Katsoin Martin Scorsesen ohjaaman Hugo-elokuvan. Viime vuoden Oscareissa Hugo oli kuuma nimi. Muistin väärin, että Scorsese olisi voittanut tästä ohjaajan Oscarin (se oli The Departed). Oscareita kuitenkin Hugosta irtosi viisi kappaletta.
Hugo (Asa Butterfield) on orpopoika joka asustelee juna-asemalla Pariisissa 30-luvulla. Hänen isänsä (Jude Law) on jättänyt jälkeensä vain mekaanisen miehen, jota he yhdessä yrittivät korjata ennen isän kuolemaa. Hugo joutuukin varastelemaan mieheen osia muun muassa asemalla sijaitsevasta lelukaupasta, jota pyörittää George Meliese (Ben Kingsley). Varkaudesta kerran kiinnijäätyään vaatii George, että käsistään kätevä Hugo työskentelee kojulla korvatakseen varastamansa. Hugo tutustuu nuoreen Isabelleen (Chloë Grace Moretz), joka asustelee Georgen luona. Lapset ystävystyvät ja pian Hugo huomaa, että Isabelle omaa mekaaniseen mieheen sopivan avaimen. Mekaaninen mies johdattakin lapset Georgen oikean identiteetin jäljille kuuluisana elokuvaohjaajana.
 |
| Hugo ja Isabelle livahtavat salaa elokuviin. Muistaakseni jossain dokkarissa Martin sanoi itsekin aikoinaan tehneensä samoin. |
Hugo loi satumaisen tunnelman, jossa pääsi mukaan seikkailuun nimeltä elokuva. Scorsese onkin tehnyt hienon kunnianosoituksen varhaisia elokuvantekijöitä kohtaan. Butterfield oli sympaattinen orpopoikana ja hänen kamunaan toiminut Chloë teki hyvää jälkeä. Aivoni raksutti koko elokuvan ajan miettien, että missä olen tuon tytön aikaisemmin nähnyt, mutta Kick assisshan minä! Ben Kingsley oli myös tapansa mukaisesti erinomainen elokuvaohjaaja Meliesinä.
Mielestäni oli erityisen hauskaa miten elokuva yhdisteli faktaa ja fiktiota fantastisen omaisesti vaikka yleensä vihaankin sitä, että saan arvailla että esitetäänkö elokuvassa historiallisia faktoja vai jotain muuta. Juonikuvio mekaanisesta miehestä, jonka korjaamisen Hugo on ottanut elämäntehtäväkseen, koska uskoo että se tulee toimivana kirjoittamaan viestin kuolleelta isältään oli erityisen nokkela. Siinä mekaanisessa miehessä oli jotain maagista. Elokuvassa oli myös kaksi vahvaa sivuosasuoritusta; Christopher Lee oli vakuuttava kirjakaupan omistajana ja Sacha Baron Cohen teki totutulle tyylilleen vastaisen hillityn hauskan roolisuorituksen asemavartijana. Elokuva näytti todella hyvälle.
Minua ainoastaan hämäsi se, että kun Hugo näki ensimmäistä kertaa mekaaniseen ukkoon sopivan avaimen Isabellen kaulassa, niin hänen reaktionsa oli laimea. Siihen ei kiteytynyt mikään. Oli kuin Hugo olisi kysellyt mistä Isebelle on saanut kulahtaneen kaulaliinansa. Toinen asia mikä minua hämää ei liity niinkään Hugoon vaan uuteen Rölliin, jonka nimi on Rölli ja kultainen avain. Mainoksissa/teemassa on nimittäin huomattavaa samankaltaisuutta Hugoon, mutta kaipa sitä muissakin elokuvissa voi kultaisia avaimia käyttää.
***1/2
Ohjaaja: Martin Scorsese
Pääosissa: Asa Butterfield, Chloë Grace Moretz ja Christopher Lee
Kesto: 126min
Valmistusmaa: USA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.