Lokakuu kuuluu kauhulle - ReCap

"Onneks ei tullu kepposta" sanoi minimittainen spiderman-pukuun pukeutunut trick or treattaajaa ovellani kun ojensin pienen luurankosuklaan hänen pussukkaansa. Onneksi ei.

Noir heitti Halloween-kuukauden kunniaksi haasteen ilmoille katsoa vähintään kahdeksan kauhuelokuvaa tämän samaisen kuukauden aikana. Haaste oli mieleinen koska kauhuelokuvien katselu on jostain syystä ollut pitkään tauolla ja nyt niitä sai tykittää ihan huolella. 

Otin käsittelyyni  nurkissa kauan pyörineen Dark Label -kauhuboksin, johon oli valittu heidän mukaansa ne parhaimmat. Kauhua oli vähän laidasta laitaan ja olikin ihan kivaa, että tarjottimella oli kauhua eri maista. Karu totuus on kuitenkin se, että hyviä kauhuelokuvia ei ole tiheässä ja tässä boksissa niitä oli vain muutama. Ja ne parhaimmatkin ylettyivät jonnekin kolmen tähden paikkeille.

Kauhu on ollut aina lähellä sydäntäni. Muistan kun joskus liian pienenä? katsoin perheeni kanssa jotain versiota Draculasta ja äitini peitti silmäni jännässä kohtauksessa - mikä harmitus!

Hyvää Halloweenia kaikille! :)

Lokakuu kuuluu kauhulle, part VIII/VIII: Xtro (1982)

Xtro on kahdeksanosaisen Dark label -kauhuboksikokoelman viimeinen levyke ja se poikkeaa muista valmistusvuotensa perusteella. Kaikki muut kun hapuilivat jossain 2000-luvun alkupuoliskolla, niin Xtro on saanut alkunsa jo syntymävuoteni kupeilla - 1982.

Pikku-Tony (Simon Nash) näkee toistuvaa painajaista siitä, että muukalaisalus sieppaa hänen isänsä (Philip Sayer). Tonyn äiti on sitä mieltä, että isä on vain nostanut kolme vuotta sitten kytkintä ilman sen kummempia extraterrestrialisia syitä. Pikku-Tony taisi kuitenkin olla oikeassa sillä maahan laskeutuu alieneiden joukko ja yksi heistä siementää Tonyn isän kantajaisäntään, joka synnyttää tämän takaisin maanpinnalle.

Tyylikäs Xtro posteri

Xtrosta ei heti tiennyt, että mitä siinä tulee tapahtumaan, joka piti mielenkiinnon mukavasti otteessaan. Tykkään 80-luvun kauhuelokuvien itsetehdyistä tai alkeellisen tietokoneistetuista erikoisefekteistä ja koko kasari tunnelmasta. Tämä ei ollut poikkeus. Isän "syntyminen" naisen kohdusta oli kyllä erityisen ällöttävä näky ja ansaitseekin siksi kiitosta. Suursuosioon paukahtaneen Spielbergin ohjaaman ET:n jälkimainigeissa samalle rahasammolle uinut Xtro piti uniikin otteensa ja onnistui erottautumaan, niin hyvässä kuin pahassa.

***

Ohjaaja: Harry Bromley Davenport (Xtro II, Xtro 3, Life Among the Cannibals)

Pääosissa: Philip Sayer, Bernice Stegers, Danny Brainin

Kesto:1h21min

Valmistusmaa: UK, USA

Lokakuu kuuluu kauhulle, part VII/VIII: Shrooms (2007)

Irlannin metsistä saa ilmeisesti hyviä taikasieniä - Shrooms.

Joukko ystävyksiä menee avoimin mielin sienestämään saadakseen mieltä avartavia kokemuksia. Suurin osa joukosta matkustaa Jenkeistä asti. Ilo loppuu hetkellisesti kun eläin osuu liikkuvan auton konepeltiin ja epämääräiset "alkuperäiskansalaiset" haluavat raadon päivällisekseen. Episodi painuu pian unholaan. Elokuvan keskiössä on kiltti työttö Tara (Lindsey Haun), joka vetää sieniöverit ja alkaa nähdä tulevaisuuden tapahtumia; ikäviä tapahtumia. Takaperoiset "alkuperäiskansalaiset" tekevät vielä comebackin.

Nam, sieniä!

