Kävin katsomassa parhaan elokuvan Oscarista ehdolla olevan Django Unchained -elokuvan. Elokuva on Oscareissa ehdolla myös neljästä muusta kategoriasta. Elokuva pohjautuu Sergio Corbuccin Django-elokuvaan, jossa näytellyt Franco Nero tekee tässä elokuvassa cameon. Toinen innoittaja elokuvalle oli Tarantinon mukaan Mandingo, jossa orja harjoitetaan taistelemaan toisia orjia vastaan.
Christoph Waltz näyttelee elokuvassa saksalaista tohtoria nimeltä King Schultz, joka ostaa vapauden Django (Jamie Foxx) nimiselle orjalle. Schultz on vanha hammaslääkäri, joka kuitenkin nykyisyydessä harjoittaa palkkiometsästäjän ammattia. Schultz opettaa Djangosta kaltaistaan palkkiometsästäjää ja hän oppiikiin nopeasti niin hallitsemaan aseen kuin lukemaankin. Palkkiometsästys ajautuu kuitenkin sivuraiteille kun käy ilmi, että Djangolla on vaimo (Kerry Washington), joka toimii orjana pahamaisella Candyland plantaasilla. Tilaa johtaa Calvin Candie (Leonardo DiCaprio), jonka luotto-orjana on Samuel L. Jacksonin näyttelemä Stephen.
Django sekä tohtori kehittävät kavalan juonen jolla pääsisivät pelastamaan Djangon vaimon Candylandista, mutta valitettavasti kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan.
Mukana myös Quentin Tarantino pienessä sivuroolissa.
 |
| Schultz ja Django |
Olen suuri Tarantinon elokuvien fani ja odotukseni olivat erityisen kovat tälle elokuvalle. Olihan se kovin kehuttu. Näihin odotuksiin nähden petyin ehkä hieman vaikka olihan se loistava. Erityisen vaikutuksen teki Christoph Waltz, joka oli täydellinen rooliin. Ilman hänen panostaan elokuva olisi menettänyt paljon. Djangon roolissa komeilleen Foxxin suoritus jäi minulle epätasaiseksi. Tietysti kun on niin vahva vastapartneri kuin Waltz, niin on hieman vaikeaa laittaa paremmaksi. Parhaimmat suoritukset hän tekikin mielestäni ilman Waltzin läsnäoloa. Leonardo oli positiivinen yllätys ja omisti kyllä kusipään roolin hyvin. Myös Samuel L. oli suorastaan nerokas valkoiselle isännälleen uskollisena vanhana kotiorjana.
Juoni olikin suorastaan nerokas. Elokuva, joka kertoo orjista, mutta ilman normaalia draamaa tai alleviivaavaa syyllistämistä. Tässä elokuvassa kaikki tummaihoiset eivät olleet pyhimyksiä vaan jotkin myös pahoja. Elokuvan jonkinlaisena sankarina toiminut Django ei myöskään kuljettanut valkoista lippua läpi elokuvan vaan "tahrasi itsensä" pelastaakseen vaimonsa. Tavoitteen alle jäikin kaikki muu toissijaiseksi. Django oli valmis mihin tahansa. Tarantino hallitsee hyvin musiikin tehokeinona elokuvissaan eikä Django pettänyt tällä saralla. Musiikkivalinnat saivat ihon kananlihalle. Myös spaguwesterneiden elokuvamusiikin guru Ennio Morriconen musiikkia on tunnistattavasti kuultavana.
Miinusta antaisin elokuvan rakenteesta. Mielestäni sen loppua oli venytetty tarpeettomasti ja olisikin mielestäni toiminut paremmin tiiviimpänä pakettina, koska kaikki kuitenkin yleisössä tiesi, että Django saa kostonsa. Muuta miinusta elokuvasta on vaikea löytää. Paitsi ehkä se, että kosto-elokuva on Tarantinolta jo ainakin kertaalleen nähty Kill Billin muodossa.
Hauska, karu ja mielenkiintoinen.
****
Ohjaaja: Quentin Tarantino
Pääosissa: Jamie Foxx, Christoph Waltz ja Leonardo DiCaprio
Kesto: 165min
Valmistusmaa: USA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.