956/1001 Being John Malkovich (1999)

Being John Malkovich on Spike Jonzen esikoisohjaus kokopitkien elokuvien saralla. 

Huonosti menestyvä nukketaiteiteilija Craig (John Cusack) taipuu vaimonsa Lotten (Cameron Diaz) kehotuksesta hakemaan "oikeita töitä". Paikan hän saakin arkistoijana erikoisesta yrityksestä, joka sijaitsee kerroksessa 7 ja puoli, jossa suoraan seisominen on mahdottomuus. 

Craig rakastuu yrityksessä työskentelevään Maxineen (Catherine Keener), joka ei puolestaan hänestä juurikaan innostu. Craig kertoo naiselle löytäneensä yhtiön tiloista minimaalisen oven, joka johtaa suoraan John Malkovichin pään sisälle. Maxine päättää kääriä tilanteesta isot rahat ja myy yhdessä Craigin kanssa lippuja Malkovichin päähän. Tunneli mahdollistaa olemisen kyseisenä näyttelijänä vartin verran.

Lotte haluaa kokeilla Malkovichina olemista, jonka jälkeen hän tajuaa, että on ihastunut Maxineen. Maxine puolestaan haluaa Lotten vain Malkovichina. Craig on tilanteesta mustasukkainen ja onnistuu valloittamaan Malkovichina Maxinen puolelleen kykenemällä kontrolloida näyttelijää ja asuttamaan tämän ruumista pidempää kuin vain 15 minuuttia. Craig jääkin Malkovichin päähän ja muuttaa miehen uran näyttelijästä maineikkaaksi nukkemestariksi. Maxine ei kuitenkaan kaikesta huolimatta ole unohtanut Lottea ja kiintymys Craig-Malkovichia kohtaan haihtuu.

Elokuvassa voi nähdä myös Charlie Sheenin itsenään Malkovichin kaverina.

Ovi Malkovichin päähän

Muistan kun näin Being John Malkovichin ensimmäistä kertaa; olin aivan myyty sen surrealistisista juonenkäänteistä. En edes muistanut että pääosassa oli Keenerin ja Malkovichin itsensä lisäksi Cusack ja Diaz. Varsinkin Cusack onnistui roolissaan luuserimaisena nukkemestarina eikä Diazkaan huono ollut homssuisena oman seksuaalisuutensa löytäjänä. Myös Malkovich suoriutui hyvin haastavassa roolissaan itsenään. Varsin vaikuttava oli Malkovichin tulkitsema alun nukketeatteriesitys, jonka hän toisti kun Craig oli tämän pään sisällä ja ohjaili hänen maanista liikehdintää. Keenerin vetovoimaisuus on omaa luokkaansa.

Ohjaaja Spike Jonze Being John Malkovichin kuvauksissa

Elokuva on hyvin tehty ja käsikirjoitettu eikä siinä ole tylsää hetkeä. Elokuva on vahvempi alussa kuin lopussa, jolloin tarinan odottaa saavan vedettyä johtolankansa yhteen ja saavan jonkinlaisen päätöksen. 

Being John Malkovich, mikä idea elokuvalle!

****

#elokuvahaaste2016 (10. Suositun ohjaajan ensimmäinen elokuva)

Ohjaaja: Spike Jonze
Pääosissa: John Cusack, Cameron Diaz, Catherine Keener

Kesto:1h52min

Valmistusmaa: USA

L'ours/ The Bear (1988)

Karhu (L'ours) on elokuva orvoksi jäävästä karhunpennusta. Muistan kun olin ala-alasteella ja tyyliin kaikki muut olivat käyneet katsomassa Karhun paitsi minä ja tuntui ulkopuoliselta kun se oli kuumana puheenaiheena. Näin nyt Karhun vasta ensimmäisen kerran.

Karhunpentu (Youk the Bear) on äitinsä kanssa eräilemässä kun ampiaisparvi yllättää heidät ja alkaa pentu huitomaan häiritseviä ötököitä kimpustaan. Samalla pennun äiti jää vierivän kivenmurikan alle ja kuolee. Sureva pentu joutuu kohtaamaan kylmän maailman yksin kunnes törmää vaeltavaan Kodiak-karhuun (Bart the Bear). Karhuherra ei ole aluksi mielissään pienestä seuralaisesta, mutta ystävystyy tämän kanssa pian sen jälkeen kun pentu nuolee hänen ampumahaavansa, jonka on aiheuttanut yksi jäsen häntä jahtaavasta karhunmetsästäjien tiimistä. 

