28/1001 The Gold Rush (1925)

Charles Chaplin keksi yhdistellä huumoria ja tragediaa tässä 1800-luvun kultakuume-ilmiöön pohjautuvassa elokuvassa: Kultakuume (The Gold Rush). Chaplin oli lukenut kauhukertomuksia kultaa tavoittelevien koettelemuksista; kannibalismista ja mokkasiinien mutustamisesta. Kyseinen versio jonka minä katsoin sisälsi Charles Chaplinin ääninauhan, jossa hän narratoi tapahtumia. Elokuvaan oli myös lisätty musiikkia. 

Kulkuri (Charles Chaplin) lähtee lukuisten muiden tavoin Kanadan vuorisiin olosuhteisiin etsimään kultaa. Matkoillaan hän tapaa etsintäkuulutetun Black Larsenin (Tom Murray) sekä Big Jimin (Mack Swain). Kaikki kolme näkevät kovaa nälkää, jopa niin kovaa, että syövät Kulkurin kengän. Big Jim myös alkaa nähdä Kulkurin jättikanana. 

Kulkuri tapaa kauniin tanssitytön Georgian (Georgia Hale), joka aluksi leikittelee tämän tunteilla, mutta alkaa nähdä hänet loppua kohden romanttisemmin.

Nam, monoa!

Elokuvassa oli paljon hauskoja kohtauksia, kuten kengän syöminen tai Chaplinin manifestoituminen kanaksi; Chaplin ruumiillisti hyvin kanan ja Big Jim oli sopivan maaninen. En tunne tarpeeksi elokuvan historiaa, että osaisin sanoa onko tämä ensimmäinen elokuva, jossa nälkä saa jonkun ihmisen muuttumaan silmissä syötäväksi. Tästä tuli kuitenkin mieleen esimerkiksi Seinfeldin jakso, jossa Newman näkee Kramerin pään kalkkunalla.

Hmm...

 Elokuva on myös koskettava kun Georgia lupaa tulla Kulkurin luokse uuden vuoden aattona, mutta unohtaa koko homman. Kulkuri on liikuttava kun hän tajuaa, että kukaan ei ole tulossa vaikka on laittanut pöydän hienoksi. Haaveissaan hän myös esittää kuuluisan "sämpylätanssin", jossa siis Chaplin tunkee haarukan kahteen sämpylään ja esittää niillä tanssi. Tätä samaa kohtausta yritti imitoida Johnny Depp elokuvassa  Benny&Joon.

Kuin kaksi marjaa

Kyllä se toimi vieläkin vaikkakin narratointi oli tarpeetonta ja aika häiritsevääkin. Mieluiten olisin katsonut elokuvan mykkänä. Unohdan usein kun katson vanhoja mykkäelokuvia että elokuvantekijät eivät olisi halunnut elokuviensa olevan mykkiä, tekniikka ei vaan ollut vielä niin kehittynyt.

****

Ohjaaja:Charles Chaplin

Pääosissa:Charles Chaplin, Mack Swain, Tom Murray

Kesto:95min

Valmistusmaa:USA

Blind dating (2006)

Elokuvassa Blind dating Danny (Chris Pine) on sokea mies, jonka veli (Eddie Kaye Thomas) yrittää järkätä hänelle hieman säpinää naisrintamalla ja hän joutuukin usealle kehnolle sokkotreffille. Danny osallistuu kokeelliseen leikkaukseen, joka mahdollistaisi osittaisen näön palautumiseen. Sairaalan vastaanotossa työskentelee näpsäkkä intialainen nainen (Anjali Jay), johon Danny iskee korvansa (heh). Nainen on kuitenkin jo varattu kun hänen perheensä on järjestänyt tälle avioliiton mukavan intialaismiehen kanssa. Danny ei kuitenkaan luovuta naisen suhteen helpolla.

Elokuvassa voi myös nähdä Tohtori tuli taloon -sarjasta tutun Jane Seymourin kiimaisena psykologina. 

