sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

perjantai 24. tammikuuta 2020

The Irishman (2019)

Martin Scorsesen ohjaama The Irishman on  ehdolla Oscar-gaalassa muun muassa parhaan elokuvan pystistä.

Noin 3,5 tuntinen pätkä sijoittuu pääosin 60-70-luvuille, seuraten kuitenkin hahmojen elämää aina vanhuuden päiviin asti. Robert De Niron näyttelemä Frank on sodan käynyt duunari, joka alkaa tekemään  "maalaushommia" mafialle. Hänet ottaa suojatikseen piireissä kunnioitettu Russell (Joe Pesci). Frank saa mainetta luotettavana maalarina ja kuljetusalanliiton johtaja Jimmy Hoffa (Al Pacino) haluaa Frankin leipiinsä. Miehestä tuleekin kuin Hoffan oikea käsi. Jimmy Hoffalla on kuitenkin sen verran asennetta ja temperamettia, että onnistuu suututtamaan väärät ihmiset eikä Frankaan voi häntä enää pelastaa.

Elokuvan nimellä viitataan Frankin lempinimeen, omaten vakaan irlantilaiskatolisen taustan. Lopussa myös Frankin hahmo valitsee itselleen vihreän ruumisarkun, josta tuli myös mieleen tämä Irish-connection.

Elokuvassa voi nähdä myös muun muassa Anna Paquinin Frankille vihastuneena tyttärenä sekä Harvey Keitelin osana "perhettä". Ray Romano myös näyttäytyy pahiksien lakimiehenä.

Al Pacino ja Robert De Niro
Säikähdin aluksi elokuvan pituutta, mutta oikeastaan oli hauska, että pääsi elämään kiirehtimättä näiden samojen hahmojen kanssa heidän nuoruudestaan vanhuuteen. Elokuvasta kun on kirjoitettu, niin yleensä ollaan myös mainittu sen käyttämä nuorennustekniikka, jolla on saatu keinotekoisesti luotua jopa 30-vuotiaan näköinen Rober De Niro. Aikaisemmissa elokuvissa joissa olen nähnyt tekniikkaa käytettävän on  yritykset tuntuneet kömpelöiltä mutta tässä Irishmanissa nuorennustekniikka ei ollut mielestäni niin selkeää. Toki vähän hassua, että "nuori" Robert De Niro köpöttelee kuin vanha pappa ja silmätkin vanhan miehen silmät, mutta huomio oli enemmän tarinassa ja Robertin hahmossa kuin tässä teknisessä toteutuksessa.

Martin Scorsese on yhä nero ja hänen kykynsä kertoa tarinoita on aivan uskomaton. The Irismankin perustuu tositapahtumiin ja hienosti Scorsese on saanut ymmärrerräväksi tarinaksi paljon hahmoja sisältän kertomuksen hieman kuivakanakin aiheen ympärille kuten Jimmy Hoffan katoaminen. Letkeää dialogia oli myös kiva seurata, joista tuli välillä Tarantinonkin elokuvat mieleen.

Oli myös kiva nähdä Al Pacino ja Robert De Niro yhteisessä elokuvassa. Molemmat ovat niin loistavia näyttelijöitä, että kaksikon työskentelyä ilolla seurasi. Kieltämättä kuitenkin elokuvan loppupuolella mielenkiinto ei jaksanut olla mukana aivan niin vahvasti kuin alussa, mutta ainakin tarina vietiin ihan loppuunsa, yhtään kiirehtimättä sen kanssa.

Joe Pesciä oli myös jännä katsoa kun ei ollut samanlainen kuumakalle kuin hänen roolihahmonsa silloin kun oli nuorempi. Hänen olemuksensa kuitenkin huokui rooliin sopivaa arvokkuutta kuin myös pinnan alla kytevää vaarallisuutta. 

The Irishman on hyvä elokuva, sitä ei käy kieltäminen, mutta ei tämä siltikään noussut minulla minnekään kärkisijoille enkä edes näe itseäni katsomassa tätä uudemman kerran. Kerta elämys riitti.

****

Ohjaaja: Martin Scorsese
Pääosissa: Al Pacino, Robert De Niro, Joe Pesci
Kesto: 3h 29min
Valmistusmaa:

2 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä otettava ehdottomasti ohjelmistoon jossakin kohtaa lähitulevaisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, suosittelen! Pitää vaan varata aikaa ja hyvät istumalihakset. :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.