sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

tiistai 16. huhtikuuta 2013

The Thief of Bagdad (1940)

Katsoin kirjastosta lainaamani technicolor-elokuvan Bagdadin varas (The Thief of Bagdad) sen etukannen tekstin innoittamana: "Yksi aikamme parhaista seikkailueokuvista - George Lucas." Elokuva perustuu tarinaan kirjasta Tuhannen ja yhden yön tarinat. Minulle luettiin lapsena kirjasta tarinoita iltasatuina ja pidin niitä aivan loistavan hämmästyttävinä.

Prinssi Ahmad (John Justin) on Bagdadin oikea hallitsija, mutta suurvisiiri Jaffar (Conrad Veidt) suostuttelee hänet menemään ulkomaailmaan kerjäläisen kuteisiin pukeutuneena, että voisi kunnolla tutustua alamaisiinsa (vrt. Buddhan tarina). Jaffar heittää Ahmadin tyrmään, jossa hän kohtaa mestarivarkaan Abun (Sabu). Ahmad rakastuu palavasti sulttaanin prinsessatyttäreen (June Duprez), mutta valitettavasti Jaffar haluaa hänet myös omakseen. Jaffar langettaakin kirouksen, että Ahmad sokeutuu ja Abu muuttuu koiraksi niin pitkäksi aikaa kunnes hän saa prinsessan syleilyynsä.

Vähemmän pieni pullonhenki
Elokuvassa voi nähdä paljon visuaalisia efektejä, kuten lentävän maton, lentävän jättiläishengen sekä lentävän hevosen. Vuotta aikaisemmin ilmestyneen Ihmemaa Ozin vaikutuksen saattoikin havaita elokuvan fantasiaelementeissä sekä varsinkin toiseen ulottuuvuuteen siirtymisen tyylissä sekä musiikissa. Pelasin nuorena paljon Aladdin-nimistä tietokonepeliä, joka perustui Disneyn Aladdin-animaatioon. Bagdadin varkaan musiikeista tuli yhdessä vaiheessa ihan tämä peli mieleen, liekö sitten animaatiossakin sama musa, en muista. 

Elokuva itsessään oli ihan jännää katsottavaa. Tietysti tehokeinot ovat aikansa eläneet eikä niitä voinut kovin vakavasti ottaa, mutta voin kuvitella, että Bagdadin varas on ollut oman aikansa "Taru sormusten herrasta". Tosin mielestäni Ihmemaa Oz on paljon onnistuneempi niin juonellisesti kuin tehosteiltaankin. Pidin Abua näytelleestä Sabusta (Abu/Sabu, hah!). Hän oli uskottava Bagdadin varkaana. Myös Jaffar oli onnistuneen julma ja sulttaani sopivan lapsekas. Ahmadin näyttelijä teki ihan ok roolin, mutta prinsessa jäi hieman yksipuoliseksi. Eniten petyin ajan tyyliin laittaa valkoinen nainen näyttelemään bagdadilaista kaunotarta. Elokuvassa oli myös ikävää ajankuvausta siinä mielessä, että tummaihoiset näyttelijät saivat graafisimmat kuolemat kun Ahmad käytteli miekkaa Jaffarin miehiä vastaan.

Ihan kiva seikkailu, mutta en ihan niin vaikuttunut ollut kuin herra Lucas.

***

Ohjaajat: Ludwig Berger, Michael Powell (The Red Shoes), Tim Whelan
Pääosissa:Conrad Veidt, Sabu, June Duprez

Kesto:106min
Valmistusmaa:UK

2 kommenttia:

  1. On tainnu tuo pullonhenki vetää kitusiinsa jotakin muutakin kuin pelkkää kaurapuuroa. Ei hää muutoin noin isoksi millään olisi kasvanut...

    VastaaPoista
  2. joo, aikamoinen hormonihirviö! :D

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.