Ovatko naiset keskimäärin noin sekopäisiä kuin elokuva antaa käsittää?

Elokuvassa oli ihan hauska tai toisaalta tyhmä idea siitä, että sokea mies kävisi sokkotreffeillä. Ajattelin, että tämä asetelma saattaisi johtaa muutamaan huvittavaan tilanteeseen. Elokuva ei kuitenkaan ollut kovinkaan hauska. Chris Pine on kiiltokuvapojumaisen komea, mutta paljon muuta hän ei sitten ollutkaan. Intialaista tyttöystävää esittänyt Anjali oli mielestäni hyvä, mutta valitettavasti elokuvan puitteet eivät tarjonneen kovinkaan suurta leikkikenttää hänen näyttelijän taidoilleen. 

Turha, tarpeeton ja unohdettava.

**

Ohjaaja:James Keach

Pääosissa:Chris Pine, Anjali Jay, Eddie Kaye Thomas

Kesto:95min

Valmistusmaa:USA

2/1001 The Great train robbery (1903)

Katsoin youtubesta elokuvahistorian ensimmäisenä western-elokuvana pidetyn Suuren junaryöstön (The Great train robbery).

Juliste vuoden elokuvatapahtumasta

Miehet ryöstävät ilmeisestikin postijunan, kolkkaavat rahoja vartiovan miehen ja lähtevät saaliinsa kanssa karkuun. Ratsuväki pidättää kuitenkin rosvot metsän siimeksessä. Ahneudella on kökköinen loppu. Elokuva päättyy (tai joissain tapauksissa alkaa) hienosti lähikuvalla rosvosta, joka ampuu päin kameraa. Vakuuttavaa kerrontaa. 

Bang!

Elokuva on kunniansa ansainnut genren pioneerina ja lyhärinä oli ainakin hyvin ytimekäs ja onnistui ilman dialogia kertomaan oleellisen. Elokuvassa oli paljon 1900-luvun alun elokuvaksi kohtauksia ja hieman draaman kaartakin. Elokuvassa esiintyneestä Gilbert M. Andersonista tuli lukuisten länkkäreiden vakiokasvo Broncho Billynä.

Ei tämä nyt mikään Hyvä, pahat ja rumat ole, mutta jonkun pitää aina tehdä se ensimmäinen. 

***

Ohjaaja: Edwin S. Porter

Pääosissa: Gilbert M. Anderson, A.C. Abadie, George Barnes

Kesto:11min

Valmistusmaa: USA

The Wolf of Wall Street (2013)

Kävin elokuvateatterissa katsomassa "alkuvuoden puhutuimman elokuva" - The Wolf of Wall Street. Elokuva on hyvin edustettuna tämän vuoden Oscar-gaalassa, se on ehdolla mm. parhaasta elokuvasta, parhaasta ohjauksesta: Martin Scorsese, parhaasta miessivuosasta: Jonah Hill sekä parhaasta miespääosasta: Leonardo DiCaprio. Elokuva perustuu tositapahtumiin.

It's all about money

 Jordan Belfort (Leonardo DiCaprio) on nuori kunnianhimoinen mies, joka saa 22-vuotiaana  meklarin lupansa ja suuntaa tiensä Wall Street:lle. Hän saa pomokseen miljoonan vuositulot omaavan Mark Hannan (Matthew McConaughey). Juuri kun Jordan aloittaa uraansa pörssit romahtaa eikä meklareille ole juurikaan käyttöä. Jordanin vaimo (Cristin Milioti) löytää kuitenkin ilmoituksen avoimesta paikasta "penniosakkeita" myyvävästä yrityksestä Long Islandilla.