Shrooms omaa klassisen kauhuelokuvan kehykset nuorten mennessä joukolla telttalailemaan uusien kokemusten perässä. Freesiltä tuntui Irlanti ja sienet. Elokuvasta ei välttämättä aina tiennyt mikä tapahtui oikeasti ja mikä oli sienten aiheuttama hallusinaatio, joka oli ihan virkistävää. Shrooms onnistui välillä tuottamaan myös jännittyneisyyttä, mikä on kauhuelokuvalle plussaa. Mitä pidemmälle elokuva meni ja enemmän murhamiestä näytettiin kämäisin hidastuksin, niin sitä heikommaksi se myös muuttui loputtomine juoksentelukohtauksineen. Lopussa on pienet "Shyamalat" jota en osannut odottaa. Tämä twisti ei kyllä mitenkään elokuvaa parantanut.

Välillä ihan jännä.

**1/2

Ohjaaja: Paddy Breathnach (The Long Way Home, Man About Dog)
Pääosissa: Lindsey Haun, Jack Huston, Max Kasch
Kesto: 1h24min
Valmistusmaa:Irlanti, Iso-Britannia, Tanska

Lokakuu kuuluu kauhulle, part VI/VIII: La Horde (2009)

The Horde (La Horde) on ranskalainen zombie-elokuva.

Poliisi ammutaan ja joukko muita korruptoituneita poliiseja haluaa kostaa tämän. Rikollisjengi ja poliisit päätyvät kostomainingeissa samaan rakennukseen, jonka ovia kolkuttelee elävät kuolleet. Jengi liittoutuu taistelemaan yhteistä pahaa vastaan. Kerrostalon katolta heille vasta valkenee ongelman suuruus. Porukkaa jeesii vanha sotaveteraani, joka nauttii kuolleiden lahtaamisesta.

Tulitusta kerrakseen

Hahmojen kehitys jää minimiin eikä se oikeastaan haittaa vaikka ne zombiet sitten syövät näitä ihmisiä, koska mitä väliä. En edes tiedä ketä nämä tyypit on, jotain rikollisia ja rikollispoliiseja. Toiminta tuntuu päättömältä sekoilulta ja zombiet jää persoonattomaksi massaksi. Ainoa hahmo, joka jää hieman mieleen on pääpahiksena toimiva karismaattinen Eriq Ebouaney Adewalena.

**

Ohjaajat: Yannick Dahan, Benjamin Rocher

Pääosissa: Claude Perron, Jean-Pierre Martins, Eriq Ebouaney

Kesto:1h30min

Valmistusmaa: Ranska

Lokakuu kuuluu kauhulle, part V/VIII: KM31 (2006)

Espanjalaisessa KM31-elokuvassa äitinsä menettämä pikkupoika kummittelee valtatiellä.

Agata (Iliana Fox) törmää valtatiellä pieneen poikaan, joka hänen ihmetyksekseen ei olekaan kuollut ja samalla hämmästyksissään jää itse auton alle. Naisen identtinen kaksoissisko Catalina (Iliana Fox) saa toisaalla vision tästä tapahtumasta ja juoksee suoraan onnettomuuspaikalle. Agata selviytyy hengissä, mutta hänen jalkansa joudutaan amputoimaan ja vaipuu koomaan.

Catalina saa kummallisia viestejä televisiosta, viemäristä ja koomassa olevalta siskoltaan.  Valtatiellä maannut pikkupoika seuraa Catalinaa ja pelottelee tätä oudolla olemuksellaan. Agata on jäänyt kuolleiden ja elävien maailman välimaastoon ja vain Catalina voi tätä auttaa.

Kuolleet ovat täällä

Iliana Fox oli uskottava kaksoisroolissaan. Hänen herkät kasvonsa välittivät hyvin kauhun tunteet. Elokuva tuntui kuitenkin jo useaan kertaan nähdyltä 2000-luvun alun japanilaisen kauhubuumin kokeneena. Valkoiseksi maalatut lapset mustine meikkeineen kun tuli hyvin tutuksi muun muassa The Ring ja The Grudge elokuvien kautta.

Elokuvasta tuntui puuttuvan kunnon rakenne. Kohtaukset vain seurasivat toisiaan suhteellisen samanlaisina: Välähdys pelottavasta pojasta, harhaileva ja huolestunut Catalina ja välähdys pelottavasta naisesta ja harhaileva Catalina taas pelostaan suunniltaan. Mielenkiinto alkoi herpaantua alun jonkinnäköisen potentiaalin jälkeen.

