The Raven (2012)

Korppi (The Raven) kertoo Edgar Allan Poen teosten pohjalta murhausideansa saavasta sarjamurhaajasta ja hänen vaikutuksestaan Poen elämään.

Edgar Allan Poe (John Cusack) on rahallisesti kamppaileva kirjailija, jonka teoksista mainetta on niittänyt ainoastaan Korppi, jonka kaikki tunnistavat. Edgarilla on mielitietty (Alice Eve) ylemmästä luokasta. Naisen isä ei lämpene sulhasehdokkaalle, mutta he järjestävät toisilleen sala-aikaa. Poliisi ottaa Edgarin mukaan murhatutkimuksiin kun käy ilmi, että joku niittää väkeä perustuen Poen kirjallisiin teoksiin. Poen painajainen käy toteen kun murhamies kidnappaa tämän naisen ja tekee ultimatumin naisen ja Edgarin henkien välillä.

Luulin kannen miestä virheellisesti Edward Nortoniksi

Olin ensinnäkin pettynyt kun huomasin, että pääosissa olikin John Cusack eikä Edward Norton kuten kannen kuvan perusteella luulin. Cusack yleensä hieman "tyyppiroolitetaan" sellaisiin rentun miehen rooleihin, joten mitään yllättävää ei tässäkään suorituksessa ollut. Jotenkin olisin nähnyt Nortonin tässä ennemminkin tuoden syvällisyyttä hahmoon. Korpissa oli ihan hauska sarjamurhaajakuvio, mutta mitään superjännittävää katsottavaa se ei siltikään ollut. Naispääosa Alice Eve ei tuonut muuta kuin kauneutensa mukaan elokuvan antiin. Elokuva näytti hyvältä tummine värimaailmoineen ja uskottavine lavastuksineen.

Korppi jäi nopeasti unohdettavaksi rykäisyksi jota oli kuitenkin ihan viihdyttävä katsoa.

***

#elokuvahaaste2016 (36. Runoon perustuva elokuva)

Ohjaaja: James McTeigue (V Niin kuin verikosto, Ninja assasin)
Pääosissa: John Cusack, Luke Evans, Alice Eve
Kesto:1h50min
Valmistusmaa: USA

Amy (2015)

Amy on dokumentti laulaja Amy Winehousesta, joka kuoli 27 vuotiaana alkoholimyrkytykseen.

Amy halusi muuttaa heti pois kotoaan kun sai ensimmäisen ĺevytyssopimuksensa. Amyn tavoite oli vain kirjoittaa lauluja ja polttaa pilveä. Amy koki että hänen nuoruutensa ajan musiikki oli huonoa ja vesittynyttä ja hakikin vaikutteita enemmän arvostamiltaan vanhoilta jazz ja blues tähdiltä.

Räväkkä Amy oli piristävä persoona median silmissä sanoen suoraan omat mielipiteensä välittämättä muista. Amyn äitikin tunnustaa olleensa täysin avuton omapäisen lapsensa kanssa eikä pystynyt ylläpitämään kuria mitä hän olisi tarvinnut. Alkoholi ja huumeet kulkivatkin Amyn kanssa läpi tämän musiikkiuran. Dokumentissa käy ilmi, että tärkeintä Amylle oli aina taiteellinen vapaus eikä niinkään kaupallinen menestys.

Back to black -albumin jälkeen Amyn suosio räjähti ja samalla myös hänen omat henkilökohtaiset ongelmat huumeiden, alkoholin ja syömishäiriön kanssa kasvoivat. Asiat luisuivat nopeasti pahasta todella pahaksi kun hänen uusi aviomiehensä Blake tutustutti Amyn Crackin saloihin.