Karhu kohtaa häntä ampuneen ihmisen

Karhu on kiehtova elokuva, jossa on vaikea uskoa, että "näyttelijöinä" on aidot eläimet. Karhut näyttävät kertovan eleillään ja teoillaan elokuvan tarinaa niin uskottavasti ettei illuusio rikkoudu ollenkaan. Koko perheen elokuvaksi Karhussa on paljon kuolemaa, verta ja surua. Mietinkin, että pidettäisiinköhän tätä enää nykypäivänä samalla tavalla lasten elokuvana kuin silloin 80-luvulla omassa lapsuudessani. 

Mielenkiintoisen elämyksen Karhusta tekee myös sen fantasiajaksot, jotka on toteutettu jollain stop-motion-animaatiotekniikalla. Näitä ilmeni karhunpennun unissa sekä hallussa kun söi kärpässientä. Karhua oli kiva seurata vaikka tuntuikin pahalta nähdä niin paljon kipua eri eläinten taholta. Pidin myös Karhun loppuratkaisusta, jossa iso karhu säästi metsästäjän hengen ja tämä tajusi kokemuksen kautta jotain harrastamastaan mielettömyydestä. 

Elokuvassa oli paljon hyviä kohtauksia, mutta yksi lemppareistani oli se kun pikkukarhu luuli pelästyttäneensä puuman karjunnallaan vaikka todellisuudessa hänen takanaan olikin Kodak-karhu karjumassa. Heidän jälleennäkemisensä oli sydäntä särkevää.

Kissaakin kiinnosti.

****

#elokuvahaaste2016 (39. Elokuva, jonka muistat lapsuudestasi)

Ohjaaja: Jean-Jacques Annaud (Ruusun nimi, Seitsemän vuotta Tiibetissä)
Pääosissa:Tchéky Karyo, Bart the Bear, Youk the Bear
Kesto:1h36min
Valmistusmaa:Ranska, USA

Dinner with friends (2001)

Viimeinen illallinen (Dinner with friends) on kuvaus ystävyydestä. 

Ruokakriitikkopariskunta Gabe (Dennis Quaid) ja Karen (Andie MacDowell) kutsuvat vaikutuksia Italian matkaltaan saaneelle gourmet-illalliselle aviopari-ystävänsä Tomin (Greg Kinnear) ja Bethin (Toni Collette). Ruokailemaan tuleekin vain Beth yksistään, joka murtuu kertomaan, että hänen aviomiehensä on jättänyt tämän toisen naisen takia. Gaben ja Karenin elämä järkkyy ja alkavat he pohtia syitä parin eroamiseen kuin omaakin avioliittoaan. Elokuvassa käydään myös muistojen polulla kun katsojille näytetään kuinka Tom ja Beth aikoinaan tapasivat.

Tomin ja Bethin eritytymisen ja itsenäistymisen jälkeen tajuavat Gabe ja Karen ettei heillä oikeastaan ole enää mitään yhteistä vanhojen ystäviensä kanssa.

Ystävykset syö jälkkärikakkua

Viimeinen illallinen oli pitkästyttävä keski-iän kriisi -draama, josta on vaikea uskoa että se on tehty 2000-luvulla sen ysärimäisen ystäväpariskunta-asetelmansa takia. Pidän noin yleisesti näyttelijöinä elokuvan pääosanaisista, mutta Quaid eikä Kinnear ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Näyttelykyky ei kuitenkaan ollut tämän elokuvan suodenkuoppa vaan käsikirjoitus. 

En ymmärrä elokuvan pointtia. Pariskunnat ovat olleet ystävyksiä jo useita kymmeniä vuosia ja sitten toiselle parille tulee avioero ja yhtäkkiä ystävyys loppuu kun he eivät eläkkään samanlaista pitkää parisuhde-elämää kuin he itse. En myöskään ymmärrä elokuvan keskivaiheille sijoittuneen ylipitkän flashbackin tarkoitusta siitä kun Gabe ja Karen parittivat Tomin ja Bethin. Tuntui, että elokuvassa näytetettiin vaan jotain randomeita asioita ja keskusteluita ystävyksiltä ja sitten lopputulos oli se, että Karen ja Gabe vihaavatkin ystäviään, mutta heille riittää toisensa ja sitten elokuva jo loppuukin jättäen katsojan pitkästyneen hölmistyneenä raaputtamaan päätään ja miettimään, että mitä vimpskattia? Miten tämä elokuva sai rahoituksen ja nämä kuuluisat näyttelijät siihen? Ajanhukkaa.