Jordan mullistaakin koko "penniosake" -bisneksen ja rikastuu nopeasti myymällä "roskaa roskakuskeille". Jordan päättää menestystä saatuaan perustaa yrityksen uuden tuttavansa Donnie Azoffin (Jonah Hill) sekä muutaman muun kanssa. Jordan opettaa sekalaisen joukkonsa myymään halpisosakkeita rikkaille ja rahaa alkaa tulemaan aivan eri tavalla. Raha ja valta saa Jordanin pään sekaisen ja huumeet, huorat ja uusi vaimo (Margot Robbie) astuvat kuvaan. Rikkauden onnea kuitenkin varjostaa FBI-agentti Denham (Kyle Chandler), joka on päättänyt narauttaa Jordanin pörssikeinottelusta.

Not so buffed Matthew

Kyle Chandler

Matthew McConaughey on riuduttanut itsensä uutta elokuvaansa Dallas Buyers Clubia varten, jossa hän esittää AIDS:n saanutta henkilöä. Täytyy sanoa, että hänen uusi olemuksensa sopi täydellisesti tähän elokuvaan vaikka hänen roolinsa olikin pieni, niin oli se oleellinen. Parhaimpia suorituksia mitä olen koskaan Matthewilta nähnyt. Leonardo pisti myös parastaan. Mietinkin, että kuinkahan loppu hän oli kuvausten jälkeen kun hän oli suuren osan elokuvasta kiihkeässä mielentilassa pitäen inspiroivia puheita alaisilleen tai muuten vaan sekoillen. Jonah Hill oli myös osuva valinta mieheksi, josta on vaikea pitää.  

Martin Scorsese onnistui jälleen tekemään loistavan elokuvan, josta ei voinut olla varma minne se seuraavaksi vie. Hän myös todella sai kaikista näyttelijöistä maximimäärän irti. Yleensä kultapojan rooleista tunnettu Kyle Chandlerkin nousi aivan uudelle tasolle. Elokuva oli myös hysteerisen hauska kuin tietyllä tavalla pelottavakin. 

****1/2

Ohjaaja: Martin Scorsese

Pääosissa:Leonardo DiCaprio, Jonah Hill, Margot Robbie

Kesto:180min

Valmistusmaa:USA

Happythankyoumoreplease (2010)

Voi tätä surullista elokuvatusta! Katsoin siis elokuvan Rakkautta New Yorkissa (Happythankyoumoreplease). Elokuvan alkuperäinen nimi kertoo siitä kaiken oleellisen: se yrittää liikaa ja on liian vähän.

Ennen läpimurtoaan Ensisilmäyksellä-sarjassa Josh Radnor teki pääosaroolin tässä elokuvassa Sam Wexlerinä. Sam on kirjoittaja, jolla on vaikeuksia saada töitä. Hänen paras ystävänsä on jostain karvoja irrottavasta taudista kärsivä kalju-Annie (Malin Akerman). Kun Sam on menossa tärkeään työhaastatteluun todistaa hän metrossa tilanteen, jossa pieni poika joutuu eroon äidistään. Sam päättääkin ottaa pojan luokseen asumaan kun käy ilmi, että nainen ei ollutkaan pojan äiti. Sam myös tapaa ihastuttavan tarjoilijanaisen (Kate Mara), jonka kanssa hän tekee sopimuksen, että he viettävät kolme päivää yhdessa vaikka ovat juuri tavanneet.

Elokuvassa esiintyy myös älytön sivujuoni jonkun naisen ja miehen välillä enkä ymmärrä miten heidän suhteensa liittyi yhtään mihinkään?!?

Poika ja mies

Mielestäni elokuvassa oli jotain hyviä siemeniä, joita olisi pitänyt ravita enemmän. Samin ja pojan välinen kanssakäynti oli mielenkiintoinen juonikuvio, mutta lukuisat sivujuonteet hajottivat elokuvan kokonaisuuden ja teki siitä rasittavaa katsottavaa. Elokuvaan oli myös haalittu liikaa persoonallisen näköisiä ihmisiä ja se sai silmät vuotamaan verta. Liikaa kaikkea! Mielenkiintoisin juonikuvio Samin ja pojan välillä myös päättyi latteasti kuin käsikirjottajalta olisi loppunut aika kesken.

