Cobra (1986)

Ostin Cobran kirpparilta. Olen joskus aikaisemminkin nähnyt tämän, mutta en siitä mitään juurikaan muistanut. 

Ajan henkeen mallia esittänyt Brigitte teki kuvaukset robottien kanssa, tottahan toki!

Sylvester Stallone esittää poliisi Marion 'Cobra' Cobrettia, joka kuuluu niin sanottuun Zombie-ryhmään ja hoitelee tapaukset joita kukaan muu ei halua. Cobran tapa käsitellä asioita ei ole ylempien pamppujen mieleen, mutta saa kuitenkin hommat hoidettua. Kovan Cobran sydän hieman pehmiää kun kaunis nainen Ingrid (Brigitte Nielsen) joutuu murhanyrityksen kohteeksi. Ingrid on nähnyt kaupungilla riehuneen rötösjengiläisen kasvot (Brian Thompson) ja on sen takia vaarassa. Cobra tekee parhaansa pitääkseen neidon turvassa.

Minulla oli jotenkin sellainen kutina että Cobra olisi ollut paljon parempi elokuva kuin se osoittautui olemaan. Syltty on ihan taffi Cobrana, mutta elokuvasta puuttui kyllä paljon. Syltty oli kovin yksiulotteinen jäykistelijä. Juoni oli myös hyvin suoraviivainen eikä paljon tarjoillut odottamattomia juonenkäänteitä. Cobralla oli yksi hauska oneliner, joka oli etukanteenkin painettu, mutta eipä siinä juuri muuta ollutkaan. Rehellinen toimintapläjäys.

 **1/2

 Ohjaaja: George P. Cosmatos

Pääosissa: Sylvester Stallone, Brigitte Nielsen, Reni Santoni

Kesto: 87min

Valmistusmaa: USA

What About Bob? (1991)

Entäs Bob? (What About Bob?) on veikeä elokuva mielenterveydellisistä ongelmista kärsivästä Bobista (Bill Murray), joka kärsii useista erilaista fobioista. Hän on vaihtanut psykiatreja kuin paitaa, koska he ovat halunneet päästä miehestä eroon. Uusin apu Bobille on pedattu juuri kirjan "Baby steps" kirjoittaneesta Leo Marvinista (Richard Dreyfuss). Leo päättää ottaa haasteen vastaan tavattuaan Bobin ensimmäisen kerran, mutta on jäämässä kuukauden kesälomalle. Tohtorista eroaminen aiheuttaa Bobissa suurta ahdistusta ja keksii keinon seurata apuaan hänen kesälomakohteelleen. 

Baby Steps -kirjan luoja sekä potilasesimerkki, mutta kumpi on kumpi?

Entäs Bob? on pudas hyvän tuulen elokuva. Murray on hauska lapsen viattomuuden omaavana sekopäänä ja Dreyfuss vähintäänkin yhtä huvittava kireäpipoisena tosikkona. Elokuva on tullut nähtyä useampaankin otteeseen ja jostain syystä se jaksaa aina naurattaa. Loppujen lopuksi elokuva viedään aika synkkiin vesiin, kun psykiatri on jo valmis tappamaan potilaansa, mutta hauskuus syntyykin juuri tästä asetelman vaihtumisesta: hullu tulee terveeksi ja terve tulee hulluksi.

***1/2

Ohjaaja:Frank Oz (Arvoituksia arkussa)
Pääosissa:Bill Murray, Richard Dreyfuss, Julie Hagert
Kesto:99min
Valmistusmaa:USA

Captain Phillips (2013)

Tom Hanksin tähdittämä Captain Phillips niitti menestystä 2014 vuoden Oscar-gaalassa ollen ehdolla kuudessa eri kategoriassa. Tosin yhtään pokaalia ei kotiin kannettavaksi irronnut. Sivuosaehdokkuuden sai mainio Barkhard Abdi, jolla ei ollut ennen tätä elokuvaa minkäänlaista näyttelijätaustaa vaan toimi autokuskina. Elokuva perustuu tositapahtumiin.

