The Happening (2008)

Luonto hyökkää ihmistä vastaan elokuvassa The Happening.

Ihmiset alkavat käyttäytyä omituisesti anastaen oman henkensä hyppäämällä alas rakennuksesta, ampumalla itsensä tai mikä keino sattuu kätevimmin omalle kohdalle osua.

Luonnontieteiden opettaja Elliot (Mark Wahlberg) lähtee puolisonsa (Zooey Deschanel) sekä kaverinsa (John Leguizamo) ja tämän lapsen (Ashlyn Sanchez) kanssa pakoon terroristi-iskuksi uskottua myrkytysaaltoa. Pian kuitenkin selviää, että kyse onkin luonnon omasta puolustusmekanismista eikä matkan päämääräkään ole enää turvallinen.

Zooey ja Wahlberg ihmettelevät maailman menoa

The Happening alkaa ihan mielenkiintoisella tavalla kun ihmiset alkavat käyttäytyä erikoisesti murhaten itsensä. Jännän idean toteutus kuitenkin ontuu pahemman kerran ensinnäkin väärällä roolituksella. Mark Wahlberg ei ole kovin uskottava luonnontieteiden opettajana eikä hänen avioliittonsa Zooeyn näyttelemän naisen kanssa tuntunut uskottavalta. Ainoa poitiivisuus roolituksessa oli John Leguizamo, jolla oli harmillisen pieni rooli. 

Juoni myös litistyy kokoon kun ryhmä lähtee pakoon kasveja. Tuulessa värisevät heinät eivät yllä Darth Vaderin tasoiseksi pahikseksi. Tämän takia mukaan onkin pitänyt ujuttaa erakoitunut uskismummo, jolla on vanha nukke sängyssä ja erikoinen persoonallisuus. Elokuvasta puuttuu kunnon rakenne eikä hahmot saa erityisesti välittämään itsestään.

Imdb:n keskusteluosiossa joku oli ihmetellyt sitä, että miksi henkilöt eivät käyttäneet kaasunaamareita tai edes jonkinlaista hengityssuojaa jos kasvit erittivät tuhoisaa myrkkyä ilmaan. Ihan hyvä pointti.

**

Ohjaaja: M. Night Shyamalan (The Sixth sense, Unbreakable)
Pääosissa:Mark Wahlberg, Zooey Deschanel, John Leguizamo
Kesto:91min
Valmistusmaa:USA; Intia

Lady in the water (2006)

Ohjaaja M. Night Shyamalan ammatillisen alamäen voidaan sanoa alkaneen elokuvakriitikoiden perusteella Lady in the water -elokuvasta.

Paul Giamatti näyttelee perheensä menettänyttä Cleveland-nimistä isännöitsijää joka kohtaa lasten sadusta tutun vedenalaisen olennon - narfin (Bryce Dallas Howard). Ihmiset ja vesi-ihmiset (narfit) elelivät aikoinaan yhdessä, mutta erkanivat ajan saatossa.

Narfi kertoo Clevelandille nimekseen Story ja että hänen tehtävänään on toimia astiana, eräänlaisena muusana, Shyamalan itsensä esittämälle kirjailíjalle. Story haluaa päästä tehtävänsä täytettyään takaisin kotiin, mutta häntä saalistaa maalle menneitä narfeja jahtaava peto.

Sadussa puhutaan ihmisistä joilla on mystisiä voimia, jotka voivat auttaa narfin kotiinsa; vartija, parantaja, kilta sekä symbolisti. Paul luulee löytäneensä filmikriitikon (Bob Balaban) avulla sadun kuvaamat henkilöt isännöimästään asuntokompleksista, mutta alkukokoonpano onkin väärä. 

Story sekä Cleveland

Pitkitetty iltasatu joutui liikaa selittelemään itseään sekä osittain antiikin kreikasta lainattua mytologiaansa. Änkyttävää päähahmoa oli myös katsojan näkökulmasta hieman rasittava seurata. Kauriinsilmä narfina esiintynyt itkusilmä Bryce oli yhtä kiinnostava kuin kilo multaa. 

