Movie Monday #72 - The Best Disney Song

Movie mondayssa haettiin parasta Disney-biisiä. 

Tykkään tästä riehakkaasta Pienestä merenneidosta tutusta Under the sea -kipaleesta. Muitakin mainioita tietysti on, kuten Pocahontasin Colors of the wind. Näistä molemmat on ainaskin englanniksi lauleskeltu.

New in town (2009)

Katsoin televisiosta viikonloppuna tulleen elokuvan New in town.

Lucy Hill (Renee Zellweger) on Miamilainen sinkkunainen, joka joutuu työtehtävälle kylmään Minnesotaan. Kuumaan ilmastoon tottunut Lucy on ihmeissään paikallisten juntteudesta. Lucyn tehävänä on tehostaa paikallisen tehtaan toimintaa korvaamalla osan työntekijöistä robottikäsillä. Homma menee kuitenkin täysin uusiksi, kun Lucy saa kuulla pääkonttorista, että tehdas aiotaan sulkea kokonaan. Asukkaisiin pikkuhiljaa lämmennyt - varsinkin komeaan Tediin (Harry Connick Jr.) - Lucy päättää, että tehdas on säilytettävä hinnalla millä hyvänsä.

Elokuvassa voi nähdä mainion J.K Simmonsin.

New in town on kuin  Bridget Jones vanhemmalla ja laihemmalla Zellwegerillä ilman hauskuutta. Ainoa huvitus olikin katsoa Zellwegerin epäluonnollisesti vääristynyttä naamaa. Elokuvan ongelma lepäsi myös siinä, että idea "kaupunkilainen junttilassa" on käsitelty jo läpeensä puhki, että olisi idean kierrättämisen tueksi tarvinnut jotain mielikuvituksekasta. Elokuvasta uhkui mukahauskat tennäisiltä tuntuvat kohtaukset sekä täysin kemiaton suhde Tedin ja Lucyn välillä. 

Plaah!

*1/2

Ohjaaja: Jonas Elmer (Monan maailma)

Pääosissa: Renée Zellweger, Harry Connick Jr. ja Siobhan Fallon

Kesto:97min

Valmistusmaa: USA, Kanada

Angel: Season 2 (2000-2001)

Katsoin Angel tv-sarjan toisen kauden. Ensimmäisen kauden arvostelu löytyy täältä.

Tässä toisessa kaudessa seikkailee samat vakikasvot kuin ensimmäisessäkin; Angel (David Borenaz), Cordelia (Charisma Carpenter), Wesley (Alexis Denisof) sekä Charles (J. August Richards). Tiimin etsivätoimisto vain siirtyy hylättyyn  hotelliin, jossa Angel on aikoinaan asustellut.

Toista kautta määrittelee vahvasti nainen nimeltä Darla, joka teki Angelista vampyyrin. Hänet herätetään uudelleen henkiin ihmisenä paholaisia edustavan lakitoimiston toimesta. Darla piinaa Angelia ja Angel huomaa olevansa yhä Darlaa rakastunut. Angelista tulee jopa hieman paha muutaman jakson ajaksi kunnes bylsii darlan kanssa ja tajuaa, että hyvien riveihinhän hän kuuluu. 

Lorne

Toinen kautta määrittelevä tapahtumapaikka on demonien ja ihmisten käyttämä karaokepaikka, jossa väkivalta on kielletty. Laulun avulla paikan isäntä - Lorne (Andy Hallett)- pystyy lukemaan olentojen auroja ja pystyy tavallaan ennustamaan tulevaisuutta. Angel kumppaneineen päätyykin useaan otteeseen mestaan lypsämään tietoa tulevista tapahtumista. 

 Kauden lopussa esitellään uusi hahmo tiimiin, kun toiseen ulottuvuuteen vangiksi jäänyt fysiikanopiskelija Fred (Amy Acker) pelastetaan Angelin toimesta. Fred jää etsivätoimistona toimivaan hotelliin asustelemaan ja parantelemaan mielenteveyttään.

Angel ja Darla parisuhde aikoinaan.

Kausi oli laadullisesti epätasapainoinen. Juonikuvio Darla-Angel  oli mielestäni kyllästyttävää katsottavaa ja aioin jo luopua koko sarjan katselemisesta. Kausi kuitenkin piristyi miltei loistavaksi loppua kohden, kun painolasti  nimeltä Darla saatiin ravisteltua irti kyydistä ja Angel palasi hyviksiin. 

