Moscow on the Hudson (1984)

Neukku New Yorkissa (Moscow on the Hudson) kertoo neuvostoliittolaisesta sirkusmuusikko Vladimirista (Robin Williams), joka päättää loikata vierailunsa aikana Yhdysvaltoihin. USA esittäytyy hyvin erilaisena kuin kommunistinen emomaa, kun jokainen voi tienata omat rahansa ja käyttää ne kuten itse tykkää. Missään ei ole erikseen kahvijonoa, josta saa sitä tiettyä kahvia vaan eri laatuja löytyy sekoamiseen asti. Vladimir tapaa Italiasta kotoisin olevan Lucian (Maria Conchita Alonso), joka auttaa tätä pääsemään vieraassa maassa alkuun. Pari myös ihastuu toisiinsa.

Robin as Vladimir

 Neukku New Yorkissa kuuluu Robin Williamsin ensimmäisiin kokopitkiin eikä hänen "lavapersoonansa" ollut varmaankaan vielä silloin niin määritelty kuin mitä se nyt on. Jos näen Robin Williams -elokuvan, niin odotan tietynlaista huumoria. Siinä mielessä Neukku onnistuikin yllättämään, että se tarjosi hieman erilaista elokuvaa. Oli esimerkiksi hieman kiusallista katsoa kun Robin hieroi vastanäyttelijänsä nännejä kylpyammeessa, koska noin graafista romanttisen kohtauksen kuvausta en häneltä olisi odottanut. Williams oli kyllä ihan hyvä näyttelyssään, mutta käsikirjoituksen olisi suonut olevan hieman parempi. Meinasin jo heti alkumetreillä kadottaa kiinnostukseni. Vasta kun Robin pääsi jenkkeihin alkoi tarina kulkea paremmin.

Huumori perustui neuvostoaikaisen henkilön ja vapaan lännen vastakkainasetteluun. Näin 2010-luvulla ei vitsit tuntuneet enää niin osuvilta tai hauskoilta. Okei, neuvostoaikana kaikkea piti jonottaa ja kaikkiin oli kupongit, mutta nykyään Venäjä alkaa olla kuin mikä tahansa länsimaa. Se kyllä täytyy sanoa positiivisena kommenttina, että Robin osasi puhua loistavaa venäjää tai venäjän kuuloista siansaksaa. Elokuva myös omalla tavallaan juhlisti New Yorkin juuria eri kansalaisuuksien sulatusuunina, jossa jokaisella on mahdollisuus menestyä ja tavoitella unelmiaan. Varsinkin jenkkikommentteja lukiessa monet ovat ilmaisseet olevansa ylpeitä amerikkalaisuudestaan nähtyään tämän elokuvan. Esimerkki Rotten Tomatoes -sivustolta: 

It made me feel good to be an American, and good that Vladimir Ivanoff was going to be one, too. 

-Roger Ebert (Chicago Sun-Times).

**1/2

Ohjaaja:Paul Mazursky

Pääosissa: Robin Williams, Maria Conchita Alonso, Cleavant Derricks

Kesto:115min

Valmsitusmaa:USA

TV Thursday #2 - Paras tv-hahmo

Tv torstai -haasteblogissa kyseltiin tällä kertaa parhaan tv-hahmon peräään. 

Meillä kaikilla on varmasti ne ihanat suosikkimme, joiden lauseita ehkä jopa lainailemme arkielämässä tai jonka elämänasennetta yritämme kovasti omaksua. Jonka auto tai vaatekaappi kelpaisi meillekin, tai kenties hänen ammatti? Tai ehkäpä hahmo on sellainen joka et itse missään nimessä haluaisi olla, mutta hän on muuten vain se paras. Kuka on sinun suosikkisi?

Minulla oli sellainen vaihe elämässäni kun tuntui, että kaikki menee pieleen. Silloin lohtua sekä samaistumisen kohteen toi George Costanza. Innoittipa hän myös minua tekemään kaiken toisin kuin vaistoni sanoi.