Olen nähnyt elokuvan kerran aikaisemminkin ja muistijälkeni sanoi, että kyseessä tulee olemaan huono tuotos. Tämän takia hieman yllätyin kun ensimmäiset 40 minuuttia olivatkin suht viihdyttäviä. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin alamäki, jota elokuvan jatkuva jännitysmusiikki tai Shyamalan suuri sivuosa eivät auttaneet. Paul Giamatti sekä symbolistiksi aluksi luultu Jeffrey Wright olivat ainoat jotka tekivät elokuvasta edes hieman kiinnostavan katsoa. Sekoilu jossa kiinteistössä olleista asukkaista yritettiin löytää oikeat täyttämään osansa Storyn suojelemiseksi oli puuduttavaa katsottavaa. 

Shyamala yritti epäonnisesti lisätä ripauksen huumoria synkän puoleiseen fantasiaelokuvaansa muun muassa vain toista puoltaan treenavalla Reggie-hahmolla (Freddy Rodríguez) sekä Bob Balabanin näyttelemällä ylijäykällä filmikritiikolla. Pöheikössä liikkuneet sudenkaltaiset Storya väijyneet olennotkaan eivät oikein pelottanut.

**

Ohjaaja: M. Night Shyamala (The Sixth sense, Unbreakable)
Pääosissa: Paul Giamatti, Bryce Dallas Howard, Jeffrey Wright
Kesto:110 min
Valmistusmaa: USA

The Village (2004)

Kylä (The Village) on hirviöelokuva joka jakaa mielipiteitä.

Metsän keskellä on kylä, jota asuttaa kourallinen amishimaisesti eläviä ihmisiä. Kylän vanhimmat, Edward Walker (William Hurt), etunenässä tekevät päätökset kyläläisiä kuunnellen. Ihmiset eivät ylitä ympäröivää metsää, koska hirviöt vaeltavat niissä ja keskinäisen sopimuksen mukaan: jos hirviöt jättää rauhaan, jättävät he myös kylän rauhaan. 

Edward Walkerin sokean Ivy-tyttären (Bryce Dallas Howard) mielitietty (Joaquin Phoenix) kuitenkin puukotetaan kyläidiootin (Adrien Brody) toimesta henkihieveriin ja päättää Ivy, että haluaa mennä metsän läpi kaupunkiin hakemaan lääkkeitä rakkaalleen uhkasta huolimatta.

Elokuvassa voi nähdä myös Sigourney Weaverin sekä Jesse Eisenbergin pienessä sivuosassa.  

Ivy piiloutuu puun taakse

Katsojia leikitellään hirviöiden olemassaolon mahdollisuudella. Tiedän monia jotka eivät pidä tästä elokuvasta, mutta minua ei haittaa se, että elokuvan hirviöt ovatkin vain kaupungin väkivaltaa paenneiden kylän vanhimpien keksintöä ettei kyläläiset karkaisi yhteisöstään. Kylä poikkeaakin siten Shyamalan aikaisemmista elokuvista, että kliimaksin sijaan tarjotaan antikliimaksi: hirviöt eivät olekaan totta. Tavanomainen yliluonnollinen aspekti jää puuttumaan. Kylä kuvaa myös hyvin uskon tai pelon vahvuutta ihmisten hallitsemisen keinona.

Elokuvassa minua ainoastaan hämäsi Bryce Dallasin tulkitsema liioitellusti rempseä sokea-Ivy, jonka rämäpäisyys meni paikoin lähelle farssia. Joaquinin näyttelemä hahmo oli puolestaan miltei liitoitellun ujo, jolloin näiden kahden rakastavaisen luonteiden eroavaisuuksien alleviivaaminen tuntui epäluonnolliselta. Myös yleensä niin mainio Sigourney tuntui enemmänkin esittävän jonkinlaista stereotypiaa käsitöistä nauttivasta leskestä kuin päässeen sisälle hahmoonsa.

Kauniisti väritetty tarina.

