Katsoin suomalaisen dokumenttielokuvan - Miesten vuoro.
Miehet avautuvat elämänsä aroista asioista toisillee saunan höyryssä. Lauteilla käsitellään niin lapsen kuolemaa kuin sotilaan elämän kovuuttakin. Suomessa kun on vahvat perinteet sille, että mies ei saa näyttää tunteitaan tai ainakaan itkeä. Pelkkää surujuhlaa ei kuitenkaan ole tiedossa, koska myös iloisista asioista kerrotaan. Esimerkkinä entisen sekakäyttäjän ja vankilakundin paluu kiinni tavalliseen elämään saaden vaimon ja lapsia.
Elokuvaa katsoessa tunteet kokivat vuoristorataa niin naurusta itkuun. Varsinkin lapsensa kuolemaa puinut mies sai minunkin silmäni kostumaan. Naurua taas minusta irtosi kun saunasta tullut mies morjensti Juuso-karhua, josta oli tullut hänen ystävänsä vuosien varrella. Kun karhu päätti pistää miehen puutarhakalustot palasiksi, niin mies seisoi rauhallisena vieressä ja totesi tähän tapaan, että "Se meni remonttiin. Joo, tää on niinku pelin henki. Juuso, se on rikki nyt. (Youtube klippi tekstin lopussa).
Miehet avautuvat elämänsä aroista asioista toisillee saunan höyryssä. Lauteilla käsitellään niin lapsen kuolemaa kuin sotilaan elämän kovuuttakin. Suomessa kun on vahvat perinteet sille, että mies ei saa näyttää tunteitaan tai ainakaan itkeä. Pelkkää surujuhlaa ei kuitenkaan ole tiedossa, koska myös iloisista asioista kerrotaan. Esimerkkinä entisen sekakäyttäjän ja vankilakundin paluu kiinni tavalliseen elämään saaden vaimon ja lapsia.
 |
| Kuvassa armeijan leivissä oleva sotilas kaverinsa kanssa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.