Kuva: Täältä

 

Muitakin mainioita toki löytyy:..

And then some...

Saint Ralph (2004)

Adam Butcher on 14-vuotias katolisen sisäoppilaitoksen hormoonien riivaama Saint Ralph, joka täräyttäessään pään saa ilmoituksen joulupukin näköiseltä jumalalta, että hänen tulee juosta Bostonin maratoni, jotta hänen äitinsä heräisi koomasta. Eletään 50-luvulla.

"Saint" Ralph

En nyt menisi niin pitkälle, että kutsuisin elokuvaa sen kansikuvatekstin tapaa "kauniiksi jalokiveksi", mutta oli Saint Ralphissa tiettyä tv-elokuvamaista charmia. Adam näytteli ihan hyvin uskonnolliseen kuriin sopimatonta Ralphia, joka jaksaa uskoa ihmeisiin, jopa kyynisten pappien häntä lannistaessa. Tosin paikoin hänen yltiöpositiivisuutensa taipui ylinäyttelemisen puolelle. 

Casual Ken

Cambell Scott näyttelee elokuvassa vanhaa maratoonaria, josta on tullut pappi. Hänestä minulle tulee aina mieleen vanha Ken-nukkeni.

Elokuvassa mainitaan Paavo Nurmi, joka tietysti kohottaa aina kansallista itsetuntoa.

**1/2

Ohjaaja:Michael McGowan
Pääosissa:Adam Butcher, Campbell Scott, Jennifer Tilly
Kesto:98min
Valmistusmaa:Kanada

Kirpputorien elokuva-antia

Pihliskirppis ja tämän päiväinen Myyrmäkihallin kirppis sekä onnekas visiitti Prismassa tarjosivat tällaisen setin tavaraa:

101 Parasta kauhuelokuvaa sekä 101 parasta scifi-elokuvaa lähti 2e yhteishintaan, joten oli melkeistäpä pakko ostaa. Torso, Saint Ralph sekä kuvasta puuttuva Poseidon lähtivät vaan 0,25e hintaan (siksi ne ostinkin). Hamburger hilliä on paljon kehuttu, mutta itseltä se on vielä näkemättä.

Huomasin kun lauma nörttejä hamusi Prismassa pahvilaatikon sisältöä ja pakkohan minunkin oli katsoa, että mitä se sisältää. Sainkin itselleni toiseksi viimeisen kappaleen pleikkari kolmosta alle puoleen hintaan, jei.

TV Thursday #1 - Tämän hetken top 5

 Uusi haasteblogi - TV Thursday - pyörähti käyntiin ja ensimmäisenä kysymyksenä komeili:

"Mitkä ovat sinun suosikkisarjasi tällä hetkellä? Tee top 5-listaus lemppareistasi ja perustele toki ihmeessä miksi juuri nämä."

Hmm...vaikea kysymys siinä mielessä, että ikisuosikit ovat toki suosikkeja tälläkin hetkellä kuten: Musta kyy, Columbo, X-Files, Twin Peaks, Monty Python jne... Jos nyt kuitenkin mietin sarjoja joita olen viime aikoina katsonut ja niistä pitänyt, niin vastaukset ovat:

1. How i met your mother

2. Muodin huipulla

3. Lovejoy

4. Robin Hood

5. Family Guy

En hirveästi seuraa telkkarista sarjoja vaan mieluummin ostan tai lainaan kirjastosta boksillisen gutaa jota voi putkeen katsella.

Perustelut noihin valitsemiini, hmm.. .No:

  

How i met your mother/Ensisilmäyksellä oli positiivinen yllätys amerikkalaisten sitcomien joukossa. Mielestäni sarjan hahmot ovat onnistuineita ja jaksot sopivan lyhyitä komediarutistuksia. Huumori tuntuu jokseenkin uudelta kuin päivitetympi versio Frendeistä ja Seinfeldistä.