**

Ohjaaja: Rigoberto Castañeda

Pääosissa:Iliana Fox, Adrià Collado, Raúl Méndez

Kesto:1h 45min

Valmistusmaa:Meksiko, Espanja

Lokakuu kuuluu kauhulle, part IV/VIII: Storm Warning (2007)

That's disgusting! Yeah, that's fishing baby.

Juppipariskunta Pia (Nadia Farès) ja Rob (Robert Taylor) veneilee syrjäseudulla Australian French Islandin lähettyvillä ja eksyy rantauduttuaan maastoon. Pari törmää maalaistaloon aikoen soittaa sieltä taksin, myrsky nousee. Taloa asuttaa kaksi peräkammarin poikaa ja heidän isänsä. Talon asukkaat pitävät pariskuntaa vankeinaan ja pakottavat heidät muun muassa tappamaan pienen kenguruvauvan. Pia ei aijo jäädä toimettomana pyörittelemään peukaloita vaan löytää sisäisen MacGyverinsä ja alkaa tositoimiin puolustautuakseen pahalta.

Veneilijät

Elokuvan kuvamaasto oli aluksi hyvin yksinkertainen eikä tarinaa osattu kertoa visuaalisesti kovinkaan kiinnostavasti: kuvaa veneestä, kuvaa joesta, kuvaa pilvistä ja uudestaan. Monet kohtaukset tuntuivatkin tämän takia ylipitkiltä. Loppua kohden elokuva löysi kuitenkin pontensa.

Tykkään yleisesti ottaen ozploitaatio-elokuvista ja tämäkin sisälsi paljon asiallisia kohtauksia.

Loppu pelasti.

***

Ohjaaja: Jamie Blanks (Urban legend, Valentine)
Pääosissa: Nadia Farès, Robert Taylor, David Lyons
Kesto: 1h 26min
Valmistusmaa: Australia

Lokakuu kuuluu kauhulle, part III/VIII: Death Roll (2002)

Death roll aka Crocodile 2: Death Swamp omaa hienon alkuperäisen nimen lisäksi paljon korneja kohtauksia ja letkeää musaa. 

Joukko pankkiryöstäjiä pakkautuu lentokoneeseen. Lentoemäntänä kyseisellä lennolla päivystää Mia (Heidi Lenhart), joka on elokuvan pääosaleidi. Lento osuu myrskyn keskelle ja lennonjohto antaa käskyn kääntyä takaisin. Ryöstöjengi on kuitenkin eri mieltä ja kaappaa lentokoneen päästäkseen kohteeseensa Meksikoon. 

Myräkkä on niin voimakas, että syöksyy lentokone maahan keskelle soisia seutuja. Ja ketkä viihtyy soissa? No krokot tietenkin. Mian poikaystävä (Chuck Walczak) odottaa naistaan Meksikossa sydän syrjällään kun kuulee uutisista lennon kohtalosta. Hän päättääkin palkata päihtyneen "köyhän miehen Crocodile Dundeen (Martin Kove)" pelastusoperaatioon.

Apua! Jättikroko iskee

Elokuvassa oli mukavaa b-luokan tuntua heti alkumittelöistä asti. Kämäinen näyttely ja halpisfiilis toi omat vibansa, mutta elokuva jää vähän sille rajalle ettei ole tarpeeksi kökkäröinen ollakseen hauska, mutta ei myöskään tarpeeksi hyvä ollakseen kiinnostava tai pelottava. Muun muassa Karate Kidistä Reesenä tuttu Martin Kove toi ruutuun ilmestymisellään hieman lisää vetovoimaa pätkään.

Ihmiset olivat yleisesti ottaen sen verran ärsyttäviä, että kun krokotiili otti jonkun leukoihinsa, niin sitä oli enemmän sen krokotiilin puolella.

*1/2

Ohjaaja: Gary Jones (Spiders, Mosquito)

Pääosissa:Heidi Lenhart, Chuck Walczak, Jon Sklaroff

Kesto:1h29min

Valmistusmaa:USA

Lokakuu kuuluu kauhulle, part II/VIII: Frontière(s) (2007)

Frontière(s) kertoo tarinaa Ranskan presidentinvaalien aikaisen katumellakan jälkeisistä tapahtumista.