Jotain hyvää, mutta kyllä se oli huono.

**

Ohjaaja:Josh Radnor
Pääosissa:Josh Radnor, Malin Akerman, Zoe Kazan
Kesto:100min
Valmistusmaa:USA

197/1001 Monsieur Verdoux (1947)

Kirjastosta tarttui mukaan lisää Chaplin-elokuvia. Yksi niistä oli tämä Ritari Siniparta (Monsieur Verdoux), jonka kannessa keikistelee Charlie Chaplin ilman Kulkuri-hahmostaan tuttua maskeerausta. Ritari Siniparta ei ole myöskään mykkäelokuva.

Henri verdoux (Charles Chaplin) on pankkiirina 30 vuotta toiminut 30-luvun laman saattelemana potkut saanut henkilö, joka päätyy "likvidoimaan vastakkaista sukupuolta". Henri iskeekin urakalla varakkaita naisia, tappaa ja anastaa näiden rahat sekä elättää niillä perheensä. Henri sijoittaa saamisensa, mutta pörssin romahdettua menettää koko omaisuutensa kuten perheensäkin. Lopulta Henri haluaakin vain päättää kaiken. 

Kohta on aika päästä feikkivaimosta eroon

Koska en ole koskaan perehtynyt kunnolla Chaplinin tuotantoon, niin yllätti elokuva täysin. Vaikka Ritari Siniparta on komedia, on se erittäin musta sellainen. Viattomasta Kulkuri-hahmostaan tunnetusta Chaplinista en olisi uskonut tämänkaltaista kyynisyyttä. Chaplin osti Orson Wellesiltä idean elokuvaan 5000 dollarilla. Orson suunnitteli elokuvasta dokumenttia keskittyen todellisen sarjamurhaaja Henri Landrun ympärille, mutta Chaplin vei suunnan toisaalle. 

Chaplin onnistui tekemään systemaattisesta murhaajasta pidettävän hahmon, jonka ei olisi suonut joutuvan teloitetuksi. Hänen murhayrityksensäkin olivat hassuja. En tiedä kovinkaan monta muuta näyttelijää jotka olisivat pystyneet samanlaiseen suoritukseen. Elokuvassa Henrin hahmossa Chaplin julistaa oikeuteen jouduttuaan kuinka tekopyhää on joutua syytetyksi muutamasta murhasta kun hallitus luvan kanssa murhaa lukuisia sodissa. Tämän elokuvan takia Chaplin joutuikin tarkempaan syyniin Yhdysvaltojen taholta ja häädettiin lopulta maasta vuonna 1952.

***1/2

Ohjaaja: Charles Chaplin
pääosissa:Charles Chaplin, Mady Correll, Allison Roddan
Kesto:124min
Valmistusmaa:USA

Bronies: The Extremely Unexpected Adult Fans of My Little Pony (2012)

Ystäväni kertoi ehkä noin vuosi sitten kun oli mennyt ostamaan tyttärelleen My little ponia, niin myyjänä toiminut nuori mies oli suhtautunut odottamattomasti ostokseen. Hän kun oli maininnut kuinka siistejä nämä ponit hänen mielestään ovat, "varsinkin nämä uudemmat". Useampihan meistä tietää, että My little ponit olivat 80-luvulla söpön pullakoita kun taas 90-luvulle tultaessa kokivat  muodonmuutoksen ja tulivat hoikemmiksi. Ystäväni myös mainitsi, että ilmeisesti nykyään jotkin pojat ja miehetkin tykkäävät My little poneista. Muistan miettineeni, että mitäköhän ilmiön takana on ja onko se edes totta.

