Cars 2 (2011)

Autot 2 (Cars 2) on jatkoa Pixarin Autot-elokuvalle.

Lightning McQueen (Owen Wilson) on asettunut pieneen Radiator Springsin kylään, mutta kisailee silti vielä voitokkaasti. Uusi ekologinen polttoaine tulee markkinoille ja tämän tuotteen kehittäjä Sir Miles Axlerod (Eddie Izzard) päättää pistää uuden kisan pystyyn - World Grand Prixen. Kaikkien maiden parhaat kutsutaan mukaan Lightinin McQueen mukaan lukien. Kisan eri vaiheita pidetään ympäri maailmaa, joten päättää McQueen ottaa junttimaisen kaverinsa Materin (Larry the Cable Guy) mukaan, että hänkin pääsee tutustumaan eri kulttuureihin. 

Samaan aikaan salaiset agentit Finn McMissile (Michael Caine) sekä Holley Shiftwell (Emily Mortimer) on kisaan liittyvien rikollisten jäljillä. Mater tempautuu salaisten agenttien mukaan. Pahat autot ovat löytäneet keinon jolla vammauttaa vaihtoehtoisella bensalla kulkevat kisaan osallistuvat autot niin, että kaikki jatkaisivat öljyn kuluttamista luullen ekobensaa vaaralliseksi. 

Kaikki ei ole kuitenkaan aivan niin kuin aluksi vaikuttaa. 

Japani on värikäs paikka

Autot 2 oli viihdyttävää toimintaa James Bond -tyyppisten elokuvien malliin. Mater oli oikeastaan enemmän pääosassa kuin ykkösosan protagonisti McQueen. Parasta elokuvassa oli eri maissa seikkailu, joihin tuotiin kunkin maan persoonallinen tyyli mukaan. Varsinkin Japani oli oikein herkullista maaperää omintakeisine "anime-tyyleineen". Tästähän sai hieman jo esimakua ykkösosassa. Myöskään japanilaisten elektronisilla vimpaimilla varustetut vessat eivät säästyneet huumorilta. 

Maisemanvaihdon lomassa tapahtuva tarina hetkeksi särölle joutuvasta ystävyydestä sekä pahisten kiinniottamisesta ei ollut niin erikoislaatuisia tai kiehtovia. Michael Canen brittiääni sopi hyvin salaiselle agentille.

Kaiken kaikkiaan ihan hauska elokuva.

***1/2

Ohjaaja:John Lasseter, Brad Lewis

Pääosissa:Owen Wilson, Larry the Cable Guy, Michael Caine

Kesto:106min

Valmistusmaa:USA

Cars (2006)

Autot (Cars) on Pixar-animaatio, jossa fiiliställään jenkkien ensimmäistä kokonaan päällystetty valtatietä - Route 66:sta. 

Lightning McQueen (Owen Wilson) on uusi tulokas kilpa-autoilussa ja taistelee jo kärkikolmikossa parhaan ajajan palkinnosta. Tulos päätyy kuitenkin tasapeliin ja kilpa uusitaan tämän kärkikolmikon kanssa. Lightining Mcqueen joutuu kuitenkin eksyksiin matkallaan kisaan.

McQueen löytää itsensä Radiator Springs -tuppukylästä valtatoe 66:sen varrelta, jossa hän kohtaa muun muassa hitaan puoleisen hinurin Materin (Larry the Cable Guy), ihastuttavan Sallyn (Bonnie Hunt) sekä vanhan kilpurin Doc Hudsonin (Paul Newman). Itserakas saa opetuksen lähimmäisenrakkaudesta.

Doc Hudson ja Lightining McQueen

Autot ei aiheena minua erityisesti kiinnosta, joten en odottanut viihtyväni elokuvan parissa kovinkaan hyvin. Mielestäni ei ole mitään epäkiinnostavampaa "urheilulajia" kuin autourheilu. Kuka jaksaa katsoa sitä ympäri ajamista? No ilmeisesti aika moni. Alun kisa olikin pätkän tylsin kohtaus, mutta kun McQueen pääsi maalaiskylään, niin alkoi tarina kiinnostaa. Autot oli loppujen lopuksi ihan mukavaa katsottavaa suurista ennakkoluuloistani huolimatta. Varsinkin Mater-hahmo oli vallan mainio junttimaisuuksineen.

Mietin myös, että aika kekseliästä tehdä animaatio autoista elävinä henkilöinä. Moni pikkuautoista tykkävää lapsi on ottanut varmasti elokuvan omakseen. Suosio näkyy ainakin jatko-osana sekä spin-off-sarjana: Mater's Tall Tales.