Viisi pikkurikollista aikoo paeta Amsterdamiin ryöstämiensä rahojen kanssa. Raskaana olevan Yasminen (Karina Testa) Sami-veljeä (Adel Bencherif) kuitenkin ammutaan ja jää hän siskoineen sekä yhden ryhmän muun jäsenen kanssa pois matkalta mennäkseen ensiapuun Samin kanssa.

Rahojen kanssa reissaavat kohti rajaa vain Tom (David Saracino) ja Farid (Chems Dahmani). Pojat päätyvät hotelliin, jonka omistajilla ei ole yläkerrassa ihan kaikki kunnossa. Pojat antavat osoitteen ryhmän puuttuville jäsenille, jotka saapuvatkin paikalle Samia lukuunottamatta. Ryhmälle selviää pian, että hotellia pitäville uusnatseille kelpaa kanan lisäksi jotain muutakin samalta maistuvaa. 

Yasmine sai tarpeekseen

Natsit ja ilkeät majatalonisännät eivät toki ole uutta kauhugenressä, mutta natsi-isännät kannibalistisella twistillä ei tuntunut ylikulutetulta idealta. Muistan vieläkin kun luin joskus jutun Jenkkien syrjäisestä kolkasta löytyneestä degeneroituneesta yhteisöstä, jossa kehitysvammat ja muut epämuodotumat olivat pikemminkin normi kuin poikkeama ja jotenkin ajatuksena se aiheutti minulle paljon puistatusta. Frontier(s):n teema puhtaasta natsirodusta toi samat kylmät väreet mieleeni vaikka olivatkin tässä valmiita käyttämään ruskeasilmäistä ja tukkaista "epäpuhdasta" Yasminea suvunjatkamistarkoituksiinsa. 

Näyttelijöissä ei sinällään ollut mitään vikaa ja tunnelmakin oltiin saatu "mukavan" ahdistavaksi. Akillisjänteen poikkaiseminen tuntui erityisen vihlaisevalta. Kauhukliseiltä ei tässäkään elokuvassa vältytty, joka ei välttämättä ole huono asia, mutta kun karkuun päässyt yksilö hyppää ensimmäisenä vastaantulevan auton kyytiin eikä ajaja olekaan turvaan vievä ystävä vaan osa pahisjengiä, niin ei se jaksa enää yllättää (eikä varmaan olisi jaksanut yllättää 10 vuotta sittenkään kun leffa saapui markkinoille).

Ihan kelpo kauhupläjäys.

***

Ohjaaja: Xavier Gens

Pääosissa: Karina Testa, Aurélien Wiik, Patrick Ligardes

Kesto: 1h48min

Valmistusmaa: Ranska, Sveitsi

Lokakuu kuuluu kauhulle, part I/VIII: À l'intérieur/ inside (2007)

Elokuvablogisti ...noir heitti haasteen ilmoille Halloween-kuukauden kunniaksi; yksi kuukausi ja kahdeksan kauhuelokuvaa. Nurkissani pyöri katselemattomana haasteeseen kuin tehty Best of Dark label -kokoelma, joka sisälsi juuri maagisesti kahdeksan kauhuelokuvaa. 

Ensimmäisenä katseluun pääsi ranskalainen Inside (À l'intérieur). 

 Raskaana oleva Sarah (Alysson Paradis) joutuu auto-onnettomuuteen ja menettää aviomiehensä. Hän näkee omituisia unia syntymättättömästä lapsestaan. Outo nainen kolkuttelee Sarahin oven takana eikä hän päästä tätä sisään, mutta myöhemmin hän onkin jo tunkeutunut naisen kotiin yrittäen kaivertaa syntymättömän lapsen Sarahin masusta isoilla saksilla. Pelokas Sarah onnistuu pakenemaan kylppäriin kun tuntematon nainen tekee töllöntöitään tämän läheisille ja kaikille Sarahin auttajille. Pahismuija tekee jopa teemumäet naisen kissalle.

Verinen nainen

Elokuvassa on aluksi hyvin hidastempoinen tunnelma. Yksin elävää naista näytetään synkistelemässä ja joskus puolestaan kuvakulma siirretään vatsan sisälle sikiön tunnelmiin. Kun homma pääsee vauhtiin, niin veri maalaa reippaasti seinämiä. Sarahin persoonallisuus jää aika ohueksi eikä hänen puolellaan erityisesti ole. Tietysti sympatiaa pitäisi herättää että tämä on raskaana, mutta tietokoneanimaatiosikiö ei herätä erityisesti "äidillisiä" tunteita. Täytyy myöntää, että sakset murhavälineen on aika tehokas ja alkukantaisia pelkoja herättelevää, tyyliin "älä juoksen saksien kanssa tai voit saada sakset silmääsi". 

