Little evil (2017)

Netflixissä 01.09.2017 ensi-iltansa saanut Little evil on kauhukomedia saatanallisesta pikkupojasta.

Gary (Adam Scott) on tuore isäpuoli vaimonsa Samanthan (Evangeline Lilly) kohta kuusi vuotta täyttävälle pojalle. Gary yrittää parhaansa mukaan bondata pienokaisen kanssa, mutta kaikki ei ole aivan kohdallaan; poika yrittää muun muassa haudata isänpuolensa elävältä. 

Gary päätyykin selvittämään kollegansa (Bridget Everett) kanssa ratkaisua saatanan pojaksi osoittautuvan lapsen tuoman tuomiopäivän estämiseksi. 

Elokuvassa voi nähdä myös Sally Fieldin lastensuojeluviranomaista esittävänä saatananpalvojana.

Onnellinen perhe vai onko?

Pidän Adam Scottista näyttelijänä ja toimi hän tässäkin hyvin erikoisen poikapuolensa tuoman hämmennyksen tulkitsijana. Evangeline Lillyä olen mollannut aikaisemminkin enkä sen enemmän jaksa eritellä asiaa muuten kuin toteamalla, että näyttelijän lahjat eivät ole hänessä valitettavasti lisääntyneet. Hänen osansa olikin suht turha sinisilmäisenä rakastavana äitinä. Komedianne Bridget Everttiin olen törmännyt aikaisemmin Inside Amy Schumer -sarjan vakituisena vierailevana tähtenä. Hän oli ihan hauska sivuhahmo, joskin mieleeni tuli hittikomediaksi pompsahtaneen Bridesmaids-elokuvan Melissa McCarthyn esittämä ylipainoinen, karkea sekä perinteisesti miesten vaatteiksi luokiteltaviin kuteisiin pukeutuva hahmo. Everttin rooli tuntuikin siis jo kertaalleen nähdyltä.

Little evil oli ihan viihdyttävä, tarjoillen muutaman onnistuneen kohtauksen. Pidin kovasti ohjaaja Eli Craigin elokuvasta Tucker & Dale vs Evil, mutta Little evil ei viehättänyt samanlaisella tuoreudella vaikka pilkahduksia ohjaajan omaleimaisuudesta tässä näkikin.

***

Ohjaaja: Eli Craig (Tucker & Dale vs Evil)
Pääosissa: Evangeline Lilly, Adam Scott, Clancy Brown
Kesto:1h 35min
Valmistusmaa: USA

King Ralph (1991)

Mikä mestariteos saadaan kun laitetaan kolme kovaa nimeä; John Hurt, John Goodman ja Peter O'Toole samaan elokuvaan? No tietenkin Kuningas Ralph (King Ralph)!

Yllättävästi kuninkaaksi

Englannin kuninkaallinen perhe kuolee ryhmäkuvauksen aikana oikosulun aiheuttamaan sähköiskuun. Näyttää hetken siltä, että Englanti jää ilman kuningastaan kunnes kuninkaan palatsin hallinnosta Phipps (Richard Griffiths) ja Willingham (Peter O'Toole) onnistuvat tavoittamaan kaukaisen perillisen lätäkön takaa Jenkeistä - Ralphin (John Goodman). 

Miehet pettyvät löydökseensä, joka osoittautuu hyväkäytöksisen hienostoyläluokkalaisen vastakohdaksi; Ralph tykkää roskaruuasta, pukeutuu homssuisesti eikä ole saavuttanut elämässään ammatillisesti juuri mitään. Phipps ja Willingham yrittävät parhaansa mukaan koulia tästä kömpelöstä limavanan jättävästä toukasta kepeästi liitelevää sosiaalista perhosta, mutta huonolla menestyksellä. Ralph taplaa tyylillään, joka ei kaikkia miellytä.

Samaan aikaan kruununperillisen asemaa havitteleva Grieves (John Hurt) yrittää keplotella Ralphin pois vallasta osoittamalla tämän olevan paheksuttavassa suhteessa stripparin hommiakin kokeilleen neitosen (Camille Coduri) kanssa. Willington kuitenkin painostaa Ralphia naimaan Suomen prinesessa (!!!) Annan (Joely Richardson) parempien valtiollisten suhteiden takia.

Suomi mainittu!

Kuningas Ralph jää kauaksi mestariteoksen statuksesta, mutta on se siti ihan semiviihdyttävä. Eniten hämmennystä minulle aiheutti se, että mitä Peter O'Toolen tai John Hurtin kaltainen mestarinäyttelijä tekee kyseisessä keskinkertaisen alapuolelle jäävässä elokuvassa? Katsoin aina Toolen kohtauksia kuin magnetoituna. Hänessä on niin paljon karismaa, että se kortostuu epätasaisuutena muuta elokuvaa vasten.

