona, joka pyörittää usein lapsiperhettä (Beethoven, Jerry Maguire, Villi tusina)  ja että hän roolitti itsensäkin samankaltaiseen osaan.

Hetkittäin ihan hauska. Mukana oli "laadukkaita" eläkeläisiä (mm. Carroll "Archie Bunker" O'Connor, Robert Loggia).

**1/2

Ohjaus:Bonnie Hunt

Pääosissa:David Duchovny, Minnie Driver, Carroll O'Connor

Kesto:115min

Valmistusmaa:USA

Mortified Nation (2013)

Katsoin dokumentin Mortified Nation, joka kuvasi tapahtumia ympäri Yhdysvaltoja (sekä Ruotsia), joissa aikuiset ihmiset lukevat lapsuutensa tai nuoruutensa päiväkirjoja ääneen yleisön edessä. Täytyy sanoa, että usein komediaelokuvat eivät tuota lupaamaansa komediaa, mutta tämä dokkari oli parasta komediaa jota olen vähään aikaan nähnyt. Nauroin ääneen ja kovaa. Harvinaista.

 Dokumentti näytti eri henkilöiden lavaesiintymisiä, haastatteli esiintyjiä sekä lavashown keksijää: Dave Nadelbergia, joka oli saanut idean tapahtumaan löytämästään vanhasta rakkauskirjeestä. Kertomusten hauskuus piilee siinä, että niitä ei olla kirjoitettu huumorimielessä vaan ne ovat olleet totisinta totta kullekin henkilölle. Päiväkirjaan ei myöskään tarvitse sensuroida itseään. Kasvavan aikuisen ongelmat ovat myös universaaleja, kuten ensirakkaus ja oman itseyden kehittyminen. Kirjoituksiin onkin sen takia helppo samaistua.

Itse en olisi ehkä vielä ihan valmis lukemaan omia noloja sepustuksiani, mutta toisten avautumisia oli erittäin hauska katsella. Huvittavaa oli esimerkiksi kun nyt homoksi itsensä tunnistava mieshenkilö luki päiväkirjaansa jossa hän yritti vakuutella itselleen, että haluaa tyttöystävän vaikka miehiä päivät pitkän ajattelikin tai gangsta vaiheessa eläneen pojan päiväunelmat koulun suosituimmasta tytöstä. 

Parhautta.

Minulla oli näin paljon asiaa lauantaina 1988.

****

Ohjaaja:Michael Mayer

Pääosissa:Tynan DeLong, Yetta Gottesman, Rati Gupta

Kesto: n. puolitoista tuntia

Valmistusmaa:USA

Hope Floats (1998)

Toivo elää (Hope floats) on juustoinen tarinan pikkukaupungin kasvatista Birdee:stä (Sandra Billock) joka joutuu muuttamaan takaisin äitinsä luokse tyttärensä kanssa kun hänelle paljastuu suorassa tv-lähetyksessä, että hänen miehellään on suhde tämän parhaaseen kaveriin (Rosanna Arquette). 

Kotikonnuillaan Birdee huomaa, että kun oli koulussa suosittu, niin dissasi paljon ihmisiä, jotka eivät nyt hänestä hirveästi välitä. Justin (Harry Connick Jr.) kuitenkin on aina jäänyt haikailemaan hänen peräänsä. Milloin Birdee näkee, että Justin on se hänen elämänsä mies?

Miehen käsivarsilla, iih!

Elokuva oli imelä ja ponneton rakkaustarina jossa oli väännettyä draamaa pikkutytön sopeutumattomuudesta uusiin olosuhteisiin. Melkeinpä oksettavaa draamaa. 

Forest Whitaker

Olin hyvin yllättynyt kun huomasin, että  Forest Whitaker on ohjannut tämän elokuvan. Pätkässä kun ei tummaihoiset ole millään tavalla edustettuina toisin kuin miehen toisessa romanttisessa draamakomediassa - Haku päällä. Muutenkin miehen omia rooleja ajatellen en olisi odottanut, että mies tykkää ohjata romanttisia draamakomedioita.

