sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

lauantai 8. maaliskuuta 2014

940/1001 The Thin red line (1998)

Terrence Malickin ohjaama Veteen piirretty viiva (The Thin red line) on runollinen toiseen maailmansotaan sijoittuva elokuva.

Elokuva kertoo Guadalacin taistelusta, jossa liittoutuneita edustava Yhdysvallat taistelee japanilaisia vastaan saavuttaakseen Guadalacin saareen hallinnan, joka ajaa japanilaiset enemmissä määrin puolustuskannalle. Taistelussa kuoli noin 7000 jenkkiä ja 31000 japanilaista. Elokuva kuvaakin tätä veristä taistelua ja sitä käyviä sotilaita, jotka joutuvat kohtaamaan sodan kauheudet. 

Korkeimmat määräykset sanelee luutnantti Gordon Tall (Nick Nolte), mutta kapteenina toimii pehmeäsydäminen Staros (Elias Koteas), joka ei haluaisi johtaa miehiään varmaan kuolemaan. Tarinan jonkinlaisessa pääosassa on sotamies Witt (Jim Caviezel), joka on heti elokuva alussa karannut joukkojensa luota paikallisten rauhaisaan yhteisöön. Hänet sieltä hakee kessu-Welsh (Sean Penn).

Sotamiehinä voi nähdä paljon tuttuja naamoja, kuten Woody Harrelson, John Cusack, Adrian Brody, John C. Reilly, Jared Leto...Elokuvassa on myös George Clooney sekä John Travolta.

Kohti tulta!
Minulla on hieman ristiriitaiset tunteet Terrence Malickin ohjauksista. Mielestäni hän on todellinen visiönääri ja hänen kättensä jälki on aina omaleimainen sekä visuaalisesti vaikuttava. Hän vie katsojan aina jonkinlaiselle henkiselle matkalle kohti korkeampia sfäärejä. Vaikkakin arvostankin hänen näkemystään niin, en ainakaan vielä ole päässyt niin korkealle tietoisuuden tasolle, että voisin aina täysin rinnoin hänen elokuvistaan nauttia. Veteen piirretty viiva oli hieno elokuva. Siinä olleet näyttelijät, musiikki ja elokuvaus toimi kaikki täydessä harmoniassa. Tarinan kerronnan näkökulmasta siinä olisi ollut kuitenkin parantamisen varaa. Tähtiä vilisi eikä moneenkaan hahmoon päässyt sen kummemmin tutustumaan. Jim Caviezel on mielenkiintoisen näköinen kaveri, josta heti tulee käsitys, että tämä kaveri on syvällinen, mutta hänenkin hahmonsa jäi aika pintapuoliseksi. 

Jim Caviezel
Elokuvassa oltiin panostettu paljon realismiin ja näyttelijät joutuivatkin "alokasleirille", jossa heidän täytyi tehdä rankkoja fyysisiä harjoituksia; olla yöt vartiossa ja nukkua kylmässä teltassa vieri vieressä. Vaatteita ei myöskään pesty kertaakaan kuvausten aikana. Tämä yhteishenki (ja vaikka en sodassa mukana ollutkaan), niin realismi välittyy katsojalle. Elokuvan musiikkia säveltänyt Hans Zimmer sanoi making off -pätkässä, että hän halusi säveltää musiikkia, joka kysyisi kysymyksiä, koska kysymykset ovat kiinnostavampi kuin vastaukset. Tämä sinällään toteutuukin, että elokuvassa ei oikeastaan vastata mihinkään eikä mitään selitetä sen kummemmin. Miehet vain saavat käskyjä ja yrittävät noudattaa niitä parhaansa mukaan. Suurempia kysymyksiä herätellään kaiken sattumanvaraisuudesta, miksi joku saa elää ja joku toinen ei. Mielestäni Storesin rooli oli elokuvan parasta antia: Hän ei ollut erityisen hyvä johtaja, mutta ei erityisen huonokaan. Sai miestensä arvostuksen vasta noustuaan luutnantin käskyjä vastaan, joka johtaa hänen lähettämiseensä kotiin. Mielestäni tällaiset harmaan sävyt ovat sotaelokuvissa kiinnostavia; Ei sankari, ei pahis. Vain ihan tavallinen lakimies, joka yrittää parhaansa.

Minua hieman häiritsi elokuvassa olleet monologin pätkät kesken kohtausten, joissa kuului vain jonkun hahmon ääni, jossa hän pohti jotain asiaa. Samaa tyyliä Maleck käytti myöhemminkin ainakin elokuvassaan Tree of life. Minusta ne tuntuivat jotenkin "tekotaiteellisilta".

***1/2

Ohjaaja:Terrence Malick (Tree of life)
Pääosissa:Jim Caviezel, Sean Penn, Nick Nolte
Kesto:
Valmistusmaa:

2 kommenttia:

  1. Pidän suuresti tästä elokuvasta ja nimenomaan sen pohdiskelevasta tyylistä, jolloin esimerkiksi ne ajatusäänelliset jutut ovat eniten mieleeni. Se harras tunnelma auttaa korjaamaan muutamaa itseäni kiusannutta seikkaa, kuten ylenpalttista namedroppausta jonka kohdalla elokuva tuntuu välillä jolta kuka kukin on-haukuteokselta. Älytön määrän isoja nimiähän päätyi kokonaisuudessaan leikkauspöydän lattialle.
    Osa elokuvan osuuksista on, kuten Woody Harrelsonin kranaatti-isku itseensä ja koko Elias Koteas/Nick Nolte-kärhämä vaikuttavat liian tavanomaiselta kerronnalta ja eivät mielestäni oikein istu siihen zenmäisyyteen jota Caviezelin osa painottaa, mutta kokonaisuutena Veteen piirretty viiva toimii minulla kuin Puolalaisen junan vessa.

    Tästähän oli kuulemma leikattu niin paljon materiaalia pois, että alunperin Caviezel ei ollut kuin yksi sivuhahmoista ja joku muu en nyt muista kuka oli huomattavasti enemmän esillä ja tämä joku muu oli kuulemma hieman närkästynyt huomatessaan elokuvan muuttuneen matkalla hyvinkin paljon hänen osuutensa suhteen. Olisikin kiva nähdä kuinka erilaisia versiota Malick oli oikein suunnitellut ennen kuin päätyi tähän lopulliseen.

    VastaaPoista
  2. joo, ainakin ton making offin perusteella tosiaan paljon jäi leikkauspöydän lattialle eikä tyypit tiennyt kuka esittää minkäkin kohtauksen kuin ihan viime metreillä. Porukoilla tuntui olevan miltei harras meininki, että kaikki tehdään elokuvan hyväksi ja suuremman vision toteuttamiseksi ja egot laitettiin taskuun.

    Juuri tuo jatkuva ihmisten vaihto ja tunnettujen naamojen liukuhihna pudotti tähtiä omasta arvostelustani. Totta on kyllä näin jälkeenpäin ajateltuna, että Nick Nolte/Kosteas puhelinkeskustelu ei oikein istunut kokonaisuuteen vaikka Nick hyvin vetikin.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.