Amy Winehouse

Metallican biisi "Moth into flame" perustuu Amyn elämään ja kappaleen nimi kiteyttääkin hyvin kuvan jonka dokumentti hänestä antaa. Täysillä elävä laulajatar imee elämää niin voimakkaasti sisäänsä, että lopulta hänen sisällään palava liekki polttaa tämän loppuun. Amysta on paljon kuvamateriaalia joka tekee dokumentista kiinnostavan katsottavan ja hänen persoonansakin on kiehtova. En ole itse mikään suuri Amy Winehouse -musiikin fani, mutta arvostan hänen periaatteitaan musiikin tekemisen peräksiantamattomuudesta ja onhan hänellä aivan mahtava äänikin. 

Dokumenttia jaksottaa kivasti Amyn lauluesitykset, joissa sanat näkyvät ruudulla ja kuvaavat jotain dokumentissa kerrottua elämänvaihetta. Muistan itsekin kuinka media riepotteli pahasti addiktoitunutta Amya tämän ulkonäöstä. Hän oli jonkinlainen yleinen vitsailun aihe. Tämän dokumentti tuo myös esille, joka tuntuu nyt todella irvokkaalta kun tietää lopputuloksen.

***1/2

#elokuvahaaste2016 (8. Elokuvan kannesta voi tehdä elokuvanaaman vrt kirjanaama)

Ohjaaja:Asif Kapadia
Pääosissa:Amy Winehouse
Kesto:2h8min
Valmistusmaa:UK

Sleepless in Seattle (1993)

Uneton Seattlessa (Sleepless in Seattle) on Tom Hanksin ja Meg Ryanin tähdittämä romanttinen elokuva.

Annie (Meg Ryan) on juuri ilmoittanut perheelleen jouluaterialla tuoreesta kihlauksesta puolisonsa Walterin (Bill Pullman) kanssa kun poismenomatkalla kuulee psykiatrin pitämän radio-ohjelman jonne leskeksi jääneen Samin (Tom Hanks) poika Jonah (Ross Malinger) on soittanut jallittaen isänsä puhumaan psykiatrin kanssa. Jonahin toiveena on saada isälleen uusi vaimo. 

Toimittajana toimiva Annie päättää kollegansa (Rosie O'Donnell) innoittamana kirjoittaa Samin tarinasta, koska 2000 naista halusi Samin numeron tämän radioesiintymisen jälkeen. Annie huomaa itsekin olevan ihastunut Samiin vaikka ei häntä koskaan ole nähnytkään. Annie kirjoittaa kirjeen Samille jota Jonah pitää täydellisenä. Annie toivoo kirjeessään tapaavansa Samin Empire State buildingillä ystävänpäivänä, jonne Jonah haluaa isänsä menevän. Sam ei ota tosissaan poikansa toiveita ja Jonah päättääkin lähteä yksin New Yorkiin tapaamaan Annea.

Annie kohtaa lopussa Samin ja tämän pojan

Meg Ryan ja Tom Hanks ei hirveästi jaa ruutuaikaa, mutta silti heidät pystyy hyvin kuvittelemaan toisilleen ja kemiat toimivat. Pari toisti romanttiset roolinsa samantapaisessa saman ohjaajan elokuvassa "Sinulle on postia". Megin sidekickinä toimiva Rosie O'Donnell on hulvaton. Annien kihlattuna toimivaa Bill Pullmanin esittämää Walteria käy vähän sääliksi kun hänellä on niin paljon allergioita ja se alentaa hänet tylsäksi mieheksi Annien silmissä vaikka minkä hän allergioilleen mahtaa. Ross on suloinen Samin pojan roolissa ja tekee Tom Hanksin roolistakin sympaattisemman.

Sleepless in Seattle täyttää tarkoituksensa hyvän mielen romanttisena komediana.

***1/2

#elokuvahaaste2016 (44. Klassinen romanttinen elokuva)

Ohjaaja: Nora Ephron

Pääosissa:Meg Ryan, Tom Hanks

Kesto:1h45min

Valmistusmaa:USA

Hyvää joulua!

Hyvää joulua🎄elokuvablogien parissa aikaansa jollain tapaa viettävä väki! ☺

                                                Toivoo corum81 ja Rontti.