Kauden parasta antia olikin Lorne-hahmon lisäksi viimeinen levyllinen kun Angel ja kaverit päätyivät Lornen ulottuvuuteen pelastamaan sinne joutunutta Cordeliaa. 

Kausi vaihtelikin *1/2-***1/2 välillä.

 Luojat: David Greenwalt, Joss Whedon
Pääosissa: David Boreanaz, Charisma Carpenter ja Alexis Denisof 
Kesto:44min/jakso
Valmistusmaa: USA

Nativity! (2009)

Play-verkkokaupassa suositeltiin jouluelokuvaa nimeltä Nativity!, joten päätin sen ilokseni ostaa. Nativityllahan tarkoitetaan joulunäytelmää, joka useissa kouluissa ympäri maailmaa joulujuhlassa näytellään. Siinä esitellään  kuinka Jeesus syntyi maailmaan. 

Paul Maddens (Martin Freeman), Gordon Shakespeare (Jason Watkins) ja  Jennifer Love (Ashley Jensen) ovat elokuvan alussa ystävyksiä jotka suunnittelevat tulevaisuuttaan. Paul ja Jennifer seurustelevat keskenään. Shakespeare päätyy yksityiskoulun professoriksi, Jennifer päätyy Hollywoodiin ja Paul jää Britteihin julkisen koulun ala-asteen luokanopettajaksi. Koska Jennifer jätti Paulin jouluaikoihin vihaa hän nyt kyseistä vuodenaikaa.

Paul saa epähalutun tehtävän suunnitella koulun joulunäytelmän, johon hän saa avukseen rehtorin siskon pojan - mr. Poppyn (Marc Wootton), joka osoittautuu mieletään lapseksi. Kun Paul sattumalta kohtaa vanhan ystävänsä Shakespearen, joka on tuottanut joka vuosi suurmenestystä niittäneitä joulunäytelmiä, päätyy hän valehtelemaan Poppyn ollessa läsnä, että Hollywood tulee katsomaan hänen näytelmäänsä. Paulin harmiksi Poppy on kertonut kaikille koulussa tämän ilouutisen ja Paul päättääkin pysyä valheessa ja yrittää saada Jenniferin jotenkin järkkäämään, että Hollywood oikeasti tulisikin. 

 Nativity kyllä yllätti hyvinkin positiivisesti. Siitä on pitkä aika kun olen nähnyt viimeksi noin teeskentelemättömän jouluelokuvan. Elokuvan lapsista osa oli niin sanottuja normilapsia ja osa draamakoulusta, joka lisäsi elokuvan autenttisuutta. Oli myös hauskaa, että elokuvan lopussa tämä joulunäytelmä esitettiin kokonaisuudessaan (ei kuitenkaan mitenkään ylipitkästi). Missään vaiheessa ei tullut sellaista siirappimaista olotilaa kuten useiden jouluelokuvien aikana tulee. 

Martin Freeman sopi hyvin tiukkapipoisen Paulin rooliin ja mr. Poppy oli kuin toisesta ulottuvuudesta tullut. Voisi kuvitella että lapsenmielinen hahmo tuntuisi vähintäänkin ärsyttävältä, mutta Poppyn näyttelijä tuntui vain esittävän itseään. Tykästyin elokuvan romanttiseen kohteeseen, eli Ashley Jenseniin, jo tv-sarjassa Extras ja hän oli tässäkin hyvä vaikka olikin vain pienessä sivuroolissa. Lapset olivat oikein mainioita ja heidänkin dialoginsa tuntui todella aidolta, ei yhtään Dakota Fanning meininkiä. 

Tykkäsin!

***1/2

Ohjaaja: Debbie Isitt (Confetti)

Pääosissa: Martin Freeman, Marc Wootton ja Jason Watkins

Kesto:105min

Valmistusmaa:UK

Movie Monday #71 - Rakastetuin muotopuoli

Movie monday:
 Kuka on sinun suosikkisi muotopuolista otuksista, joilla on kuitenkin sydän paikallaan? Kenen "hirviön" julma kohtelu saa sinun silmäsi kostumaan?

Näin joskus ajat sitten elokuvan Mask, ei siis se Jim Carreyn The Mask. Elokuvassa oli Cher ja hänen muotopuolta poikaansa näytteli Eric Stoltz. Elokuva ei sinällään ollut mikään loistava, mutta kyllä se sai minun teinikyyneleeni virtaamaan.

Muita ihquja muotopuolia on ainakin Elefanttimies ja Kaunottaren ja hirviön hirviö.

How the Grinch Stole Christmas (2000)

Katsastin jouluaiheisen elokuvan The Grinch (How the Grinch Stole Christmas).

