Kävin katsomassa elokuvan Birdman, joka on Oscar-ehdokkaana muun muassa parhaasta elokuvasta.
Michael Keaton näyttelee supersankari "Birdmanista" tutuksi tullutta näyttelijää Riggania, joka on päättänyt ottaa menestyksen haalistuttua riskin. Riggan on käsikirjoittanut ja ohjannut Broadway-näytelmän, jota myös itse tähdittää. Rigginsin alter ego Birdman puhuu välillä miehen pään sisällä ja kertoo kuinka asiat ovat. Riggins on eronnut vaimostaan ja hänen huumeiden käytön historian omaava tyttärensä (Emma Stone) toimii tämän angstisena assarina.
Tuottajan rooliin on päässyt Rigginsin kaveri Jake (Zach Galifianakis) ja muina näyttelijöinä on muun muassa pariskunta Lesley (Naomi Watts) sekä Mike (Edward Norton).
 |
| Michael Keaton Birdmanin varjostamana |
Birdman on erityisen mielenkiintoinen elokuva. Pääosassa olleen Keatonin oma elämä sivusi hyvin vahvasti Rigganin elämää. Keaton tuli tunnetuksi Burtonin Batmaneista, jonka jälkeen jäi hieman unohduksiin lukuisien floppien kautta. Keaton oli yksi lempinäyttelijöistäni Beetlejuice sekä Batman aikoinaan ja siksi olikin aina yhtä suuri pettymys kun elokuva jossa hän esiintyi oli huono kuten White noise. Näin joskun jonkun dokumentin, jossa kerrottiin, että Michael Keatonin oikea nimi on Michael Douglas, mutta koska Hollywoodin kuumissa nimissä oli jo yksi Douglas, niin Michaelin piti muuttaa nimeään. Sukunimen hän ottikin Diane Keatonilta.
Birdman toi Keatonin nimen taas pinnalle aivan kuten Riggan sai kokea loiston hetket uudestaan näytelmänsä kautta. Keaton on Oscar-ehdolla parhaasta miespääosasta sekä pokkasi jo osastaan Golden Globen. Mies ansaitsee kyllä kunnian. Oscar-ehdokkaana ovat myös Emma Stone sekä Edward Norton sivuosistaan. Norton olikin mainio ylimielisenä näyttelijänä eikä Emmakaan huono ollut. Oikeastaan pelottavankin uskottava narkkiteininä. Koomikko Zach Galifianakiskin oli minimalismissaan hauskempi kuin koskaan.
Elokuvan äänimaailma sekä kuvaustyyli ovat hyvin omaperäisiä. Birdman on kuvattu ikään kuin elokuva olisi tehty vain yhdellä otoksella seuraten Rigganin romahduksia, vaikeuksia näyttelijöiden kanssa, yhteenottoja tyttärensä kanssa sekä itse näytelmässä näyttelemistä. Birdmania säestää esiin pistävä rumpusoolo. Elokuva on tehty tavallaan teatterimaisesti olematta kuitenkaan liian falski. Myös Hollywoodin elokuvateollisuus sekä sen kriitikot saavat oman osansa.
Fantasian ja realismin rajamailla lentävä Birdman on katsomisen arvoinen kokemus. Ja hauska!
****1/2
Ohjaaja: Alejandro González Iñárritu (Biutiful, 21 grammaa, Amores Perros)
Pääosissa:Michael Keaton, Zach Galifianakis, Edward Norton
Kesto:119min
Valmistusmaa:USA, Kanda
Jee! Pidit, olen vieläkin tästä leffasta ihan tohkeissani ja siitä on jo monta viikkoa, kun näin sen (liioittelua, olisiko yksi tai max. kaksi viikkoa) ja näin harvoin käy, sillä vaikka pidän jostain elokuvasta, ovat monet niin samanlaisia keskenään, että ne vaan niputtuvat siihen tiettyyn kategoriaan. Birdman oli (ainakin) minulle niin upea kokemus elokuvana, että se nousi ehdottomasti yhdeksi suosikeistani. Liputan Keatonin puolesta Oscar-voittajaksi, mutta monet sanovat, että Bradley Cooper vetäisikin yllätysvoiton Clint Eastwoodin ohjaamasta American Sniper-elokuvasta, en ole vielä nähnyt ks. leffaa, sitähän ei vielä Suomessakaan näytetä? En tiedä, tänne tulee kaikki niin myöhässä.
VastaaPoistaNii joo ja nähtävästi American Sniper tulee nähtävästi vasta 6.3.15 Suomen ensi-iltaan...kätevästi vasta oscareitten jälkeen...:/
PoistaOlisi kyllä kiva nähdä Keatonin pokkaavaan pokali! :) Birdman jäi kyllä omaan mieleenkin. Mukavaa elokuvassa onkin se, että se ei ole loppuun pureskeltu vaan omalle tulkinnalle jää varaa.
VastaaPoistaJust näin! Pidin juurikin erityisesti loppuratkaisusta, sain oikein kylmiä väreitä ja ehdottomasti häikäisevin kohtaus oli kun Keaton lenteli siellä New Yorkin kattojen yllä, joku sanoi minulle, että kuka sellaista nyt haluaa katsoa, vähän hämärää, mutta minusta se oli niin upeaa, niin laatikon ulkopuolista ajattelua. Ei se minusta edes tarvitse mitään selittelyä. Tämä toimi täydellisesti minulle etenkin sen jälkeen kun olin nähnyt Boyhoodin vähän aikaa ennen ja oikein marinoitunut sen tavallisuuden realistisuudessa, josta en pitänyt.
Poista