sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

tiistai 29. tammikuuta 2013

Lemony Snicket's A Series of Unfortunate Events (2004)

Katsoin eilen televisiosta tulleen elokuvan: Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja (Lemony Snicket's A Series of Unfortunate Events). Se ei ollut kovinkaan hyvä. 

Lemony Snicket (Jude Law) narratoi tapahtumien kulkua. Klaus (Liam Aiken), Violet (Emily Browning) ja Sunny (Kara/Shelby Hoffman) ovat rikkaan perheen lapsia. Klaus tykkää lukea, Violet keksiä ja Sunny purra. Elokuvan alussa lapset saavat tietää, että heidän talonsa on palanut ja vanhempansa kuolleet. Orvoksi jääneet lapset viedäänkin sosiaalitoimistoa edustavan mr. Poen (Timothy Spall) toimesta lapsien lähisukulaiselle kreivi Olafille (Jim Carrey). Olaf osoittautuu ilkeäksi mieheksi, joka haluaa vain lasten jättimäisen perinnön. Lapset yrittävätkin puolustautua kreivin kavalilta juonilta.

Elokuvassa voi nähdä myös mm. Meryl Streepin ja Billy Connolyn

Olof sovittelee arskalaseja sillä aikaa kun lapset odottavat lukitussa junaraiteille parkkeeratussa autossa.

Ärsyttävintä elokuvassa oli siinä esiintyvä pieni lapsi Sunny. Syynä ei ollut kuitenkaan lapsi itse vaan ne kuvottavat tekstitykset hänen "vauvapuheilleen". Ne eivät olleet hauskoja. Elokuva yritti ilmeisesti olla synkkä lastenelokuva. Koko elokuvan sävymaailma olikin hyvin tumma ja näytti ihan hyvälle. Pidän kyllä monesta "mustasta komediasta", mutta tässä synkkyyttä ei viety kuitenkaan tarpeeksi pitkälle, että se olisi ollut hauskaa. Jim Carreyn Olof hahmo oli väsyttävän ylidramaattinen. Carreyn vääntelyä on kuitenkin nähnyt jo useammassa elokuvassa, joten hänellä ei ollut hirveästi mitään uutta tarjottavaa. Oli myös jotenkin tylsää, että lapset olivat lokeroitu niin tiukasti ominaisuuksiinsa; keksijänä, lukijana sekä purijana. Aivan kuin yksi ominaisuus määrittelisi heidän koko roolihahmoaan.

En hirveästi kyllä tykännyt.

**

Ohjaaja: Brad Silberling
Pääosissa: Jim Carrey, Jude Law ja Meryl Streep
Kesto: 108min
Valmistusmaa: USA; Saksa

2 kommenttia:

  1. Sydämeni pysy aloillasi.
    Tämähän on paras Tim Burton-elokuva sitten Päättömän Ratsumiehen.

    Mutta joo, se vauva on todella ärsyttävä. Enkä tarkoita Carreyta, sillä etenkin tässä elokvuassa hänen ylinäyttelemisensä on kovasti mieleeni.

    VastaaPoista
  2. Täytyy myöntää, että Carrey oli ihan hauska kun hän esitti käärmetutkija valepersoonaa. Hänen aksenttinsa ja puhetyylinsä varsinkin. Muuten en oikein jaksanut.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.