Yhdessä kohtauksessa Afrikasta tulee kuningas valtiolliselle virailulle ja jotenkin mieleeni tuli Eddie Murphyn tähdittämä Coming to America. Siinä Eddien esittämä hahmo on afrikkalainen prinssi ja hän tulee vierailemaan Amerikkaan esittäen huonosti tavista; kuin vastakohtainen Ralphin hahmo. Coming to America tosin tehtiin ensin, vuonna 1988. 

Kuningas Ralphia pidetään John Goodmanin ensimmäisenä pääosaelokuvana ja kyllähän hän ihan hyvin kantaa elokuvaa omalla persoonallisuudellaan. Hänen raju pienoesityksensä muodollisissa hovitanssiaisissa oli mainio. Luin netistä (=imdb) että hän olisi ihan itse hoitanut laulamispuolen ja hyvin veti. Coenin veljesten luottonäyttelijäksi vakiintunut Goodman handlaa komedian eri sävyissään.

Ajoittain tylsänkin puolelle kääntyvä Kuningas Ralph ei ole komediaelokuvien aatelia, mutta ihan viihdyttävä ainakin jännän castinsa puolesta.

**1/2

Ohjaaja: David S. Ward (Major League, Down Periscope)

Pääosissa: John Goodman, Peter O'Toole, John Hurt

Kesto: 1h 37min

Valmistusmaa: USA

Oscar-gaala 2017 - tulokset

Oscarit tuli ja meni. Veikkaukseni meni suhteellisen kuusimetsään vaikka alku vaikuttikin lupaavalta. Loppujen lopuksi (kun vihdoin saatiin oikea elokuvakin parhaan elokuvan oscar-palkinnon saajaksi julistettua) oli pistesaldoni 9/24.

Warren Beatty sai väärän kuoren luettavakseen, ups!

Emma Stone edusti nättinä

Moonlight oli mielestäni erinomainen elokuva ja olinkin iloinen, että pysti meni (lopulta) oikeaan osoitteeseen eikä keskinkertainen La la land sitä itselleen napannut. Ja kyllä siinä esiintynyt Mahershala Alikin sivuosa-Oscarin ansaitsi vaikka ei niin suurta vaikutusta itseeni tehnyt kuin elokuvan muut näyttelijät. Emma Stone tosin ansaitsi pääosasuorituksestaan voittamansa pokaalin tehden La la landista siedettävää katsottavaa. Viola Davis ansaitsi varmasti sivuosa-Oscarin elokuvasta Fences vaikka en ole sitä edes nähnyt. Sen verran vakuuttavasta leidistä on kuitenkin kyse. Jos hän esiintyisi jossain mainospätkässä, niin tuskin uskaltaisin olla ostamatta kyseistä tuotetta. Pääosamies-pokaalin pokkasi itselleen puolestaan Casey Affleck. Hänenkään voittoelokuvaansa - Manchester by the sea - en ole vielä nähnyt, mutta Casey kyllä onnistui yllättämään näyttelijänlahjoillaan elokuvassa Gone baby gone, joten uskon, että hänessä on pokaaliainesta.

Jimmy Kimmeliä ylistettiin kovasti juontajana ja olihan hän ihan mukiinmenevä. Tavallaan ei liian ärsyttävä eikä jännittänytkään silmin nähtävästi ainakaan. Kuivakkaa sanailua ja mukavaa piikittelyä arkkiviholliselleen Matt Damonille. Ihan jees siis. 

JK kuivakan cool?

 

Harmittamaan jäi se kuinka huonosti olin valmistautunut gaalaan nähden vain neljä elokuvaa jotka olivat ehdolla jossain kategoriassa. Huomattavasti nautinnollisempaa on veikata ja jännittää kun tietää mistä leffassa on kyse.

Oscar gaala 2017 - Veikkauslista

Oscar-gaala on sitten ensi yönä ja sain juuri ja juuri hyvin epäanalyyttisen veikkauslistan rustattua. Hieman heikostikin valintani näkyy. Pahoittelut siitä. Sain loppujen lopuksi katsottua vain kolme kokopitkää elokuvaa, jotka ovat ehdolla parhaan elokuvan Oscarista. Tämän hataran pohjan perustalta tein tällaisen hyvin "villi veikkaus" muotoisen listauksen. Oksennuksen vihreällä omat arvaukseni. 

Hyvää Oscar-yötä joka tapauksessa kaikille valvojille! :)

Arrival (2016)

Alienit saapuvat pitkulaisella aluksella maan päälle - Arrival. 