Kapteeni Phillips (Tom Hanks) lähtee kuskaamaan jättikokoisella Maersk Alabama -laivalla humanitaarista avustusta kehitysmaihin. Lastina on siis lähinnä ruokaa ja juomaa. Reitti on vaarallinen merirosvouksen takia ja lähellä Somalian vesiä saavat Phillips ja hänen miehistönsä perään kaksi veneellistä aseistettuja somalialaisia piraatteja, joiden johtajana toimii Muse (Barkhad Abdi). Sitkeän jahtinsa ansiosta pääsevät somalit valtaaman laivan.

"...Look at me. I am the captain now."

Kapteeni tiukassa tilanteessa

En suoraan sanottuna odottanut Captain Phillipsiltä paljoankaan, koska mielestäni sen juoni ei kuulostanut erityisen kiehtovalta. Elokuva onnistui kuitenkin yllättämään positiivisesti. Se ei tuntunut väkinäiseltä ja teennäiseltä vaan äärimmäisen realistiselta. Tähän auttoi se, että elokuvantekijät onnistuivat saamaan lavasteiksi oikean Maersk Alabaman sisarlaivan. Laiva oli siis kuin kopio tuosta Maerskista jossa oikea action tapahtui. He saivat myös neuvonantajakseen laivalla oikeastikin olleen tekniikon, joka oli ekstrojen perusteella loistava tyyppi.

Piraatit

Elokuva piti kokoajan pienessä jännityksessä ja onnistui luomaan uhkaavan tunnelman.  Tom Hanks oli mukavan jämäkkä kapteenina ja Abdin suoritus sen verran vakuuttava, että vaikea uskoa hänen näyttelevän ensimmäisessä elokuvassa. Hänen kehorasvaton olemuksensa auttoi asiaa. Elokuva ei myöskään ollut täysin jenkki halleluujaata vaan molempien puolien motiivit otettiin mukavasti huomioon.

"There's got to be something other than being a fisherman or kidnapping people."
"Maybe in America, Irish, maybe in America."

Tykkäsin kyllä.

****

Ohjaaja:Paul Greengrass (The Bourne Supremacy, The Bourne Ultimatum)
Pääosissa: Tom Hanks, Barkhad Abdi, Barkhad Abdirahman
Kesto:115min
Valmistusmaa:USA, Saksa

Sex tape (2014)

Sex tape - kadonnen videon metsästys (Sex tape) on Jake Kasdanin (mm. Bad teacher) ohjaama tuore komedia. 

Annie (Cameron Diaz) ja Jay (Jason Segel) ovat aviopari, jolla on lapsia. Ennen heidän seksielämänsä oli kuumaa ja kosteaa, mutta kahden lapsen myötä ei tahti ole pysynyt enää samana. Annie saakin ajatuksen, että pari voisi kuvata iPadille seksivideon, jolla piristää parisuhdettaan. Annie vannottaa Jaytä poistamaan kolmituntiseksi paisuneen muhinointihetken heti seuraavana päivänä, mutta tätä lupausta Jay ei pidäkään. Itse asiassa seksivideo on päässyt leviämään synkronointiapplikaation takia viidelle muulle taholle joille Jay on antanut vanhat iPadinsa käyttöön; pojalleen, Annien äidille, heidän ystäväpariskunnalleen (Rob Corddry, Ellie Kemper), Annien mahdolliselle uudelle pomolle (Rob Lowe) sekä postimiehelle.

Annie ja Jay ryhtyvätkin kiihkolla etsimään ja tuhomaan näitä seksivideon saastuttamia iPadeja.

Mukana voi nähdä myös Jack Blackin Youpornin edustajana.

Sänkypuuhissa

Elokuva alkoi aika vaikeasti. Jayn ja Annien nuoruuden seksihetkiä oli lähinnä kiusallista katsoa. Jyystäminen ei ollut niin komediallista joksi se oli tarkoitettu. Pidän Jason Segelistä How i met your mother -sarjassa, mutta tässä hän oli kuin sarja-hahmonsa, Marshallin, köyhempi versio. Ulkoisen olemuksensa puolesta Jason olisi voinutkin toimia ihan hyvin, mutta yhteen saattaminen Cameron Diazin kanssa ei mielestäni ollut onnistunein ratkaisu. Parin välillä ei tuntunut olevan tarpeeksi kemiaa. Diaz on myös turhan kaunis esittämään tavallista perheenäitiä jolla on jotain tarvetta erikoiskeinoin piristää seksielämäänsä. Mainostaminen on nykyään jo yleistä suuren budjetin elokuvissa, mutta iPadejen esittely sekä niiden kehuminen muun muassa kestäväksi alkoi tuntua jo aika hyökkäävältä. 