Muodin huipulla -ohjelmaa on hauska seurata kun itsekin aina jotain yritän itse väsäillä. Kilpailijoiden luovuutta ei voi kuin ihailla ja sitten ne epäonnistumiset ovat tietysti hyvää viihdettä.

Katsoin juuri vast ikään boksillisen Lovejoyta, se toimi useiden vuosien jälkeenkin, ainakin ensimmäiset kaudet. Ian McShanessa on vaan sitä jotain ja antiikki kiinnostaa.

Kasari Robin Hoodin 1. ja 2. kauden löysin kirppareiden kätköistä ja niiden mystistä tunnelmaa on hauska seurata pieninä annoksina. Sopisi ehkä paremmin pimeisiin talvi-iltoihin. Täytyy siis hieman säästellä. Pienenä kuului suosikkeihini ja on se takatukka Robin vieläkin aika cool.

Family Guy on hauska, koska se päähenkilö on niin tyhmä ja se koira on niin fiksu.

Project X (2012)

Project X kertoo kolmesta nuoresta (Thomas, Costa ja JB), jotka haluavat olla cool ja päättävät järjestää niin isot bileet, että pääsevät kertaheitolla piireihin. Pojat saavatkin mitä haluavat ja vähän enemmänkin.

Elokuva nähdään gootin kuvaaman kamerakuvan välityksellä (itse goottia ei näe).

Kovat bileet.

Näitä juttujahan kuulee aina silloin tällöin, että joku on kutsunut kaverit facebookissa juhliinsa ja kutsu on lähtenyt kiertämään niin paljon, että bileisiin tuleekin sitten aivan hirmusti jengiä. Pojille kävi tässä elokuvassa hieman samalla tavalla. Aluksi Thomas (Thomas Mann) on huolissaan vanhempiensa omaisuudesta, mutta lopulta alkoholi ja kauniit tytöt vievät hänen huomionsa eikä jaksa enää välittää. 

Nuoria miehiä kankaalla ryyppäämässä olen nähnyt toki aikaisemmin, mutta jostain syystä tätä sekoilua oli keskivertoa hauskempi katsoa. Tuntemattomat näyttelijät ja koko projektin vilpittömyys sekä nuoruuden prioriteetit huokuivat raikkaasti Project X:stä.

***

Ohjaaja:Nima Nourizadeh

Pääosissa:Thomas Mann, Oliver Cooper, Jonathan Daniel Brown

Kesto:88min

Valmistusmaa:USA

654/1001 The Jerk (1979)

Katsoin televisiosta tulleen Steve Martinin läpimurtoelokuvan Superhulttion (The Jerkin). Muistan kun näin tämän ensimmäistä kertaa enkä pitänyt sitä mitenkään erityisen hauskana. Jostain syystä elokuva toimi paremmin nyt kun näin sen uudelleen.

Navin (Steve Martin) kasvaa köyhän mustan perheen ainoana valkoisena ja alkaa tuntemaan itsensä erilaiseksi ainoana rytmitajuttomana. Navin päättääkin lähteä maailmalle saadessaan tietää, että on adoptoitu etsimään omaa kohtaloaan ja tienaamaan perheelleen elannon. Navin kokee elämän huipun rakastuneena rikkaana keksijänä kuin elämän matalimmat mutalammikot jätettynä ja kaiken menettäneenä rääsyläisenä.

Superhulttio keksii silmälasien nenäpidikkeen.

Elokuva oli edellä aikaansa ja vaikka saikin ristiriitaisia arvosteluita, niin päätyi se kolmanneksi suurimmaksi tulojen tuottajaksi vuoden 1979 lippuluukulla. Steve Martin esitti hauskasti hieman hidasta Navinia, joka kuitenkin onnistui pärjäämään maailmalla heikoista eväistään huolimatta. The Jerk ei ole ehkä maailman hauskin komedia, mutta on se kuitenkin monen komediaelokuvan esikuva.

***

Ohjaaja:Carl Reiner
Pääosissa:Steve Martin, Bernadette Peters, Catlin Adams
Kesto:94min
Valmistusmaa:USA