 **

Ohjaaja:Forest Whitaker
Pääosissa: Sandra Bullock, Harry Connick Jr., Gena Rowlands
Kesto:114min
Valmistusmaa:USA

Noah (2014)

Darren Aronofsky on yksi lempiohjaajistani. Hänen käsistään on tullut loistavia elokuvia kuten The Wrestler, Black Swan, Pi ja The Fountain. Odotukseni olivat siis korkealla kun menin katsomaan hänen uusimman elokuvansa Noah.

Jumala loi maan, taivaan ja vedet sekä eläimet ja ihmiset. Ensimmäiset ihmiset olivat Aatami ja Eeva jotka lankeemuksen jälkeen saivat Abelin, Cainin ja Sethin. Cain surmasi Abelin jonka jälkeläiset olivat kieroutuneita pahiksia ja Sethin suku oli hyvä, mutta Noah (Russell Crowe) jäi yksin edustamaan sukunsa ainoaa linjaa kun luuli isänsä (Anthony Hopkins) kuolleen Tubal-Cainin (Ray Winstone) käsissä. 

Noah saa oman perheen vaimonsa (Jennifer Connelly) kanssa: Shemin (Douglas Booth), Hamin (Logan Lerman) ja Japhethin (Leo McHugh Carroll). Matkallaan he myös kohtaavat tytön Ilan (Emma Watson) jonka oma perhe on teurastettu ja ottavat tämän omakseen. Ila on kuitenkin haavoittunut niin, että ei voi lisääntyä, joka myöhemmin tuottaa hänelle tuskaa kun rakastuu Shemiin.

Nooan perhe

Noah saa näyn Jumalalta, että maailman täyttää tulva, joka huuhtoo kaikki syntiset pois maan päältä. Noahin tehtävänä onkin pelastaa kaikki viattomat eli eläimet, jotta Paratiisi voitaisiin palauttaa alkutilaansa eikä ihminen pääsisi sitä synteineen pilaamaan. Noahin on kuitenkin vaikea murhata perheensä joten päättää, että ihmisillä on myös sija tässä uudessa Edenissä.  

Arkin raksalla

Täytyy sanoa Aronofskyn kunniaksi, että hän ei halunnut tähän uuteen elokuvaan oikeita eläimiä koska oli nähnyt aikaisemman elokuvansa kuvauksissa kuinka kurjat olosuhteet elokuvaeläimillä on. Kaikki Noahin eläimet ovatkin tietokoneella luotuja, joka sopikin hyvin tähän tietokoneistetun näköiseen elokuvaan. Elokuva itsessään ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin olisin toivonut. Usein mietinkin, että mikä on tämän elokuvan tarkoitus ja idea. Raamattu on tarinakokoelma siinä missä muutkin ja varsinkin vanhasta Testamentista löytyy varmasti kiehtovaa elokuvamatskua. Nooan arkki on kuitenkin jo ehkä siinä määrin kulunut ja tunnettu tarina, että sitä ei ollut niin jännä katsoa. Ymmärrä että Aranofsky koki tämä Nooan mielenkiintoisena hahmona joka joutuu tekemään vaikeita päätöksiä Herransa käskystä. Tuntui kuitenkin siltä, että elokuvasta puuttui se kohokohta tai jokin tarinaa vievä punainen lanka. Arkin valmistuessa seilasi Noah Edeiniin ja joi kaikki viiniruukut jonka jälkeen pyörähti rinnettä humalassa. Tämän jälkeen tajusin miksi Russell Crowe oli valittu pääosaan.

Elokuva oli vähintäänkin hämmentävä enkä oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Onnistui se kuitenkin vaiheittain herkistämään itseni peräti kyyneliin asti. Usein kuitenkin huomasin miettiväni, että miksi Aranofsky halusi tehdä tämän elokuvan. Tämä kaksituntinen elokuva tuntui kolmituntiselta eikä sen seuraaminen ollut aina helppoa. Mieluummin olisin ehkä pelannut tätä hauskaa Nooan arkki -tietokonepeliä:

***

Ohjaaja:Darren Aronofsky

Pääosissa: Russell Crowe, Jennifer Connelly, Anthony Hopkins 
Kesto:132min
Valmistusmaa:USA