Ystävät ovat liiankin kiinnostuineta parin tallenteesta

Ajatuksena seksivideoiden metsästäminen vaikutti mielestäni ihan hauskalta, mutta kun pariskunta pääsi Annien mahdollisen pomon talolle, niin alkoi elokuva tuntua useaan kertaan nähdyltä: "Mene sinä olevinaan vessaan ja etsi se iPad, niin minä pidän miehen kiireisenä kaikin mahdollisin keinoin." Kaiken huipuksi Jay sai etsinnöissään peräänsä vihaisen koiran joka kolhuistaan huolimatta jatkasi jahtaustaan. Aika tuoretta. Sex tapessa oli joitain hauskoja kohtauksia, mutta ensimmäistä hymähdystä sai komediaksi odottaa aika kauan. Varsinkin Jayn ja Annien ystäväpariskuntaa esittäneet Rob sekä Ellie toivat elokuvaan kaivattua huumoria.

Rohkeasti Jake ja Cameron esittelivät alastomia vartaloitaan, mutta hieman hukkaan meni.

**1/2

Ohjaaja: Jake Kasdan (Bad teacher)
Pääosissa: Jason Segel, Cameron Diaz, Rob Corddry
Kesto:94min
Valmistusmaa:USA

Night Falls on Manhattan (1996)

Night falls Manhattan päättää ainakin vähäksi aikaa ohjaaja Sidney Lumetin elokuvien katseluputkeni.

Elokuva jakautuu ikään kuin kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa suht tuore lakimies Sean Casey (Andy Garcia) saa ensimmäisen ison juttunsa kun syytetyn penkille nousee huumelordi Jordan Washington (Shiek Mahmud-Bey), jota puolustaa Richard Dreyfussin näyttelemä Sam Vigoda. Jordan on ampunut kolmea poliisia, joista yksi on Caseyn isä Liam Casey (Ian Holm). Liam jää henkiin ja Jordan päätyy selliin.

Toisessa osassa Sean valitaan piirisyyttäjäksi ja joutuu punnitsemaan oman rehellisyytensä kun Jordanin oikeudenkäynnin aikana on tullut vihjeitä siitä, että kolmessa piirissä olisi korruptoituneita poliiseja. Sean haluaa likaiset poliisit lukkojen taakse, mutta asia muuttuu monimutkaiseksi kun hän saa selville, ettei tämän isällä ja hänen parillaan (James Gandolfini) ole ihan puhtaat jauhot pussissa. 

Elokuvassa voi myös nähdä Lena Olinin Seanin tyttöystävänä.

Sean Casey ja vanha piirisyyttäjä

Olin hieman hämmentynyt kuin aloitin elouvan katsomisen. Sen "pääslogan" kun oli:

In a city of nine million people is there room for one honest man?

Ajattelin siis elokuvan kietoutuvan vastakkainasetteluun Sean Caseyn moraalin ja korruptoituneisuuden välillä. Night falls on Manhattan alkoi kuitenkin aika perinteisellä oikeudenkäyntijutulla, jonka jälkeen vasta tämä "rehellisyys-juttu" astui kuvioon. Ja lopputuloksen perusteella vastaus sloganin kysymykseen on "ei". Sean kun päätyi salaamaan totuuden isänsä takia vaikka oli piirisyyttäjä-vaaleissa pitänyt ison puheen siitä kuinka kaikki tulee tuomita samoilla perusteilla. Mutta oli sitten kuinka rehellinen tahansa niin ei kai sitä nyt omaa isäänsä narauta.  Seanin valehtelu tai kertomatta jättäminen ei tuntunut tämän takia minusta niin dramaattiselta.

