Rocky III (1982)

Tiikerinsilmä - Rocky III (Rocky III) esittelee meille uuden kipaleen lisäksi Mr T:n Clubber Langina, joka haastaa nyt titteliä pitävän Rockyn (Sylvester Stallone), juuri kun hän olisi jäämässä eläkkeelle nyrkkeilystä. Mestaruuden tuoma maine ja mammona on "sivistänyt" Rockyn niin pahasti, että ei hän pärjää nuorelle haastajalle ja menettää mestaruusvyönsä. Luottomanagerinsa Mickeyn (Burgess Meredith) menehdyttyä ottaa Apollo Creed (Carl Weathers) Rockyn valmennettavakseen, koska hänkään ei erityisesti röyhkeästä Clubberista välitä. 

Apollo päättää viedä Rockyn pois kaikesta fanihumusta köyhille kotikulmilleen, Rockyn kun on löydettävä se "tiikerin katse", että hänellä olisi edes pienintäkään mahdollisuutta uusintaottelussa Clubber Langia vastaan. 

Mukana myös Hulk Hogan Thunderlipsinä. 

"I pity the fool"

Rocky kolmosesta huomaa hyvin, että nyt ollaan siirrytty 80-luvulle. Rocky saa maistaa yltäkylläisyyttä ja liukuukin sulavasti mainoksesta toiseen sekä pousaa fanien kanssa. Sellaista Rockya ei tietenkään ole mielenkiintoista katsoa, joten mestaruuden mentys oli sopiva ravistus ja Clubber yllättävän kova vastus. Ajattelin etukäteen ettei Mr. T:tä  varmaan voisi kovinkaan vakavasti ottaa, mutta mukavalla raivolla hän oli varteenotettava loppuvastus. 

Mielestäni alun hyväntekeväisyysottelu Hulk Hoganin esittämän Thunderlipsin kanssa oli myös hauska veto vaikka ei sinällään liittynytkään mihinkään. Parasta oli kun Hulk ja Rocky olivat kavereita lopussa. Pidin myös siitä, että Apollo valmensi Rockyä ja antoi jenkkilippushortsinsa titteliotteluun. Tällaiset ystävyyselementit olivat hyviä Rocky 3:ssa. Pidin kovasti Mickeystäkin, mutta vaihtelun vuoksi oli tärkeää, että Apollo asteli hänen kenkiinsä.

Tietysti tämä kolmonen toisti kahden edeltäjänsä juonta siitä, että aluksi Rocky ei oikein ole hyvässä kunnossa ja sitten Adrian (Talia Shire) saa pään kuntoon ja sitten taas treenataan tiikerin raivon lailla. Konsepti on kuitenkin toimiva ja jaksoi sen vielä tämän kolmosen verran ainakin katsoa. Saa nähdä mitä nelonen ja vitonen tuo tullessaan kun en niistä hirveästi muista. Neuvostoliitto taisi ainakin jossain olla vastassa vaikka Clubberin pitikin jäädä Rockyn viimeiseksi vastukseksi.

***

Ohjaaja:Sylvester Stallone (Rocky II, Rocky IV, Rocky Balboa, Rambo)

Pääosissa: Sylvester Stallone, Talia Shire, Burt Young

Kesto:99min

Valmistusmaa:USA

Rocky II (1979)

Katsoin Rockyn perään tämän Sylvester Stallonen kirjoittaman ja ohjaaman Rockyn uusintaottelun (Rocky II). Elokuvan alussa näytetään mitä ykkösen lopussa tapahtui kun Apollo (Carl Weathers) ja Rocky (Sylvester Stallone) selvisivät omilla jaloillaan viimeisen erän loppuun asti ja Apollo voittaa pisteillä.

Matsin jälkeen Rockylla on varaa tarjota vain parasta Adrian (Talia Shire) rakkalleen, joka suostuu hänen vaimokseen. Rahat kuitenkin loppuvat pian kun Rocky on luvannut vaimolleen, ettei enää nyrkkeile jotta hänen vahingoittunut silmänsä ei sokeudu kokonaan.

Samaan aikaan Apollo Creed saa vihapostia osakseen, jossa ottelua pidetäåän sovittuna tai jossa väitetään, että Rockyn olisi kuulunut voittaa.  Apollo haluaakin uusintaottelun ja heittää lokaa Rockyn maineelle, että tämä on liian "kana" osallistuakseen. Lopulta taloudelliset paineet, perheen lisäys ja oman rakkaan hyväksyntä ajavat Rockyn uudelleenkohtaamaan Apollon taistelussa mestaruudesta. 