*1/2

#elokuvahaaste2016 ( 1. Ruuasta kertova elokuva)

Ohjaaja:Norman Jewison (Only you, Viulunsoittaja katolla)

Pääosissa: Dennis Quaid, Andie MacDowell, Greg Kinnear

Kesto:1h34min

Valmistusmaa:USA

Hobo with a shotgun (2011)

Hobo with a shotgun on elokuva, joka on lojunut hyllyssäni nyt jo hyvän aikaa ja on se pitänyt jo kauan katsoa kaverini ylisanojen saattelemana.

Vaeltava pummi (Rutger Hauer) saapuu pahamaineiseen kaupunkiin, jota paikallinen korruptoitunut poliisipäällikkökin kutsuu "fuck-towniksi".  Paikka on täysin huumepomo Draken (Brian Downey) hyppysissä ja rikollisuus sekä prostituutio rehottaakin valtoimenaan. Pummi ei näe juurikaan inhimillisyyttä kaupungissa kunnes kohtaa lempeäsieluisen itseään ammatiksi myyvän Abbyn (Molly Dunsworth) ja elämän kaltoin kohtelema pari ystävystyy. 

Pummin tavoitteena on aloittaa uusi elämä bisnesmiehenä, joka leikkaa ruohoa rahasta. Hän onkin saanut tarvittavat rahat kokoon ruohonleikkurin ostoa varten kunnes kyseinen myymälä ryöstetään. Pummin mitta tulee täyteen kaikkea pahaa kohtaan ja päättää ostaa haulikon ruohonleikkurin sijaan alkaen "jakaa oikeutta yksi luoti kerrallaan". Drake herää vastarintaan ja heittää kaupunkilaisille haasteen: joko he tappavat kaikki pummit tai hän tappaa kaikki lapset. Lisäksi perään tulee kaksi Draken poikaa sekä tiimi-plague, jonka muodostavat kaksi robottimaista metallipanssaroitua hahmoa. Pummi ja Abby päättävät laittaa kovan kovaa vasten eikä kuolonuhreilta voi välttyä.

Hobo

Hobo with a shotgun on elokuva, joka perustuu Grindhouse-elouvan alussa nähtyyn "feikkitraileriin". Tyylillisesti se jatkaa samaa linjaa Grindhousen kanssa kunnioittaen 60- ja 70-lukujen exploitaatio-elokuvia: splatteria ja alastomia naisia riittää. Elokuvan alussa näytetystä kohtauksesta, jossa miehen pää revitään irti ja puolialaston nainen alkaa tanssimaan pään tyngästä ruiskuavassa verisuihkussa, voi päätellä jo elokuvan tulevasta tarjonnasta paljon. Silmäni pysyi koko elokuvan auki kuin olisin piikittänyt kofeiinia suoraan silmämunaan. Tällainen sekopäisyys toimii minulle vaikka olenkin pasifisti. 

Rutger oli oiva valinta pummiksi, jolla on vielä arvoja. Hänen viattomuutta symboloivat siniset silmänsä tulivat hyvin esiin kaiken likakerrostuman keskeltä. Elokuva oli muutenkin hyvin värikylläinen ja kontrastit vahvoja, joka toimi hyvin sen mustavalkoiseen tematiikkaan kuin retro-fiilikseenkin. Tarina oli sopivan pituinen että verellä mälläys ei käynyt pitkästyttäväksi ja käsikirjoitus tarjosi ikimuistoisia one-linereitä kuten: 

Please! Don't shoot my dick off, okay? I'm young. I got too much fuckin' left to do. 

Päähahmot, pummi ja Abby, myös saatiin sympaattisiksi heidän yhteisen suloisen ruohonleikkuribisnes-unelman kautta ja heitä olikin helppo kannustaa ja toivoa onnistumistaan. Drakesta oli puolestaan leivottu yltiöpahis, jonka kuolemaa ei jäisi suremaan.