***1/2

Ohjaaja:M. Night Shyamalan (Unbreakable, Signs, The Sixth sense)
Pääosissa:Sigourney Weaver, William Hurt, Joaquin Phoenix
Kesto:108min
Valmistusmaa: USA

Signs (2002)

Mel Gibson ja Joaquin Phoenix tähdittävät ufo-trilleriä Signs.

Vaimonsa kuoleman jälkeen uskosta luopuneen pastorin, Graham Hessin (Mel Gibson), pelloille ilmestyy omituinen kuvio, jonka alkuperää ei tiedätä. Pian uutisoidaan kuvioista pelloilla ympäri maailmaa ja alienkin on kameralle tallentunut. Graham haluaa suojella luonaan asuvan veljensä (Joaquin Phoenix) kanssa lapsiaan (Rory Culkin, Abigail Breslin) muukalaisten uhkalta.

Vaimon kuolema vie Grahamin uskon, mutta kuolevan vaimon viimeiset sanat ovatkin merkityksellisemmät kuin hän oli kuvitellut. Elokuvissaan usein vilahtava ohjaaja Shyamalan esittää tässä Grahamin vaimon kuolemasta vastuussa olevaa rattiin nukahtanutta miestä.

Foliohattupäät

Signs ei yllä Kuudennen aistin tai Unbreakablen tasolle, mutta pitää otteessaan. Scifi-mysteeriin ollaan saatu mukavaa uskontopohdintaa kun yleisellä tasolla elokuvassa pyöritellään ihmeiden olemassaolon mahdollisuutta. Toinen pitää jotain sattumana kun toinen yliluonnollisen voiman antamana merkkinä. Alienit on heitetty sitten tähän keittoon mukaan kuin yhtenä uskon elementtinä. Onko uskottavampaa uskoa elämään toisilla planeetoilla kuin jumalaan?

Mel Gibson on katolilaisuustaustansakin takia uskottava pastorina sekä suojelevaisena perheenisänä ja Joaquin tukee hyvin veljenä. Liittle Miss Sunshine  -tähti Abigail Breslin on suloinen pikkutyttönä ehkä välillä jopa liian söpöstelevä. Jännitteitä on luotu tähänkin ihan kivasti, mutta ehkä kokoajan samassa ympäristössä liikkuminen vie osan kiinnostavuudesta. 

Elokuva lopputwistikään ei päässyt ihan samalla tavalla räjäyttämään päätä kuin Kuudennessa aistissa tai Unbrekablessa.

***

Ohjaaja:M. Night Shyamalan (The Sixth Sense, Unbreakable)
Pääosissa:Mel Gibson, Joaquin Phoenix, Rory Culkin
Kesto:106min
Valmistusmaa:USA

Unbreakable (2000)

Unbreakable pohtii supersankarien olemassaolon mahdollisuutta tosielämässä.

Samuel L. Jacksonin näyttelemä Elijah Price sairastaa geneettistä luutiheyden tautia, joka saa hänen luunsa murtumaan herkästi. Sairasvuoteessa lähes koko elämänsä viettänyt Elijah on kuluttanut aikaansa lukemalla sarjakuvia. Elijah onkin alkanut vakuuttua siitä, että sarjakuvat pohjautuvat ajan saatossa liioitelluihin tositapahtumiin.

David Dunn (Bruce Willis) on työväenluokan perheenisä, joka joutuu pahaan junaonnettomuuteen. David säilyy ainoana hengissä. Tämä saa Elijahin kiinnittämään huomion Davidiin ja alkaa epäilemään, että hän on modernin ajan supersankari. Elijahin ahdistelemaksi joutuva David alkaa itsekin uskoa omaan potentiaaliinsa, mutta samalla myös synkkä salaisuus Elijahista itsestään paljastuu. 

They called me mister glass

Davidin vaimona voi nähdä Robin Wrightin ja poikana Spencer Treat Clarkin.  

Paljon tää maksaa?