Joitain erityisen ällöttäviä kohtauksia, mutta ei erityisen pelottava.

**1/2

Ohjaajat:Alexandre Bustillo, Julien Maury

Pääosissa:Alysson Paradis, Jean-Baptiste Tabourin, Claude Lulé

Kesto:1h22min

Valmistusmaa:Ranska
----
edit 081017, 18:31 lisätty kuva

Mother! (2017)

Mother! on Darren Aronofskyn ohjaama allegoria Raamatun luomiskertomuksesta.

Sisältää spoilereita.

Jennifer Lawrence esittää äitiä, vertauskuvallista äiti maan ja neitsyt Marian jonkinlaista risteymää. Javier Bardem on puolestaan naisen aviomies ja vertauskuvallinen Jumala. Jenniferin esittämälle hahmolle kodin laittaminen on tärkeää ja hän rakastaa runoilija-aviomiestään suunnattomasti sekä tykkää omasta rauhasta keskellä ei mitään. 

Eräänä päivänä talolle eksyy Ed Harrisin esittämä vertauskuvallinen Aatami eikä kodin emäntä tykkää yhtään hänen tunkeilustaan. Hän näkee Aatamin kyljessä haavan jota Jumala yrittää peitellä ja sitten tuleekin kyläilemään Michelle Pfeifferin esittämä Eeva. Näitä seuraa Aatamin ja Eevan lapset, vertauskuvalliset Kain ja Abel sekä veljessurma. Eeva on utelias nuuskija ja tunkeutuu Jumalan työhuoneeseen, jossa on hänen varjelemansa kivi (vertauskuvallinen kielletty hedelmä). Eeva houkuttelee Aatamin katsomaan "omenaa" ja he rikkovat tämän tärkeän kiven. Jumala vihastuu ja karkottaa Aatamin ja Eevan työhuoneestaan aka Paratiisista. 

Tämän jälkeen Jumala raskauttaa Jenniferin hahmon ja masussa odotteleekin Jeesus-vauva. Taloon alkaa vyöryä massiivisesti ihmisiä ihailemaan suurta runoilijaa ja tämän lastaan.  Väkijoukko turmelee kodin. Lapsen synnyttyä Jumala uhraa poikansa väkijoukolle erittäin graafisesti esitettynä.

Mother!

Mother! oli enemmänkin matka kuin elokuva. Kaksi ihmistä lähti salista kesken elokuvan pois, ei  tyypillinen Jennifer Lawrence -elokuva. Mielestäni traileri oli hieman harhaahjohtava, sitä ehkä yritettiin myydä jonkinlaisena kauhu/jännäri -tyyppisenä elokuvana vaikka oli vähän jotain muuta. 

Mielestäni elokuvassa esiintyneet näyttelijät tekivät kaikki hyvää työtä. Javier oli loistava egomaanisena runoilija, joka toppuuttelee kaikki vaimonsa tunteet. Michelle ja Ed olivat myös parhautta ylikorostetun paaheellisina ihmisinä heikkouksineen, kuten; alkoholismi, kuolevaisuus, röökaaminen ja seksuaalisuus. 

Elokuvassa oli paljon hyvää ainesta, mutta oli se silti paikoittain pitkäveteinen. Varsinkin loppua kohden vallitseva tunne oli itselläni ahdistus; Jennifer Lawrencen hahmoon samaistuminen kun tämä yritti selviytyä kasvavan massan jaloista, jotka "raiskasivat" tämän kodin. Piristävää kuitenkin nähdä elokuvissa jotain hyvin erilaista. Pidän kovasti Darrenista ohjaajana, hänen elokuvistaan kuten Pii, Black Swan, The Wrestler, The Fountain ja Unelmien sielunmessu. Hänen viimeisin kokopitkä elokuva ennen Motheria oli Noah, joka ei enää toiminut  niin hyvin minulle. Mother! jatkaa tällä Raamattulinjalla, joka ei toivon mukaan ole enää hänen seuraavan elokuvansa inspiraation lähde.

Ei se huono ollut.

***1/2

Ohjaaja: Darren Aronofsky

Pääosissa: Jennifer Lawrence, Javier Bardem, Ed Harris, Michelle Pfeiffer

Kesto: 2h1min

Valmistusmaa: USA