Elokuva oli erityisen väkivaltainen, erityisen humoristinen sekä erityisen viihdyttävä

****

#elokuvahaaste2016 ( 15. Elokuva, jonka katsomista olet harkinnut jo pitkään)

Ohjaaja:Jason Eisener
Pääosissa:Rutger Hauer, Pasha Ebrahimi, Robb Wells
Kesto:1h 26min
Valmistusmaa:Kanada

Deadpool (2016)

Deadpool on saanut paljon kehuja osakseen olemalla erilainen Marvelin sarjakuviin perustuva toimintaelokuva. Elokuva parodioi perinteisiä sarjisleffoja jo heti alkuteksteissä, jossa nimetään eri stereotypioita, kuten "hot chick", näyttelijöiden nimien sijaan. Vilahtaapa "turhassa cameossa" Marvel-elokuvien vakiokasvo Stan Lee'kin.

Wade (Ryan Renolds) on kovamaineinen pikkunilkki, joka on kokoajan vaikeuksissa, ei vähiten terävän kielensä takia. Wade kohtaa "kadun naisen" nimeltä Vanessa (Morena Baccarin), jonka kanssa hän vertailee luontevasti rikkinäisiä lapsuuksiaan  - rakkautta ensi silmäyksellä. Waden ja Vanessan onnellinen parisuhde-elämä saa kuitenkin vastatuulta osakseen kun mies saa kuolettavan diagnoosinsa; pitkälle edennyt syöpä. Epätoivoissaan parantumista toivoen suostuu Wade ilkeän tiedemies Ajaxin (Ed Skrein) koekaniksi supersankarien tehtailubisnekseen. Ilokseen Wade huomaa prosessin selättäneen syövän ja tehneen hänestä muutenkin särkymättömän. Miinuksena kuitenkin prosessi on aiheuttanut hänelle "rupuisen avokadon"oloisen ihon. 

Ryan Renolds ryppyisenä

Wade häpeää kaameaa olemustaan niin paljon, että ei enää halua näyttäytyä tyttöystävälleen. Hän päättääkin ryhtyä supersankariksi, jonka päätavoitteena on niitata Ajax. Hienon supersankarinimen hän keksii ystävänsä baarissa, jossa vastaavankaltaiset palkkionmetsästäjät kuin hän lyövät vetoa siitä kuka kuolee seuraavaksi...Ja pelin nimihän on  - Deadpool. 

Deadpool hämmentyneenä

Pitkin elokuvaa Deadpool puhuttelee "yleisöä" katsomalla suoraan kameraan. Normaalisti elokuvan pitää olla aika hyvä ja yleisölle suoraan juttujen kertominen hyvin perusteltu ennen kuin lämpenen kyseiselle tekniikalle. Deadpoolin nenäkkääseen tyyliin tapa kuitenkin toimi. Toinen kulutettu keino on aloittaa tarinan lopusta ja "fläshätä" siitä useita vuosia taaksepäin kertomaan tarinaa siihen alkuun asti. Tämäkin ylikäytetty tyyli sopi Deadpooliin. En yleensä pidä hirveästi Ryan Renoldsista näyttelijänä, mutta tässä hän oli ihan ok. On myös kiva, että koko supersankariteemaan oli hieman erilainen näkökulma. 

Kaikki tämä huomioon ottaen, elokuva jäi kuitenkin silmissäni vain "ihan hyvä" -tasolle. Suoraan sanottuna se ei ollut minusta edes kovin hauska. Hymähdin kyllä parille jutulle, mutta siihen se sitten jäikin. Mielleyhymiä tuli myöskin sarjakuvaan perustuvaan loistavaan elokuvaan nimeltä Kick-Ass, jossa oli myöskin humoristinen ote aiheeseen, mutta ei aivan näin tarkoituksellisen mauton.

Elokuvan päättyessä en oikein tiennyt mitä olisin siitä ajatellut. Olin jo psyykannyt itseni siihen tilaan, että oletin näkeväni jotain superhauskaa ja erilaista. Tätä taustaa vasten petyin. Ei se kuitenkaan ihan huonokaan ollut. 

***

#elokuvahaaste2016  (30. Sarjakuvaan perustuva elokuva)

Ohjaaja:Tim Miller

Pääosissa: Ryan Reynolds, Morena Baccarin, T.J. Miller

Kesto:1h48min

Valmistusmaa: USA