Yo adrian, I did it!

Tämä jatko-osa ei luonnollisestikaan vedä vertoja sille ensimmäiselle ja alkaa heti heikosti vanhan toistolla. Juonellisesti elokuva on kyllä luonnollinen jatkumo edeltäjälleen: tottakai Rocky saa maistaa menestystä ja sitten menettää kaiken tajuten ettei osaa muuta kuin nyrkkeillä. Ja lopulta voittaa sen tittelin, joka hänelle olisi jo heti alkuunsa kuulunut.

Minulle elokuvan parasta antia oli noin puolesta välistä eteenpäin kun Rocky nielee ylpeytensä ja on valmis luuttuamaan lattioita nyrkkeilysalilla, jossa häntä pidetään kuninkaana kun "haluaa vain olla jotenkin kuvioissa mukana". Mutta onhan tämä jatkis pitkälti sen ensimmäisen toistoa; saman musan avulla huiippukuntoon ja sama vastus vaikka tulos onkin nyt eri.

Ihan hyvä.

***

Ohjaaja: Sylvester Stallone (Rocky III, Rocky IV, Rocky Balboa, Rambo)
Pääosissa:Sylvester Stallone, Talia Shire, Burt Young
Kesto:119min
Valmistusmaa:USA

610/1001 Rocky (1976)

Rocky kertoo tarinan pikku paikkojen nyrkkeilijästä Rocky Balboa (Sylvester Stallone) joka saa elämänsä tilaisuuden, kun hallitseva maailmanmestari Apollo Creed (Carl Weathers) haastaa hänet taistelemaan mestaruudesta. Näytöksen on tarkoitus olla pelkkää peeärrää Apollolle, mutta Rocky treenaa itsensä sellaisen kuntoon managerinsa (Burgess Meredith) avulla, että häneen on suhtauduttava vakavasti.

Nyrkkeilynsä lomassa Rocky vikittelee elänkaupan ujoa Adrian (Talia Shire) tyttöä.

Rocky Balboa mukiloituna

Toki Rocky on tullut  nähtyä aikaisemminkin, mutta viime kerrasta oli kuitenkin ehtinyt vierähtää kymmenisen vuotta. Toki sen hyvyyskin oli jättänyt aivokuoreeni muistijäljen, mutta silti en muistanutkaan miten hyvä se oli. Rocky vaan toimii kaikilla tasoilla ja Sylvester on näyttelijänä parhaimmillaan. Burgess on sopivan ärhäkkä manageriksi ja Talia sopivan ei-muovisen-nätti.

Adrian ja kuuma Rocky

Nyrkkeilyn raakuus sekä ujoon tyttöön rakastumisen herkkyys toimivat sopivassa kontrastissa läpi elokuvan. Elokuvan ohjaaja halusi elokuvallaan olla ensimmäinen nyrkkeilypätkä, jonka nyrkkeily näytti aidolta ja tätä varten Syltty ja Carl harjoittelivat samaa koreografiaa niin monta kertaa kunnes se sujui kuin tanssi. Harjoittelu selkeästi kannatti, koska uskottavan näköistähän se oli. 

Rocky on syystäkin klassikko ja monien urheiluelokuvien esikuva altavastaajasta montaasin kautta sankariksi.

*****

Ohjaaja:John G. Avildsen (Rocky V, Karate Kid, Karate kid II, Karate kid III)

Pääosissa:Sylvester Stallone, Talia Shire, Burt Young

Kesto:119min

Valmistusmaa:USA

Resurrecting the Champ (2007)

Resurrecting the Champ kertoo tarinan vanhasta nyrkkeilylegendasta "mestarista" (Samuel L. Jackson), joka on menestyksensä jälkeen päätynyt kadulle asumaan. Heikohkosti urheilutoimittajan töissä menestyvä Erik (Josh Hartnett) kohtaa tämän vanhan mestarin ja haluaa tehdä hänestä jutun. Kun juttu painetaan, niin käykin ilmi ettei "mestari" ollut se keneksi hän itsensä sanoi. Toimittajan menestysunelmat menevät myttyyn ja hänen poikansakin on kamalan pettynyt.