Mukava kunnianosoitus legendaariselle tielle.

***1/2

Ohjaaja:John Lasseter, Joe Ranft

Pääosissa:Owen Wilson, Bonnie Hunt, Paul Newman

Kesto:117min

Valmistusmaa:USA

The Incredibles (2004)

Ihmeperhe (The Incredibles) jatkaa Pixar-animaatioiden linjaa.

Herra Ihmeellinen Bob (Craig T. Nelson) ja rouva ihmeellinen Helen (Holly Hunter) omaavat molemmat supervoimia. Herra on vahva ja rouva elastinen. Vanhaan hyvään aikaan ihmekykyjä arvostettiin, mutta ikävän lakitupaan viedyn itsemurhatapauksen jälkeen katsottiin parhaaksi kieltää supervoimien käyttö.

Bob ja Helen menevät naimisiin, saavat lapsia ja asettuvat aloilleen. Lapset perivät vanhempiensa kyvyt; tytär Violet (Sarah Vowell) osaa muuttua näkymättömäksi, vanhempi poika Dash (Spencer Fox) on supernopea ja perheen vauvan kyvyt paljastuvat vasta loppupuolella. 

Bob on korviaan myöten tyytymätön monotoniseen vakuutusuraansa ja haikailee supernuoruuttaan. Hän saakin kutsun palata jälleen supersankariksi, mutta kyseessä onkin vain hänen nemesiksensä Syndrooman (Jason Lee) katala juoni. Vaarassa on koko perhe. 

Elokuvassa voi kuulla myös Samuel L. Jacksonia Bobin jäädyttämisen taidon omaavana Lucius kamuna. 

Dash, Violet, Bob, Helen ja Lucius

Mielestäni Ihmeperhe ei ole elokuvana kovinkaan ihmeellinen. Vaikka tykkäänkin noin yleisesti ottaen supersankarielokuvista, niin oli tässä toivomisen varaa. En ensinnäkään pitänyt valmiista sukupuolien stereotypioista joita tämä leffa tuputti. Miehen superkyvyn ollessa voima ja naisen taipuvaisuus. Tarinan tyttö oli myös näkymättömyyteen taipuva ihastuksen edessä häkeltyvä epävarmuus kun perheen poika taas itsevarma rasavilli nopeine jakoineen. 

Bobin kaverina toiminut Lucius jäi erikoisen irralliseksi tarinasta. Muutenkin elokuvaan oli ympätty liikaa eikä sitä ollut kovin kiinnostavaa aina seurata. Ironia siitä että vanhoina päivinä kunniassa paistatellut Bob joutui nyt vakuutusalalle, jota voitaisiin pitää action-hommeleiden harmaana vastakohta, oli ihan hauska. 

Hollyn ääni on myös kiehtova ja sopi hyvin rouva elastiselle. Myös Samuelin ääni toimii milteipä aina.

***

Ohjaaja:Brad Bird (Rautajätti, Rottatouille)

Pääosissa:Craig T. Nelson, Samuel L. Jackson, Holly Hunter

Kesto:115min

Valmistusmaa:USA

Finding Nemo (2003)

Nemoa etsimässä (Finding Nemo) kertoo klovnikalasta, joka joutuu eroon isästään.

Marlin (Albert Brooks) menettää vaimonsa ja mätimunansa hauen hyökkäykselle. Yksi muna - Nemo (Alexander Gould) - kuitenkin säästyy, jolle Marlin vannoo ettei tapahdu mitään pahaa. Muna kasvaa ja ylisuojelevainen isä saa tuta uhmakkaan lapsensa tempauksen kun hän lähtee avomerelle. Nemo joutuu ihmissukeltajan saaliiksi ja murtunut isä lähtee etsimään kadonnutta vesaansa.

Matkallaan Marlin tapaa Doryn (Ellen DeGeneres), jolla on lyhyt muisti, mutta suuri sydän. Yhdessä he tempautuvat elämiensä seikkailulle kohdaten mitä erilaisempia tilanteita.

Julkkisääninä voi kuulla myös muun muassa Geoffrey Rushia sekä Willem Dafoeta.

Marlin ja Dory

Nemoa etsimässä alkaa surullisella tavalla jättäen erityisen kiinnostavat puitteet animaatiolle. Pidän kovasti elokuvan tarinasta jossa isä tekee kaikkensa poikansa puolesta. Merenalainen maailma tarjoaa myös mitä hauskimmat mahdollisuudet erilaisille hahmoille sekä tapahtumille. Omaa mielikuvituskaan ei juuri tarvitse käyttää kun todellisuus tarjoaa sellaisen kaverin kuin lyhtykrotti. Ensimmäisellä katselukerralla pidin Ellen DeGenerisin Dory hahmoa aika rasittavana tapauksena, mutta näin uudelleen katsottuna hän olikin aika hauska ja sopiva kevennys muuten raskaaseen aiheeseen.