Pidän kovasti Unbreakablesta ja suurimman vaikutuksen se tekee ensimmäisellä katselukerralla kuten useimmat Shyamalan elokuvista. Sarjakuvien ystävänä Elijahin sarjakuvien arvostukseen on helppo yhtyä. Loistava kohtaus oli kun joku juppi meni ostamaan Elijahin taidegalleriasta sarjakuvataidetta - pienokaiselleen. Elijahin verbaalinen solvaava comeback on parhautta:

Do you see any Teletubbies in here? Do you see a slender plastic tag clipped to my shirt with my name printed on it? Do you see a little Asian child with a blank expression on his face sitting outside on a mechanical helicopter that shakes when you put quarters in it? No? Well, that's what you see at a toy store. And you must think you're in a toy store, because you're here shopping for an infant named Jeb.

Samuel L. Jackson vakuuttaa useimmissa elokuvissaan jo pelkällä karismaattisella olemuksellaan ja hunajaisella äänellään. Hieman v-mäisen Elijahin rooli olikin hänelle kuin nikkaroitu. Bruce jää tässä mittelössä kakkoseksi, mutta kantaa hyvin oman vastuunsa etäisenä vartijana, joka ei ole tyytyväinen elämäänsä. Robin tukee hyvin painostavaa ilmapiiriä, joka vallitsee Dunnien kotona. 

Elokuva tarjoaa paljon visuaalisesti hienoja hetkiä jotka kertovat tarinaa kuten nuoren Elijahin pyöräyttäessään ympäri ensimmäisen saamansa sarjakuvan kuin hänen elämänsä käännekohdan merkiksi. Elijahin hauras tila saa myös jatkuvasti hieman jännittyneeksi ettei tämä telo itseään ja murra kaikkia luitaan. Loppuratkaisu onnistui myös ensimmäisellä katselukerralla yllättämään ja toi vieläkin vilunväristyksiä vaikka totuuden jo tiesinkin. 

****

Ohjaaja:M. Night Shyamalan (The Sixth Sense, Wide Awake)
Pääosissa:Bruce Willis, Samuel L. Jackson, Robin Wright
Kesto:106min
Valmistusmaa:USA

960/1001 The Sixth Sense (1999)

Kuudes aisti (The Sixth Sense) on M. Night Shyamalan kuuluisuuteen siivittänyt kauhuelokuva twistillä™.

Pienen Cole-pojan (Haley Joel Osment) yksinhuoltajaäiti (Toni Collette) on huolissaan, koska poikansa ei käyttäydy normaalisti. Apuun tulee lasten psykologi Dr. Malcolm Crowe (Bruce Willis), joka yrittää ymmärtää Colen ongelmaa. Crowe saa tietää, että pojalla on salaisuus, jonka hän paljastaakin kollektiiviseen muistiimme pinttyneellä lauseella:

I see dead people

Danny Wahlbergin voi nähdä lyhyesti alussa Malcolmin entisenä potilaana, jota hän ei osannut auttaa. Malcolmin vaimoa esittää Olivia Williams.

Cole ja Crowe

Oli hauska katsoa elokuva nyt pitkän ajan jälkeen uudelleen kun tiesi (oletan nyt että kaikki suomenkielentaitoiset ihmiset tietävät tämän enkä spoilaa mitään) että Bruce Willisin esittämä psykologi on itsekin kuollut ja vain Haley Joel Osmentin esittämä Cole voi tämän nähdä. Kohtaukset  on tehty nerokkaasti niin, että jos yllä olevaa totuutta ei tiedä, ei osaa epäillä ettei kukaan poikaa lukuunottamatta näe kuollutta päätohtoria. Muistan kun kävin katsomassa elokuvan teatterissa sen tuloaikanaan olivat kaikki, itseni mukaan lukien, leffasta tulleet ihan "mind-blown" siitä mitä olivat juuri nähneet. Shyamalan sanoi itsekin haastattelussaan, että normaalisti kriitikot tai ihmiset yleisesti möläyttävät nämä jutut, mutta Kuudennen aistin loppuyllätystä ei kukaan halunnut pilata keneltäkään. 