Josh Hartnett ja pummi

Josh Hartnett on oksettava "kaunispoika", joka yrittää parhaansa. Valitettavasti se ei ole paljon. Samuel L. Jacksonkin yritti parhaansa, mutta valitettavasti elokuvan puitteet eivät vain olleet kummoiset. En tuntenut sympatiaa pummi-Samuelia kohtaan vaan enemmänkin tylsistymistä. Se, että "mestari" ei ollutkaan kuka sanoi olevansa oli yllätys, mutta tämä käänne vain pahensi elokuvan tasoa. Ilman tuota valehtelua "Resurrection" oli voinut olla ihan kiva rikkauksista ryysyihin ja takaisin rikkauksiin tarina, mutta nyt se oli vain masentava kuvatus.

Tai no se oli ihan kiva, että Joshin esittämä toimittaja menestyi vain keskitasoisesti/heikosti työssään. Yleensä elokuvissa ihmiset on tosi hyviä niiden töissä paitsi jos kyseessä on komedia.

Tylsä.

**

Ohjaaja: Rod Lurie
Pääosissa: Samuel L. Jackson, Josh Hartnett, Kathryn Morris
Kesto:112min
Valmistusmaa:USA

Million dollar baby (2004)

Clint Eastwoodin ohjaama Million dollar baby kahmi miltei kaikki tärkeät Oscar-palkinnot; ohjaamisesta, pääosasta, sivuosasta sekä parhaasta elokuvasta. 

Frankie (Clint Eastwood) on pitkän linjan nyrkkeilyvalmentaja, jolla on valmennettavanaan Big Willie (Mike Colter) kun ottelu mestaruudesta on aivan nurkan takana, niin päättää Willie vaihtaa Frankien toiseen manageriin. Tilanne antaa kuitenkin mahdollisuuden köyhistä oloista lähtöisin tulleelle 31-vuotiaalle Maggielle (Hilary Swank), jolla on vain yksi unelma: päästä nyrkkeilyn huipulle Frankien avulla. Huipulle Maggie pääseekin, mutta mestaruusottelussa loukkaantuu ja halvaantuu kaulasta alaspäin. 

Mukana myös Morgan Freeman peruskertojana sekä entisenä nyrkkeilijänä. 

Maggie valkun kanssa

Elokuva on sellainen, että sen loppuratkaisua ei osaa odottaa. Tai en osannut odottaa kun sen ensimmäisen kerran näin. Hilary Swank näyttelee uskottavasti nyrkkeilyyn intohimoisesti suhtautuvaa Maggieta. Itsekin köyhistä oloista lähteneelle Swankille samaistuminen oli varmaan suhteellisen helppoa. Clint puolestaan on luonnollinen kärttyisänä vanhana miehenä, jolla on kultainen sydän.

Minulle elokuvan parasta antia on Maggien taistelu kohti huippua. Naisurheilusta kun on surullisen vähän elokuvia, saati laadukkaita sellaisia. Loukkaantuuminen ja eutanasia olivat rohkeita ratkaisuja ohjaajalta, mutta samalla elokuva hieman lössähti kasaan. En myöskään ihan ymmärtänyt Jay Baruchelin näyttelemän Danger Barchin roolia elokuvassa koomisena kevennyksenä itsestään liikoja luulevana nyrkkeilijänä. 

****

Ohjaaja: Clint Eastwood (Hereafter, Täydellinen maailma, Hiljaiset sillat)
Pääosissa: Hilary Swank, Clint Eastwood, Morgan Freeman
Kesto:132min
Valmistusmaa:USA

668/1001 Raging bull (1980)

Kuin raivo härkä (Raging bull)  on Martin Scorsesen ohjaama henkilökuva nyrkkeilijästä nimeltä Jake LaMotta. Scorsese on sanonut, että ei ollut oikein varma Raivon härän ohjaamisesta, koska ei oikein tiennyt miten olisi urheiluelokuvaa lähestynyt. Tämä näkyykin hyvin elokuvasta, koska keskiössä ei ole niinkään ottelut kuin Jake itse ja tämän vaikea persoonallisuus. Oikea Jake LaMotta oli mukana  konsulttina elokuvan tekemisessä.