Dreyfuss

Elokuva päättyi vaikuttavaksi tarkoitettuun monologiin, jossa Sean kertoo hieman lakimiehen ammatin realiteetteja kyseisen alan opiskelijoille: "Olette enemmän harmaalla alueella kuin tajuattekaan ja teidät punnitaan ihmisinä". Tai jotain sen tapaista. Puhe tuntui minulle kuitenkin teennäiseltä enkä uskonut sitä. En ole koskaan ollut mikään Andy Garcia fani ja se tuli taas vahvennettua tämän elokuvan kautta. Hänessä ei ole hirveän paljon monipuolisuutta. Toki hän pystyy kosteuttamaan suklaasilmänsä ja esittämään murtunutta miestä. Hän on myös pintapuolisen "p*skanpuhumisen" mestari, joka tuli todistettua tässä sekä äskettäin tv:stä näkemäni Satunnaisia sankareita (Hero) -elokuvan kautta. Hän olisi varmasti mainio politiikko. En häntä siis mitenkään vihaa, mutta en pidä kovin erinomaisenakaan. 

Tämän elokuvan parhautta näyttelijäpuolella olikinn Ian Holm, Dreyfuss sekä vanhaa piirisyyttäjää esittänyt Ron Leibman. Heitä oli ilo katsella. Night falls oli ihan hyvä rikoselokuva, mutta ei noussut kovinkaan paljon keskinkertaisuuden yläpuolelle. 

***

Ohjaaja:Sideny Lumet (Murder on the Orient express, Vallan terällä, Dog day afternoon, Network, The Wiz, Serpico, The Offence, Fail-safe, The Verdict, Guilty as sin, Family business, 12 Angry men, Q&A, Equus)
Pääosissa:Andy Garcia, Richard Dreyfuss, Lena Olin
Kesto:113min
Valmistusmaa:USA

The Wiz (1978)

Vihattu ja rakastettu Taikuri Oz (The Wiz) jakaa vahvasti mielipiteitä. Enemmistö taitaa löytyä vihaajista, mutta elokuvalla on vahva kulttiseuraajien joukko.

The Wiz on uusintaversio Ihmemaa Oz -elokuvasta. The Wizissä ollaan vain modernimmassa kaupunkiympäristössä ja koko elokuvan näyttelijäkaarti koostuu tummaihoisista. Monelle afrikanamerikkalaiselle, ainakin keskustelupalstojen perusteella, elokuva on ollut ennen kaikkea osa "mustaa kokemusta" ja tärkeä elokuva siinä mielessä. Hirveästi ei fantasiaelokuvia tummaihoisilla näyttelijöillä ollut aikaisemmin muutenkaan tehty. Katsojalle on kuitenkin tärkeää samaistua jollain tavalla elokuvan hahmoihin.

Elokuvan 24-vuotiasta New Yorkin Harlemissa elävää Dorothya esittää päälle kolmikymppinen Diana Ross, joka ei ole uskaltanut lähtemään naapurustostaan parempaan työpaikkaan. Jahdatessaan karannutta Toto-koiraansa joutuu Dorothy pyörteen kauttaa mystiseen maailmaan - Oziin. Siellä hän kohtaa muun muassa Variksen pelättimen (Michael Jackson), Peltimiehen (Nipsey Russell) ja Leijonan (Ted Ross). Kaikki neljä tarvitsevat kukin jotain ja lähtevät pyytämään näitä asioita "The Wiziltä" eli Ozin taikurilta (Richard Pryor). Dorothyn toiveena on vain päästä kotiin.

Ihmejengi

Luurankomainen, näyttelemään kykenemätön ja rooliin liian vanha Diana Ross pilaa elokuvan minulle heti alkuunsa. Hänessä ei ole yhtää sitä sinisilmäisyyttä jota rooli vaatisi kun hän kohtaa tämän mielikuvitusmaailman ja tapaa uusia  ihmeellisiä asioita sekä hahmoja. Ihan hyvä lauluääni tällä on, mutta ei kyllä mitään muuta annettavaa. Ilmeisesti Diana oli puskenut itsensä rooliin käyttäen Michael Jackson -korttia; jos minä en esiinny, niin ei Michaelkaan. Tosin tämä on vain huhu. 

Luonnollisen väristä ja energistä Michael Jacksonia oli yhtäaikaisesti iloista sekä surullista katsella. Toisaalta oli kiva nähdä hänet "omana itsenään" ja hänelle sopivassa roolissa, mutta toisaalta taas surullista kun tietää mihin hänen tulevaisuutensa johti. Peltimiehelläkin oli hetkensä, mutta paras oli minusta leijonaa esittänyt Ted Ross. Hänen miltei dragqueenmäinen esiintymisensä tämän esittelylaulussaan oli ihan parhautta. Pryorin rooli elokuvassa oli minimaalinen ja unohdettava. Lena Horne esitti elokuvan hyvää haltijatarta Glindaa ja otti itselleen myös parhaimman biisin palkinnon. Oli tosin Michael Jacksoninkin Ease on down the road -kappalekin erittäin viihdyttävä.