Parasta antia oli myös akvaarion, johon Nemo päätyi ihmisten kyninsistä, hahmot. Kukin merenelävä oli omalla tavallaan sekaisin pienestä tilasta. 

Nemoonkin on tulossa jatkoa elokuvalla Finding Dory.

*****

Ohjaaja:Andrew Stanton (A Bug's life), Lee Unkrich

Pääosissa:Albert Brooks, Ellen DeGeneres, Alexander Gould

Kesto:100min

Valmistusmaa:USA

A Bug's Life (1998)

Ötökän elämää (A Bug's life) seurasi suosiollista Toy Storya Pixarin kokopitkien animaatioiden saralla. Ötökän elämää ei aivan vedä vertoja edeltäjälleen.

Muurahaisten yhteiskunnassa asustelee erikoislaatuinen muurahainen nimeltään 

Flik (Dave Foley). Hän aiheuttaa keksinnöillään enemmän hankaluuksia kuin auttaa yhteisöään. Pieniä muurahaisia uhkaa heinäsirkat (mm. Kevin Spacey), jotka kiristävät heitä keräämään ruokaa talven varalle myös itselleen. Muurahaisten tuleva kuningatar (Julia Louis-Dreyfus) keksii hyvän keinon päästä eroon Flikistä ja lähettää hänet tehtävälle hakea isompia ötököitä puolustamaan muurahaisia sirkoilta uskoen ettei koskaan palaa tehtävältään. 

Flik löytää kuitenkin taidokkaita sirkusötököitä, mutta kommunikaatiossa tapahtuu katkos eikä ötökät tajua joutuvansa tappelemaan vaan luulevat saavansa töitä esitykselleen. Prinsessan ihmeeksi Flik palaa sekalaisen armeijansa kanssa. 

Ötököillä on oma elämänsä

Sekotan aina Ötökän elämää samana vuonna ilmestyneeseen Dream Worksin animaatioon Antz, joka osaltaa kertoo myös muurahaisista. Ötökän elämää on ihan semivviihdyttävä kertomus muurahaisten koettelemuksista sekä erilaisuuden ylistämisestä. Hyviksi hahmoiksi voisi nostaa Kevin Spacayn äänellä varustetun Hopperin, jonka Kevin sai tuntumaan oikeasti uhkaavalta. Sirkusötökät eivät mielestäni olleet niin onnistuneita vaikkakin oli ihan hauskaa, että leppäkerttu oli mies kun englanniksi leppis on kuitenkin lady bug. 

Huumoria oli jonkin verran, mutta elokuva ei tarjonnut aikuisille niin paljon kuin Toy Storyt.

Ala-asteen matikan opettajani sanoin "mukiinmenevä".

***

Ohjaaja:John Lasseter, Andrew Stanton

Pääosissa:Kevin Spacey, Dave Foley, Julia Louis-Dreyfus

Kesto:95min

Valmistusmaa:USA

Toy story 2 (1999)

Suursuosion saaneen Toy Storyn jälkeen tuli Toy Story 2. Olenkin jo arvostellut Toy Story 3:n tänne. Toy Story 4 on tekeillä ja ilmestyy paikallisiin teattereihinne vuonna 2017. 

Andy-pojan (John Morris) lelut Woody (Tom Hanks) ja Buzz (Tim Allen) elävät sovussa hassutellen muiden lelujen kanssa kunnes Woodyn käsi repeytyy eikä Andy ota häntä länkkärileirille mukaan. Woody ajautuu vahingossa pihamyyjäisiin, josta ahne keräilijä kaappaa hänet mukaansa. Woody saa tietää, että on keräilyharvinaisuus ja että hänellä oli joskus oma tv-sarja, jossa esiintyi myös Jessie the Yodeling Cowgirl (Joan Cusack) sekä Stinky Pete the Prospector (Kelsey Grammer). Woody kohtaa muut keräilylelut eikä ilkeäksi osoittautuva Pete halua päästää tätä enää takaisin kavereidensa luokse. Onneksi kuitenkin Buzz ja muut lelut päättävät pelastaa Woodyn.

Toy story 2:sen päähahmot

Toy Story 2 oli myös hauskaa katsottavaa vaikka ei aivan yltänytkään edeltäjänsä tasolle. Mielestäni oli hauska käänne, että Woody olikin vintage-lelu. Pidin myös energisestä Jessiestä. Joanin persoonallinen ääni sopii hänelle hyvin. Kelsey puolestaan toimi kaksinaamaisena pahiksena. Tarinallisesti kuitenkin verrattuna ekaan osaa jäi tämä toka hieman vaisummaksi. Tosin Woodyn painajaisuni hylätyksi tulemisestaan oli loistokas.