Friendship is magick

Sattumalta tömäsinkin Bronies: The Extremely Unexpected Adult Fans of My Little Pony -dokumenttiin, joka kertoi näistä nuorista tai ei enää niin nuorista miehistä, jotka olivat täysin hullaantuneet My little pony -nimiseen sarjaan ja halusivat sarjaan liittyen kerätä oheismateriaalia kotiinsa eli näitä poneja. Sarja on luonnollisestikin suunnattu pikkutytöille ja käsittelee ystävyyden teemoja. Jokaisessa jaksossa on jonkinlainen opetus ystävyydestä ja jokainen hahmo edustaa jotain harmonian osaa, kuten naurua, taikuuttaa, lempeyttä ja anteliaisuutta. Dokumentissa haastateellaankin muutamaa fania, joiden fanitus huipentuu BronyCon-festivaalille, jossa kaikki fanit kokoontuvat kuuntelemaan ääninäyttelijöiden ja muiden sarjaan osallistuneiden paneelia, kuuntelemaan sarjasta inspiroituneiden fanien taidonnäytteitä kuten musiikkia sekä lasertaidetta ja tietysti ostamaan "ponikamaa".

Pikkuisten ponien ystävät

Dokumentissa haastatellaan lähinnä jenkkejä, mutta ohjelmassa on myös yksi saksalainen pariskunta, joka tapasi My little pony -harrastuksensa merkeissä. Yksi faneista asuu jenkkilän junttilassa ja saa paljon shittiä osakseen paikallisilta redneckeiltä. Hänen autonsa takalasi muun muassa hakattiin mäsäksi juuri kun hän oli laitattanut kustomoidut My little pony -tarrat. Yksi faneista on puolestaan aspergerin oireyhtymästä kärsivä nuori, jolle normaalisti sosiaaliset tilanteet ovat ahdistavia, mutta käytyään BronyConista saa täysin uutta uskallusta. 

Omat My little ponini

Fanit korostavatkin, että BronyConissa on parasta kun kaikki hyväksytään eikä ketään karsasteta kuten ehkä yleisesti "ulkomaailmassa" tehdään. Mielestäni mielenkiintoisinta näissä My little poneja fanittavissa miehissä eli Bronies:ssa oli se, että he olivat suureksi osaksi heteroita ja korkeasti koulutettuja miehiä. He ilmoittivat pitävänsä sarjasta, koska se oli hyvin animoitu ja he pystyivät soveltamaan sarjan opetuksia oikeassa elämässä. Kaikki heistä myös tiedosti sen, että ei ole kovinkaan "normaalia" tykätä pikkutytöille suunnastusta sarjasta, mutta kuitenkin he kaikki huomasivat aina palaavansa sen äärelle. Monet nuoret salasivat ainakin ensi alkuun harrastuksensa vanhemmiltaan. En ole itse koskaan tätä sarjaa katsonut, mutta mielestäni on jotenkin kivaa ajatella, että nuoret miehet pitävät tärkeänä ystävyyttä sekä hyviä arvoja, kuten anteliaisuutta. Faneihin kuuluikin useampi sotilas, jotka kokivat, että ponien arvot kävivät hyvin yksiin sotilaiden ohjenuoriin. Hyvä liike ohjelman tekijöiltä oli myös uuden ilkeän hahmon Discordin astuttua kuvioihin asettaa ääninäyttelijäksi Star Trekistä tuttu John De Lancie, jota myös dokumentissa haastatellaan. Kukapa poika ei Star Trekistä tykkäisi ja ilkeä hahmo tuo tietysti lisää kiinnostavuutta sarjaan.

John De Lancie on Discord

Mielenkiintoinen ilmiö. Kaipa huonon taloustilanteen ja muun kurjuuden keskellä kun ihmisiltä noin ylipäätänsä vaaditaan enemmän ja enemmän, niin pehmeät arvot nostavat päätään. Mielestäni on myös hienoa, että lähinnä naishahmoista eli näistä poneista koostuvaa sarjaa fanittaa miehet. He näyttävätkin tulevaisuuden tietä kohti tasa-arvoisempaa ja suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa.

***1/2

Ohjaaja:Laurent Malaquais
Pääosissa:John de Lancie, Alex Tibcken, Tim Star
Kesto:90min
Valmistusmaa:USA