Rogue One (2016)

Rogue One on ensimmäinen Tähtien sota -maailmaan sijoittuva yksittäinen elokuva, joka ei kuulu suoranaisesti Star Wars -sarjaan. Viimeisin Star Wars ilmestyi 2015 ja siihen on odotettavissa jatkoa vuoden 2017 puolella. Ajallisesti Rogue One sijoittuu Star Warsin osien 3 ja 4 väliin.

Galen Erso (Mad Mikkelsen) on nerokas tiedemies, jonka imperiumin väki haluaa rakentamaan massiivista Kuolontähti-asettaan. Tällä aseella voi tuhota kokonaisia planeettoja. Galen on epähalukas tulemaan, mutta tekee päätöksen, että on olevinaan mukana tekemisen meiningissä vaikkakin istuttaa aseeseen heikkouden. Galenin vastarintainen vaimo murhataan, mutta nuori tytär Jyn (Felicity Jones) onnistuu pakenemaan. Jynistä varttuu kapinallisten ääriliikettä johtavan Saw Gerraran (Forest Whitaker) komennossa taistelutaitoinen ja itsenäinen tekijä.

Kapinallisten kapteeni Cassianilla (Diego Luna) on tehtävänään tappaa Jynin isä, mutta nainen vakuuttaa, että isänsä suostui rakentamiseen vain sen takia, että saa istutettua heikkouden aseeseen. Jyn yrittääkin vakuuttaa kapinallisten neuvoston, että heidän pitäisi mennä varastamaan aseen piirustukset josta heikkous käy ilmi. Neuvosto on kuitenkin haluton. Niinpä Cassian, Jyn ja joukko rankemman oloisia kapinallisia päättää ottaa homman omiin käsiin ja nimeää joukkonsa Rogue Oneksi.

Mukana voi nähdä myös kapinallisia suojelevan hauskan ystäväparin, joista toinen on sokea Voimaan luottaja Chirrut Îmwen (Donnie Yen) ja toinen asetta luontevasti käyttelevä palkkasoturi Bze Malbus (Wen Jiang).

Rogue Onen poppoo

Rogue One alkoi väsyttävästi pomppien paikasta toiseen esitellen uusia ihmisiä hengästyttävyyteen asti, mutta parani huomattavasti loppuaan kohden. Jynin rooliin valikoitunut Felicity Jones jaksoi kantaa läpi elokuvan intensiivisellä olemuksellaan ja toi uskottavuutta oman henkensä likoon pistävänä idealistina. Samantapaiseen kiihkorooliin hänet palkattiin myös uusimmassa Dan Brown -romaaniin perustuvassa Inferno-elokuvassa. Hänessä on tiettyä sisäistä paloa, joka tekee hänestä mainion tämän tapaisiin rooleihin. Tosin hänen antinsa jää hieman yksipuoliseksi eikä häntä odottaisi samaan tapaan näkevänsä jatkossakin kuten Star Wars 7 esiteltyä Daisy Ridleyn näyttelemää Reytä.

Prinsessa Leia?

Elokuvan idea oli myös ihan kiva, että tuodaan vähän syvyyttä tapahtumiin ennen kolmosen alkua. Leian näköiseksi tietokoneistettu sijaisnäyttelijä oli kyllä hieman korni elokuvan lopussa, mutta tavallaan niin korni, että se oli jo ihan hauskakin. Kaikki kuitenkin tietää ettei Fisher näytä enää samalta kuin kymmeniä vuosia sitten. CGI tekniikalla takaisin elävien kirjoihin tuotu Tarkin oli taasen epähauska ja turhan pökkelöä katsottavaa.

Kaiken kaikkiaan oikein katsottava tapaus.


***1/2

Ohjaaja: Gareth Edwards (Godzilla, Monsters)
Pääosissa: Felicity Jones, Diego Luna, Alan Tudyk
Kesto:2h14min
Valmistusmaa:USA

Sixteen Candles (1984)

16 vuotta täyttävän tytön perhe unohtaa totaalisesti tämän merkkipäivän John Hughesin ohjaamassa elokuvassa Synttärit (Sixteen candles). 