Dr. Seussin kirjaan perustuva elokuva Grinchistä, joka vihaa joulua. Grinchin (Jim Carrey) lapsuus fantastisessa Whovillessä ei ole onnellinen, koska kaikki pilkkaavat häntä hänen erilaisuudestaan. Karvainen ja vihreä Grinch muuttaakin jo hyvin nuorella iällä vuoren huipulle luolaan asustelemaan. Whovilleläisille joulu on kaikki kaikessa, joten Grinch vuodenaikaa sen takia vihaakin. 

Grinch pelastaa pikku Cindyn (Taylor Momsen) lahjakoneesta, jonka jälkeen Cindyn pää menee pyörälle, koska hänelle on kerrottu, että Grinch on paha olento. Kun Grinch punoo katalan juonen joulun varastamiseksi ja imee kaikki lahjat koneellaan päättää Cindy vierailla Ginchin luona, koska kenenkään ei tulisi olla yksin jouluna.

Muuttuuko kyynisen Grinchin suhtautuminen jouluun?

Sinällään ihan virkistävää tehdä jouluelokuva, jossa pääosanesittäjä vihaa joulua (tai no onhan tietty Scrooge). Voisin kuvitella, että lapset pitävät elokuvasta Jim Carreyn piirrettymäisen liioitellun  käyttäytymisen takia. Näin hieman, köhöm, kypsemmälle katsojalle jatkuva fyysinen komedia oli hieman liikaa. Ei ollut myöskään kovin yllättävää miten elokuvassa tulee käymään ja sitä tavallaan odottikin, että koska Grinchistä tulee hyvä. Nuori Grinch oli kuitenkin varsin hellyyttävä ja sympaattinen kaveri eikä hänelle olisi suonut sellaista kiusaamista.

Meluisa, värikäs ja paikoin aika rasittava pätkä.

**

Ohjaaja: Ron Howard (Angels and demons, Da Vinci code)
Pääosissa:Jim Carrey, Taylor Momsen ja Jeffrey Tambor
Kesto:104min
Valmistusmaa:USA, Saksa

Deck the Halls (2006)

Ensimmäisen joulukuunpäivän kunniaksi jouluelokuvan arvostelu! Katsastin elokuvan Loistavat naapurit  (Deck the halls). Hirveä nimi! Kerrankin suomennos on kiinnostavampi ja kuvaampi kuin alkuperäinen. (Täytyy tähän vielä lisätä, että  kun eilen  tein joulukortteja, niin yhdessä korttipahvissa oli erilaisten joululaulujen nuotteja ja yksi joululauluista oli tämä Deck the halls. Eli ehkä nimi onkin hieman kuvaavampi kuin aluksi ajattelin).

Buddy (Danny DeVito) ja Steve (Matthew Broderick) ovat naapureita, jotka päätyvät kisaamaan siitä, että kummalla on koreammat jouluvalot. Valokiistassa unohtuu molemmilta perhe ja joulun syvin olemus. Buddyn vaimo Tia (Kristin Chenoweth) ja Steven vaimo (Kristin Davis) päättävätkin kerätä kimpsunsa ja lapsensa ja mennä hotelliin jouluksi. 

Saavatko miehet perheensä takaisin?

Huomasin jotain järkyttävää kun etsin elokuvan hahmojen nimiä imdb:stä. Danny DeVito tulee näyttelemään uudessa elokuvassa nimeltään - Identtiset kolmoset! Nou!!!!!! Arska ja Eddie Murphykin on saatu ainakin alustavasti mukaan. Onkohan Eddie sitten se kolmas identtinen. Voin kuvitella sitä hauskuuden määrää kun musta  mies onkin kahden valkoisen identtinen kolmonen - hahhaaaa!!

"Hassua" on myös se, että tässä on pääosaparina Matthew ja Kristin kun Kristin näytteli Matthewn vaimon - Sarah Jessica Parkerin - kanssa pitkään sarjassa Sinkkuelämää. Hahaahaa!

Itse elokuvahan on aika kehno. Niin Danny kuin Matthewkin näyttivät vanhoilta ja väsyneiltä, joilla oli epäuskottavan kauniit vaimot. Olen aika lempeä mitä tulee jouluelokuviin ja annan paljon anteeksi. Kaipa tässä oli ihan hauskaa se, että näki paljon erilaisia jouluvaloja.

**1/2

Ohjaaja:John Whitesell

Pääosissa: Matthew Broderick, Danny DeVito ja Kristin Chenoweth

Kesto:93min

Valmistusmaa: USA