Danny Wahlberg omistautui noin 5 minuutin rooliinsa, jossa hän esittää Crowen vanhaa potilasta. Hän valmistautui rooliinsa äärimmäisellä painon pudotuksella. Hänellä on keskeinen rooli elokuvan tapahtumien kulussa ja hänen heittäytyminen myös luo sopivan jännitteen elokuvan tunnelmaa varten. Toni Collette on hyvin samaistuttava hahmo äitinä, joka ei ymmärrä mitä hänen pojalleen tapahtuu eikä siis osaa tätä auttaakaan.Tulkinta on vakuuttavaa. 

Haleyn ja Brucen keskinäinen työskentely on miltei maagista. Kuudennesta aistista olisi saanut helposti epäuskottavan ja typerän sen yliluonnollisen aspektin takia, mutta vahvat roolisuoritukset molemmilta päätähdiltä tekivät käsikirjoitukselle kunniaa. Harmi että lapsitähdeksi profiloitunut lahjakas Osment ei ole saanut hirveästi näkyviä rooleja lapsuutensa jälkeen. Julkisuudessa hänen naamansa on näkynyt lähinnä "nerokkaissa" artikkeleissa joissa kauhistellaan hänen aikuistunutta ulkonäköään. Joo, minäkin näytän samalta nyt kuin 23 vuotta sitten...not!

Kuudes aisti jaksaa vieläkin hämmästyttää laadukkuudellaan. 

****

Haalistunut Kuudes aisti -lippuni kalenteriin liimattuna

Ohjaaja: M. Night Shyamalan (Wide Awake, Unbreakable)
Pääosissa: Bruce Willis, Haley Joel Osment, Toni Collette
Kesto:107min
Valmistusmaa:USA

Wide Awake (1998)

Herätys Joshua! (Wide Awake) on M. Night Shyamalan toinen ohjaustyö edeltäen hänet kuuluisaksi tehnyttä Kuudennetta aistia.

Joshua (Joseph Cross) on 10-vuotias poika, jolle isoisä (Robert Loggia) on tärkeä hahmo. Katolisen koulun kasvatti alkaa pohtia enemmissä määrin Jumalaa kun hänen isoisänsä menehtyy. Joshua saakin nerokkaan idean, että haluaa löytää Jumalan ja kokeilee erilaisia uskontoja saavuttaakseen tavoitteensa. 

Elokuvassa voi nähdä Rosie O'Donnellin sekä Camryn Manheimin katolisen koulun nunnaopettajina ja Julia Stilesin Joshuan siskona.

Joseph ja Rosie

Wide Awakessa on hyvin Shyamalalle tyypillinen uskonnollinen teema pienellä yliluonnollisella ripauksella. Elokuvan pikkupoikaa näyttelevä Joseph ei ole kuitenkaan ihan yhtä vakuuttava kuin Kuudennen aistin Haley Joel Osment. Hänen kirkassilmäisen naiivista tulkinnasta tuleekin paikoin paha olo sen imelyyden takia; "yhyy, olen vain pikkupoika enkä ymmärrä Jumalaa. Olen haukannut liian ison palan ja tämä koskettaa aikuisia koska olen nuoruudessani niin hyväuskoinen."

Pojan kiinteä suhde ukkiin on kuitenkin aidosti liikuttavaa, joka meille flashbackeinä näytetään. En muista montakaan elokuvaa nähneeni joka keskittyisi isoisän ja pojan väliseen ystävyyteen. Ukkina toiminut Robert Loggia oli suuresti syyllinen vahvoihin tunnekokemuksiin lyhyinä hetkinään joita oli ruudussa. Intialaissyntyinen Shyamala yritti myös oudon korostuneesti ujuttaa intialaisuutta elokuvaansa dialogissa. 

Rosie O'Donnell oli ihan piristävä nunnaopettajana, mutta muuten elokuva kallistui tylsyyden puolelle. Pojan jumaletsintä ei vaan ollut kovinkaan kiinnostavaa. 

**1/2

Ohjaaja: M. Night Shyamalan (Kuudes aisti, Village)

Pääosissa: Joseph Cross, Timothy Reifsnyder, Dana Delany

Kesto: 88min

Valmistusmaa: USA