Samantha (Molly Ringwald) herää syntymäpäivänään ja kokee olevansa aivan samanlainen kuin 15 vuotiaanakin. Kaiken lisäksi  koko perheen hössöttäessä tämän siskon häitä ei kukaan muista hänen syntymäpäiviään. Samanthan ainoa toive olisi saada unelmakundi Jake (Michael Schoeffling) ihastumaan itseensä, mutta mies ei tiedä edes tämän olemassaoloa - tai niin Samantha ainakin luulee. Sen sijaan rasittava nörtti (Anthony Michael Hall) on häneen palavasti rakastunut ja miehen tähtihetki onkin kun saa Samanthan alkkarit, että voi valheellisesti kehuskella panneensa tämän kanssa.

Synttärit on herttainen teinileffa, jossa sympatiat on vahvasti näkymättömäksi itsensä kokevan Samanthan puolella. Hughes kuvaa nuoruuden mahdottomalta tuntuvaa rakkautta hellyttävästi, joskin liiat imelyydet poisjättäen.

***

#elokuvahaaste2016 (27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu elokuva)

Ohjaaja: John Hughes (Breakfast club)
Pääosissa: Molly Ringwald, Anthony Michael Hall
Kesto: 1h 33min
Valmistusmaa: Yhdysvallat

The Breakfast club (1985)

Viisi näennäisesti erilaista nuorta joutuu lauantaiksi jälki-istuntoon - The Breakfast club.

Koulun eri sosiaalisista luokista saapuu jälkkäri-istuntoon; "prinsessa" (Molly Ringwald), "sporttipoika" (Emilio Estevez), "pahis" (Judd Nelson), "nörtti" (Anthony Michael Hall) ja "sekopää" (Ally Sheedy). Nuoret puivat yhdeksän tuntisessa sessiossaan paineitaan jotka liittyvät edustamaansa stereotypiaan. Aikaa jää rankkojen henkisten pohdintojen lisäksi myös hassutteluun kuten pilvenpolttoon, make-overiin ja tanssimiseen. Erilaisuuksistaan huolimatta alkaa pareja muodostua kun prinsessa ja pahis huomaavat sydämiensä laulavan toisilleen kuin myös sporttipoika ja sekopääkin löytävät yhteisen rakkaussävelmän. Toki ainoa aidosti epäviehättävä porukan jäsen, eli nörtti, jää ilman mielitiettyä.

Jälki-istuntolaiset

The Breakfast club on varmaan koviten lainaamani kirjaston vhs-kasetti. Pidin siitä niin kovasti nuorempana että kirjastokortti sai ahkerasti laulaa Don't you (forget about me) -biisin tahdissa. Ja yllättäen leffa toimi vieläkin. Judd Nelsonin hahmo sai aikoinaan teinisydämeni väpättämään, mutta kyllä hänen karismansa jaksoi vieläkin tehota - hän vain on niin cool. Ulkoa kova, mutta kun oppii tuntemaan hänen taustansa niin ymmärtää, että oikeasti hän on vain rakkauden nälkäinen pieni poika, joka haluaa vain jonkun joka rakastaa häntä sellaisena kuin on....aaaaah...Ja Molly puolestaan on niin nätti ja täydellinen, mutta osaa kuitenkin välittää aidon tuntuisen epävarmuuden joka makaa itsevarman suositun tytön -roolin takana. 

Paul Gleason on myös loisto valinta jälki-istunnon vahtina. Ilman hänen mulkkumaista presenssiään ei elokuva olisi ollut läheskään niin toimiva kuin se nyt on. Nuorten yhteenkuuluvuuden tunne vahvistuu yhteisen vihollisen edessä.

The Breakfast club on teinileffojen kuningas ja sitä on vaikea päihittää omassa kategoriassaan.

****

#elokuvahaaste2016 (21. Elokuva joka sijoittuu koulumaailmaan)

Ohjaaja: John Hughes

Pääosissa: Emilio Estevez, Judd Nelson, Molly Ringwald

Kesto: 1h 37min

Valmistusmaa: USA