Robert De Niro esittää Jake LaMottaa, joka hurjan luonteensa takia päihittää ihmisiä kehässä ja pääsee huipulle asti taistelemaan mestaruudesta, mutta samalla hänen raivonsa sekä mustasukkainen luonteensa tuhoaa hänen yksityiselämänsä. Yhteen hän tykkää ottaa muun muassa veljensä Joeyn (Joe Pesci) sekä vaimonsa Vickien (Cathy Moriarty) kanssa.

Bronxin härkä

Elokuvasta huomaa heti, että ohjaaja ei ole mitään peruskauraa. Scorsesella on elokuvaan omalaatuinen ote ja sen elokuvaus onkin ihan omaa luokkaansa: mustavalkoisuus tuntui luonnolliselta, useat ottelut on kuvattu kuvasarjoina ja mukaan oli ujutettu värifilmiosio kotielokuvan muodossa jossa pitkä ajan kuluminen oli saatu tiivistettyä luontevaan montaasiin. Näyttelijät myös loksahtivat rooleihinsa: Robert on tietysti loistava (ja voittikin Oscarin) ja Joe Pescin kanssa onnistui omaksumaan vastenmieliset roolinsa. Nämä päähahmot nimittäin olivat kaukana mukavista kavereista. Varsinkin Jaken vaimoonsa Vickyyn kohdistuvaa alistamista oli ahdistava katsoa. 

Robert  LaMottana ja Cathy Vicky vaimona

Kaikista näistä seikoista huolimatta Kuin raivo härkä ei kuulu lempielokuviini enkä sitä mitenkään erityisen mielelläni katso. Jake on mielenkiintoinen hahmo ja elokuva on hyvin tehty, mutta sen verran epämiellyttävästä kaverista on kyse, että en tykkää häntä katsoa.

****

Ohjaaja:Martin Scorsese (The Wolf of wall street, Hugo, Shutter island)
Pääosissa:Robert De Niro, Cathy Moriarty, Joe Pesci
Kesto:129min
Valmistusmaa:USA

Cinderella Man (2005)

Cinderella man perustuu tositapahtumiin. Russell Crowe esittää Jim Braddockia, jota kutsuttiin "Tuhkimomieheksi", josta elokuvakin on nimensä saanut. 

Jim Braddock on menestyvä nyrkkeilijä joka laittaa rahansa pörssiin ja 30-luvun laman sekä pörssiromahduksen jälkeen menettää omaisuutensa. Useiden loukkaantumisten jälkeen ei hän pysty enää voittamaan pelejäänkään, joten putoaa nopeasti pohjalle muun rupusakin sekaan. Jim menettää myös ottelulupansa.  Tämä näytetään meille nopeasti alkuintrossa. Todellinen tarina syntyy siitä kun tämä entinen kuuluisuus nousee feenixin tapaan tuhkasta, kuten parrakas ristiinpukeutuja meille euroviisuissa lauloi, ja palaa totaalisesta köyhyydestä takaisin varteenotettavaksi nyrkkeilyvastukseksi. 

Mukana menestyksessä auttaa hänen managerinsa Joe (Paul Giamatti) sekä hänen vaimonsa Mae (Renée Zellweger).

Russell Crowe ja Paul Giomatti

Russell oli uskottava köyhänä 30-luvun nyrkkeilijänä. Hänessä on jotain sellaista, että hänestä uskoo, että elämä ei ole ollut aina helppoa. Samaa en voi sanoa Zellwegeristä. Mielestäni hän on mainio joissain rooleissa, mutta tähän hän ei oikein sopinut vaatimattomana vaimona ja perheenäitinä. Giomatti oli sopivan energinen managerina ja toi viulunvingutus draamaan mukavaa potkua. 

Craig Bierko ja Russell C.

Elokuva oli ihan kiva tuhkimotarina varsinkin kun se perustui tositapahtumiin. Ymmärrän, että köyhyyttä ja kurjuutta piti korostaa, että menestys maistuisi vieläkin makoisammalta, mutta ehkä sen korostaminen paikoin hieman ärsytti. Craig Bierko pahimpana loppuvastuksena oli myös väärä valinta. Mielestäni hän on enemmänkin koominen kuin pelottava.

***1/2

Ohjaaja:Ron Howard (Enkelit ja demonit, Kaunis mieli, The Grinch)
Pääosissa:Russell Crowe, Renée Zellweger, Craig Bierko
Kesto:144min
Valmistusmaa:USA