Elokuvassa oli joitain hyviä kohtauksia sekä biisejä, mutta kokonaisuudessaan aikamoinen mahalasku. Vaikea uskoa, että The Wiz on synkkiin rikoselokuviin suuntautuneen Sidney Lumetin ohjaustyö.

**1/2

Ohjaaja:Sidney Lumet (Murder on the Orient express, Vallan terällä, Dog day afternoon, Network, Serpico, The Offence, Fail-safe, The Verdict, Guilty as sin, Family business, 12 Angry men, Q&A, Equus)

Pääosissa:Diana Ross, Michael Jackson, Nipsey Russell 

Kesto:134min

Valmistusmaa:USA

Equus (1977)

Equus on latinaa ja tarkoittaa hevosta. Elokuvan nimen suomennoksesta vastuussa oleva henkilö onkin saanut neronleimauksen antaessaan filmille nimen Hevonen. Miksi elokuva ei olisi voinut pysyä Equusina? Eihän sen nimi kuitenkaan ollut "Horse". No, mutta kuitenkin elokuva siis keskittyy miehen ympärille, jonka obsessiona ovat hevoset.

Alan Strang (Peter Firth) on nuori mies, joka asuu  vanhempiensa luona ja työskentelee viikonloppuisin hevostalleilla. Yhtenä yönä tallinomistaja todistaa Alanin puhkoneen kuuden hevosen silmät sokeuttaen eläimet lopullisesti. Alan passitetaan hoitoon ja psykiatrina toimiva Martin Dysart (Richard Burton) suostutellaan ottamaan juttu vastaan. Dysart saa selville Alanin seksuaalissävytteisen suhteen jumalanaan pitämäänsä "Equusiin", jonka pohjalla on pojan äidin (Joan Plowright) vahva kristillinen kasvatustapa sekä lapsuuden kokemus ratsastamisesta.

Dysart alkaa löytämään vähitellen syyn, joka johti Alanin veritekoon. 

Hevonen ja mies.

Equus on kiehtova elokuva enkä ole koskaan nähnyt toista sen kaltaista. Elokuva alkaa jo hyvin mielikuvistusta herättäen näyttäen katsojille vain veitsen, jossa on hevosen päätä muistuttuva pito-osa. Mielestäni oli mielenkiintoista katsoa, että mitkä seikat johtivat Peter Firthin mainiosti näyttelemän Alanin äärimmäisen raakaan tekoon. Vihaan noin yleisesti katsoa elokuvissa minkäänlaista eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa enkä tässäkään pystynyt ihan "täysin silmin" itse sokeuttamista katsoa. Equus ei kuitenkaan mässäillyt teolla vaan selkeästikin se oli hirveä teko myös Alanille ja hänen sairaan mielensä seurausta.

Psykiatrin pakeilla

Richard Burton oli myös uskottava omaan elämäänsä tyytymättömänä psykiatrina. Mielestäni elokuvassa oli ainoastaan hieman rasittavaa Burtonin monologit, kun hän kertoi ikään kuin meille katsojille tarinaa takautuvasti. Hänen raivoisat spiikkiinsä eivät aina jaksaneet vetää koko kiinnostuneisuuttani puoleensa.

Elokuvasta on tehty uusintaversio näytelmänä, jota tähditti Daniel Radcliffe. Harry Potterin roolista tunnetun näyttelijän "Full Montya" kauhisteltiin ja julistettiin, että hän ei enää ole Potter. 

Jännä elokuva.

***1/2

Ohjaaja:Sidney Lumet (Murder on the Orient express, Vallan terällä, Dog day afternoon, Network, Serpico, The Offence, Fail-safe, The Verdict, Guilty as sin, Family business, 12 Angry men, Q&A)
Pääosissa:Richard Burton, Peter Firth, Colin Blakely
Kesto:137min
Valmistusmaa: USA, UK