Louise (Amy Adams) on kielten asiantuntija ja saakin kutsun tulkita ulkoavaruudesta saapuneiden vieraiden kommunikaatiota. Apuna hänellä on matemaatikko Ian (Jeremy Renner).

Tutkijatiimille alkaa valjeta, että alienit haluavat tarjota ihmiskunnalle lahjaksi uuden tavan käsittää aika.

Ratkotaan alieneiden mystistä kirjoituskieltä

Elokuva alkoi muuttua mielenkiintoisemmaksi loppua kohden, mutta alkua seuratessa tuntui vahvasti, että tämän olen jo nähnyt useasti. Mitä uutta elokuvalla voi olla tarjottavanaan? Pientä twistiä se onnistui puskemaan, joka sai siitä vähän freshimmän oloisen, mutta ei se kyllä onnistunut jännästä nyyhkytarinastaan huolimatta häikäisemään.

Amy Adamsilta vahva roolisuoritus lapsensa menettäneenä tai menettävänä älykkönaisena. Jeremy Renner tuntui hieman turhalta riippakiveltä. 

***1/2

Ohjaaja:Denis Villeneuve
Pääosissa: Amy Adams, Jeremy Renner, Forest Whitaker
Kesto:1h56min
Valmistusmaa: USA

Oscar-gaala 2017 lähestyy...

Yle Teema näyttää myös tänä vuonna Oscar-gaalan livenä 26.2-27.2.2017 välisenä yönä. Tänä vuonna heräsin myöhään Oscar-gaalan olemassaoloon ja tekeekin tiukkaa saada ainakin parhaan elokuvan ehdokaat katsottua. Saldovapaan sain onneksi juuri ja juuri maanantaille anottua.

Kierrokseen lähtee jo 89. Oscar-gaala ja sen juontajana toimii Jimmy Kimmel. Saa nähdä kuinka mies pärjää. En muista nähneeni häneltä mitään erityisen hauskaa, mutta ehkä hän nousee tilanteen tasolle. Tai ehkä ei. 

Jimmy Kimmel patsaan äärellä

Oscar-ehdokkaat parhaasta elokuvasta tänä vuonna ovat:

Arrival

Fences
Hacksaw Ridge 

Hell or High Water
Hidden Figures: varjoon jääneet
La La Land
Lion
Manchester by the Sea
Moonlight

Vasta kaksi ehdokasta nähtynä, huh...hoppu tulee.

Moonlight (2016)

Moonlight kertoo yhden pojan kasvutarinan lapsuudesta aikuisuuden kynnykselle Miamin köyhillä tummaihoisten asuttamilla kulmilla.

Chironin kasvattaa hänen crack-riippuvainen äitinsä (Naomie Harris). Poikaa kiusataan koulussa ja homoksi nimittelyt osuvat arkaan paikkaan. Chironin ainoa ystävä koulussa on Kevin (aikuisena: André Holland), joka tarjoaa hänelle myös ensimmäisen seksuaalisen kokemuksen. Chironin sortaminen niin koulukavereiden kuin äitinsäkin taholta jatkuvat lapsuudesta teini-ikään ja ajavat hänet lopulta aggressiiviseen tekoon. Tapahtuman seuraukset muuttavat häntä, ainakin ulkoisesti.

Chironin turvana on tämän äidilleen crackiä myyvä Juan (Mahershala Ali) ja tämän vaimo Teresa (Janelle Monáe) joiden luokse pääsee yöksi kun äidillä on yövieraita. Juanille on tiukka paikka kun Chiron tajuaa, että hänen pelastajansa on sama ihminen joka aiheuttaa äitinsä kamaluuden.

Chironia esittää kolmessa eri elämän vaiheessa kolme eri näyttelijää; Alex R. Hibbert, Ashton Sanders ja Trevante Rhodes. 

Juan tarjoaa Chrinonille sapuskat

Moonlight on sykähdyttävä elokuva, joka laittaa niskavillat pystyyn raa'alla realismillaan. Näyttelijät eivät alkuminuuttejen jälkeen tunnu enää näyttelijöiltä vaan osalta todellista maailmaa josta ruudun välityksellä näkee pilkahduksen. Mikään ei tuntunut teennäiseltä, liialta tai melodramaattiselta. Asiat vain näytettiin niin kuin ne ovat. Elokuvassa oli paljon kohtauksia jotka veivät tunteiden äärilaidoille. Varsinkin avauskohtaus, jossa "viimeisin Chiron" esitellään sai haukkaamaan vähän enemmän happea. Pätkä tuntui dynaamiselta hyvien leikkausten sekä turhan selittelyn poisjättämisen takia. 

****

Ohjaaja: Barry Jenkins

Pääosissa: Mahershala Ali, Shariff Earp, Duan Sanderson

Kesto:1h 51min

Valmistusmaa: USA