Elokuva veti surulliseksi kun Jessie kertoi oman tarinansa hylätyksi tulemisestaan kun tämän omistaja kasvoi isoksi. Tuli mieleen omat barbit urheilukassissa kaapin perukoilla. Toivottavasti he eivät elä siellä.

***1/2

Ohjaaja:John Lasseter, Ash Brannon, Lee Unkrich

Pääosissa:Tom Hanks, Tim Allen, Joan Cusack

Kesto:92min

Valmistusmaa:USA

890/1001 Toy Story (1995)

Toy Story on ensimmäinen kokopitkä tietokoneanimaatio. Elokuvan ohjaaja John Lasseter olisi halunnut tehdä ensin puolituntisen tv-spesiaalin, mutta hänet suostuteltiin tekemään suoraan lyhäreiden jälkeen kokopitkä: jos pystyt tekemään puolituntisen, niin pystyt tekemään puolitoistatuntisenkin". Elokuva on täynnä viittauksia esimerkiksi Pixarin historiaan.

Cowboy-nukke Woody (Tom Hanks) on Andy-pojan (John Morris) lempilelu. Woody kokee kuitenkin asemansa uhatuksi kun Andy saa synttärilahjaksi uuden hienon Buzz Lightyear -lelun (Tim Allen). Tämä ei aluksi tajua ettei ole oikea avaruuslentäjä vaan pelkkä lelu, mikä ajaa Woodyn hulluuden partaalle.

Woodyn kauna vie hänet ja Buzzin seikkailulle ulkomaailmaan, jossa he yrittävät päästä takaisin muiden lelujen luokse jotka ovat jo matkalla Andyn uuteen kotiin muuttokuorman mukana.

Muita leluja ovat muun muassa Rex (Wallace Shawn), Slinky (Jim Varney), Hamm (John Ratzenberger) ja Herra Perunapää (Don Rickles).

Woody ja Buzz

Luin imdb:stä mielenkiintoisia taustoja elokuvasta. Billy Crystalia ajateltiin aluksi Buzz Lightyearin rooliin, mutta Billy kieltäytyi siitä ja katui elokuvan nähtyään valintaansa. Tämän kuultua ohjaaja John Lassater soitti Billylle tarjotakseen osaa Monsterit Oy:sta ja Billy suostui suoralta kädeltä tietämättä mitä roolia Lassater hänelle tarjoaa. Tom Hanks oli puolestaan Lassaterin ensisijainen valinta Woodyn rooliin. Tomin sai vakuutettua ottamaan rooli vastaan testipätkä, joka oli tehty Tomin ääntä lainaten hänen elokuvastaan Turner ja täystuho. Tom myös uskoi itse lapsena että lelut elävät öisin omaa elämäänsä, joka teki roolista kiehtovamman. Hän teki ääninauhoitukset Omaa luokkaansa sekä Uneton Seattlessa elokuvien tauoilla, koska ei halunnut tehdä nauhoituksia vakavien elokuviensa Philadelphian ja Forrest Gumpin välillä.

Toy Story on animaation uudistaja niin hyvässä kuin pahassakin. Loistavia animaatioita on seurannut Toy Storyn jalanjäljissä, mutta myös lukuisia kehnoja lastenohjelmia jotka täyttävät joka-aamu telelevisioruudut. Toy Story on kuitenkin ilo silmälle sekä mielelle. Vaikka tietokoneanimaatiot ovatkin kehittyneet teknisesti Toy Storysta näyttää se hyvin mallia, että kunnon tarina on tärkeämpi kuin tekniset seikat. Loistava idea tehdä animaatio lelumaailmasta jossa elottomat esineet saavat persoonallisuudet sekä tarkoitusta elämälleen lapsen leikeissä. Itse olin jo teini-iässä kun elokuva ilmestyi, joten elokuva ei sinällään ole minulle nostalgisesti tärkeä, mutta voin kuvitella, että se inspiroi monia lapsia leikeissään.

Woody ja Buzz ovat molemmat mielenkiintoisia hahmoja ja heidän välistä nokkapokkaa on hauska katsoa.

Kaikin puolin onnistunut elokuva.

****

Ohjaaja:John Lasseter (Ötökän elämää, Autot)

Pääosissa:Tom Hanks, Don Rickles, Tim Allen, 

Kesto:81min

Valmistusmaa:USA